2011

Fiilistelkää Pariisin Kevättä, niin minäkin teen.

Mutta vuosi 2011! Rehellisesti sanottuna koiraharrastukseni upein, vaiherikkain, opettavaisin ja huikein vuosi. Tein niin paljon asioita ensimmäistä kertaa. Sain Meelan tuhoamaan asuntoani piristämään päiviäni. Mintun kanssa edettiin vauhdilla. Saavutettiin paljon.

Olin aluksi kirjoittamassa suurempaakin vuosikatsausta, mutta päätin lopulta kiinnittää huomiota ihan vaan vuoden kohokohtiin ja huippuhetkiin. Joten tässä se on - vuoden 2011 maininnanarvoiset huikeudet!

A-pentue. Yllättikö? No ei minuakaan. Vielä vuoden alussa kaikki oli niin levällään, että olin valmis hautaamaan Mintun pentuesuunnitelmat kokonaan. Minulla oli surkea asunto eikä ollenkaan rahaa. Puhelin Mintun sterkkaamisesta vieraillessani vanhempieni luona, ja äitini oli aivan ihmeissään - eikö sille pitänyt tulla ne pennut? Sain lainaksi rahaa, jolla

kustantaa pentueen kulut. Sain lupauksen majoittua pentuineni heidän luokseen Utraan. Ja siitä lähtivät pyörät pyörimään siinä mittakaavassa, että ennen kuin huomasinkaan, olin ajamassa koirineni kohti etelää ja Magnusta.

Lienee sanomattakin selvää, että koko pentueprojekti oli äärimmäisen hieno ja opettavainen kokemus minulle. Kenellepä nyt ei ensimmäinen pentue olisi? Kaikki sujui niin helposti ja vaivattomasti, etten ehtinyt edes huolestua. Pennut syntyivät aivan kuin oppikirjoissa, kymmenien sähköpostien seasta suosikkikotini valikoitui lopulta yllättävän helposti. Kasvu oli tasaista, eikä kolmen shetlantilaisen kanssa ainakaan ollut missään vaiheessa tylsää! Lisäksi minulle selvisi se, että siinä on asia, jota haluan ihan todella tehdä.

Ensi vuodesta tulee myös A-lasten osalta huikea. Ne saavuttavat kilpailuiän monessa lajissa, ja odotan innolla, mitä tuleman pitää! Ihan hurjasti kiitos kaikille, jotka tämän pentueprojektin kanssa minua auttoivat ja olivat mukana. Olitte korvaamattomia!

Meela. Vuoden aikana kantani siitä, ettei Minttu ole kauhean onnellinen ainoa koira on vain voimistunut. Enkä minä olen kauhean onnellinen yhden koiran omistajakaan.

Meela on täydellinen. Se on kaikessa vähän erilainen kuin Minttu, muttei kuitenkaan jätä äitikoiraa jalkoihinsa. Siinä on potkua vaikka mihin. Siitä saa leivottua vaikka mitä. Se rakastaa työskentelyä, sillä on tosi narttumainen huumorintaju ja asenne, paljon mielipiteitä. Se on sairaan nopee ja värikäs, kaunis ja älykäs (vaikka joskus peittääkin sen aika tosi hyvin). Jotain ihan mieletöntä tungettuna pieneen sheltinkuoreen ällösöpöillä silmillä varustettuna.

Lohjan erkkari oli reissuna oli aivan huippu. Vaikka Joensuu-Lohja-Joensuu ei ollut kovin... mukava reissu noin päiväselti, oli Meelan menestys erkkarissa 50 pennun keskellä ikimuistoista! Palkintopokaalit saivatkin tänään kunniapaikan olohuoneeni uusilta hyllyiltä.

(c) Ansku

Kuhilaskuja. 1.6.2011 kannoimme isäni ja Emmin avustuksella muuttolaatikot sisään. 61,5 neliötä asuntoa. Olohuoneessa pentuaitaus ja rottia. Hulppeat lenkkeilymaastot, yhteydet joka paikkaan. Paras naapuri.

Joensuu on siitä ihana paikka, että viiden kilometrin päästä keskustasta voi löytää itsensä näinkin metsän keskeltä. Täällä on peltoja ja pyöröpaaleja, lammasaitauksia, niittyjä, uimarantoja. Noljakka taas on imenyt puoleensa likimain kaikki tärkeimmät koirakaverini, joten seurasta ei ole puutetta. Tässä osoitteessa asuminen on mahdollistanut sen, että lenkkiseura on yhden puhelinsoiton päässä. Treenaamaan löytyy aina kavereita, eikä mitään tarvitse tehdä yksin.

Harrastuskoirani Minttu. Inka kisasi Mintulle sen ensimmäisen LUVA:n, mikä oli enemmän kuin olin uskaltanut edes kuvitella! Ainoissa juoksemissani agilitykisoissa ylitin kaikki omat odotukseni saavuttamalla Mintun kanssa nollavoiton. Se oli ihan hurjaa! Tavoitteeni vuodelle oli kuitenkin se, että päästäisiin edes yksi rata maaliin ilman, että unohtaisin sen kesken kaiken... ja me päästiin kaksi.

Agilityssä ollaan muutenkin edetty. Mölleissä käyty pari kertaa, ja koira on ollut liekeissä. Varmuutta on tullut lisää, enkä minäkään enää tunne olevani niin hukassa esteiden keskellä, kuin joskus tunsin. Emme vielä päässeet kovin paljon ohjattuihin koulutuksiin, mutta tähän tulee toivottavasti muutos sitten ensi vuonna.

