Kinkunsulatusmöllit

Koirien kanssa mentiin jo perjantaina Utraan viettämään joulua. Sheltit (varsinkaan Meela) eivät oikein meinanneet malttaa nukkua, kun uunista nousi niin ihana kinkuntuoksu ja pitkin yötä piti käydä aina äidin kanssa katsomassa paistamisen edistymistä. Meela juoksikin aina minun ja äidin välillä pitäen sellaista murmutusta, jota se pitää aina silloin, kun haluaa jotain todella kovasti. Aamulla oli riemu rajaton, kun suipponokatkin saivat hieman maistiaisia kinkusta.

Aattona mentiin mökille Liperiin. Timi oli ollut siellä jo isän kanssa yötä, ja juoksikin meidän auton luokse heti, kun päästiin pihaan. Shelttien kanssa vanha innostui juoksemaan ympyrää pihamaalla, ja aikansa peuhattuaan koko kolmikko rymisteli sisätiloihin. Ilta menikin koirilla kivasti ruokaa kerjäten, aina välillä ulkona piipahtaen ja lopulta sitten lahjoja avaten.

Meillä koirat sai kongit, pihvitikkuja, vinkulelun ja heijastinpalat hihnaan. Äiti lahjoi minua myös parilla säkillisellä koiranruokaa, joten shelttien ravinnonsaanti on turvattu ainakin puoleksi vuodeksi eteenpäin!

Illalla ajeltiin vielä kotiin Noljakkaan, kunhan ensin oltiin haettu Anna & Hupsis Rantakylästä. Pari päivää vietettiinkin kolmen koiran kokoonpanolla, mikä passasi varsinkin nuorisolle vallan mainiosti. Minttua vähän ärsytti, kun Meela ja Hupsis tunkivat joka paikkaan leikkimään kun se olisi halunnut nukkua, mutta kyllä sekin sitten innostui aina ulkosalla leikkimään muiden mukana!

Maanantaina olikin ohjelmistossa Koirakoulu Napakalla järjestetys kinkunsulatusmöllit, joissa oli tarjolla myös pentuluokka. Möllien jälkeen olisi ollut mahdollisuus osallistua myös agilitykoulutukseen, mutta oma treeni-intoni oli jokseenkin alavireistä, ja päätin käydä vain juoksemassa radat koirien kanssa.

Ilmoitin Meelan pentuluokkaan ja Mintun kilpailun ulkopuolisena mölleihin. Itseni ei tehnyt mieli juosta mitään vaikeita ratoja, ja ajattelin helpon ja vauhdikkaan mölliradan olevan myös Mintusta mukavaa vaihtelua.

Meela starttasi pentuluokassa ensimmäisenä. Radalla oli yhdeksän estettä, jotka olivat hyppyjä ilman rimoja ja putkia. Hyvin simppeli ja pennuille sopiva pikkupätkä. En ole tehnyt Meelalla pidempiä ratajuttuja, joten en tiennyt, miten se suhtautuisi tuollaiseen vähän laajemmalla pinta-alalla olevaan viritelmään. Eipä kuitenkaan mitään ongelmaa! Se odotti kauniisti lähtölupaa, haki hienosti putkiin ja hyppäsi hypyt ohjeitteni mukaisesti. Tosi pätevä pentu! Meela olikin päivän pennuista ainoa, joka suoritti radan virheettömästi. Tällä siis pentuluokan voitto.

 

Meelan lisäksi pentuluokassa kilpaili Mintun tytär Isla, joka sijoittui viidellä virhepisteellä toiseksi. Inka kuvasi myös Meelan radan!

Mintun rata oli niin ikään yksinkertainen, joskin sisälsi myös pituuden ja kontaktiesteitä. Minttu oli innoissaan tekemisestä, ja juoksikin koko radan tosi hyvin! Myös täysin ilman virheitä selvittiin, mutta emme tietenkään voineet sijoittua, koska olemme jo kisanneet virallisissa.
Nyt, kun ollaan treenailtu agilityä vähän tarmokkaammin, päätin yrittää varata ensi kuussa Mintulle ajan fysioterapeutille ja hierontaan, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Alla vielä Mintun rata, Inkan kuvaamana.

En muuten uskonut tätä ikinä sanovani, mutta mulla on kauhea ikävä kunnon tokotreenejä! Olenkin varannut huomiselle Poksin hallin ihan vaan tokoa varten. Ulkona kun ei näillä loskakeleillä hirveästi tee mieli treenata.