Ja toko! Me kisattiin syyskuussa ALOssa ja saatiin superhyvillä pisteillä ykköstulos ja KP. Pientä masennusta koettiin loppuvuodesta, kun hallikisat meni täysin penkin alle Mintun toimiessa surkeasti pelottavasti kaikuvassa hallissa. Kisattiin mölleissä AVOssa, tehtiin läpimurto noudossa ja aloin todella miettiä, että tässä koirassa voisi olla aineksia vaikka sinne voivoihin asti.

Mintun kanssa käytiin luonnetestissä, josta se sai huikeat +140p ja on laukausvarma. Se suoritti BH-kurssin ja osoittautui mainioksi haku- ja jälkikoiraksi. Vuosi 2011 paljasti Mintusta paljon sellaisia ominaisuuksia, joita en siinä koskaan kuvitellut olevankaan.

Etelänreissu. Olen kuulema siitä kiva tyyppi, että minut saa ylipuhuttua kaikkiin urpouksiin mukaan. Näihin laskettakoon erään poronpoikasen noutaminen Oulusta ja tämä eteläisen Suomen valloitus koiraisissa merkeissä. Emmin kanssa pakattiin kesällä koirat autoon ja lähdettiin katselemaan maisemia!

Reissu oli ihan huippu. Vaikkei me kisattu tai mitään, oli minulla aivan mahtavan hauskaa. Treenattiin, pidettiin hauskaa, tutustuttiin ihmisiin, mudeihin ja vietettiin aikaa vanhojen tuttujen seurassa. Tämä pitäisi ottaa ehdottomasti vaikka jokavuotiseksi perinteeksi, en panisi yhtään pahakseni! Ja voisihan näihin pidempiin retkiin lisätä sellaisen kilpailubonuksenkin...

Laumani. En jaksa listata tähän niitä kaikkia hauskoja hetkiä, jotka olen koirallisten ystävieni kanssa viettänyt. Ollaan käyty aamiaisbrunssilla Lykynlammella, vaeltamassa Ahvenlammella, treeneissä, näyttelymatkoilla, Voittajassa... En edes muista! Mutta ilman samanhenkistä porukkaa ja treeniseuraa ei vuosi olisi ollut yhtään mitään. Kiitos!

Niin, ja olihan meillä tavoitteitakin...

Tavoitteet vuodelle 2011:
- TK1, jälleen kerran
 No eihän me sitä ikinä saatu. Siitä huolimatta se yksi ykköstulos oli jotain sellaista, jota en hevillä unohda! Koira oli upea. Juuri sellainen, kuin millaisena sen muistan treeneistä. Yhteistyö oli fantastista. Se päivä oli muutenkin täyttä timanttia. Yli odotusten meniin AVO-liikkeiden handlaamisella mölleissä.
- Mahdollisimman hyvää menestystä näyttelykehissä totta kai
Kehissä käytiin kolme kertaa, tuloksina kahdelta kerralta SA:t ja yksi EH koiran ollessa bikinikunnossa. Ei mitään valittamista siis!

- Agilityssä edes yksi tulos minun ohjaamaltani radalta
Kuten sanottu, me ylitettiin itsemme taas. Kaksi LUVAa, joista toinen minun kanssani on enemmän kuin uskalsin ikinä odottaa!

- Luonnetesti tai muu vastaava
Käytiinhän me, ja hyvin meni!

- Tutustuminen aiheeseen BH
Suoritimme Mintun kanssa BH-kurssin, ja olisimme menneet kokeeseenkin, ellei joku koira olisi päättänyt juoksuilla...

- Hauskanpitoa mätsäreissä, mölleissä ja muissa tapahtumissa!
Vaikka pentuprojekti vähän sotki kisa- ja treenivuottamme, ei minulla ole valittamista. Kehityttiin, kisattiin ja tehtiin kaikkea niin paljon kuin ehdittiin ja sopivan rennolla otteella.

- Terve, hyväkuntoinen koira myös tänä vuonna
Vaikka pentujen myötä peruskunto ja lihakset vähän rapistuivatkin, saatiin ne takaisin talvella. Myöskään terveydentilassa ei ole ollut valittamista.

Ja koska rakastan tavoitteiden asettamista itselleni...

Tavoitteet vuodelle 2012:
Minttu
- Tokossa starttaaminen AVOssa mahdollisimman hyvin tuloksin. VOI liikkeet treeniin mars!
- Agilityssä nousu kakkosiin, sieltä joku tulos.
- BH-koe
- Mejä mahdollisesti kisakuntoon
- Yleistä hauskanpitoa kaikissa kissanristiäisissä
- Mahdollisimman paljon ohjattuja treenejä lajissa kuin lajissa!
- Terve ja hyväkuntoinen koira koko vuoden

Meela
- Tokossa ALO kasaan ja kisaamaan. Keväällä viimeistään Noutajakoirien kaudenpäättäjäismölleissä.
- Agility hyvälle mallille ja kisavalmiiksi
- Ulkomaille näyttelyihin
- Suomessa jokuset näyttelyt, mahdollisimman hyvä menestys toki
- Tutustuminen uusiin lajeihin
- Epävirallisissa kisoissa starttailu ja fiilisteleminen
- Terve ja hyväkuntoinen koira koko vuoden

Katsotaan, miten onnistuu!