Mintun kanssa treenailtiinkin ensin kontakteja. Ajattelin, että voisin viimein viitsiä opettaa sille ihan true pysäytyskontaktit. Enää kolmosiin nousukaan ei ole ihan niin mahdoton ajatus, ja siellä radat ovat vähän sellaisia, että juoksuilla on turha edes yrittää. Tai ainakin näin minulle tänään kerrottiin. Sitten kierto kolmoselle - aijaiaji se irtosi! Hypyt jees, kasiputken pää oli vähän enemmän pimeä kulma, ja voi että se sinnekin haki upeasti! Olin ihan sanaton, kun ei sitä jotenkin ole yhtään osannut arvostaa Mintun kykyjä kun sitä on aina vaan treenannut samaa koiraa. Tai sitten se oli prosessoinut hurjasti agilityjuttuja juoksujensa aikana samalla, kun minä katsoin treenikuumeisena toinen toistaan upeampien koirien menoa radalla.. Tiedä häntä. Mutta upea tyttö se oli kuitenkin!
Meelan kanssa tehtiin pieniä tehtäviä, esimerkiksi ykkönen - putki - uudelleen ykköshyppy. Takaseinän esterivistöllä treenailtiin erilaisia ohjauskuvioita, kiertoja ja välistävetoja. Putkikulmia otettiin yksikseen ja sitten yhden hypyn kanssa. Emmi varmisteli meille keinua parit kerrat. Kepit oli taas kerran itsenäisinä, niitä tehtiin verkkojen kanssa.
-----
Sunnuntaille olin varannut molemmille tytöille paikan Napakan agilitypäivään. Faktahan on, että me ei turhan paljon ohjausta olla saatu missään vaiheessa huimaa agilityuraamme, ja se vaikuttaa aivan valtavasti koiran minun toimintaan radalla. Nyt sitä kuitenkin oli luvassa, ja kyllä teki hyvää!
Ensin oli vuorossa penturyhmä, ja rata oli tällainen. Heti alussa korjattiin minun käsiongelmani - minulla kun on tapana heittää kättä miten sattuu sillä seurauksella, että koira jää jumittamaan minun käteni tuijottamiseen eikä etene itse radalla.
Teimme pätkää 1-4, Meela irtosi tosi hienosti ja oli nopea!
Esteet 5-6 olivat maailman vaikeimpia, koska kuulema olen opetellut valssit väärin ja pilaan sillä koiran menon. Pitkä tovi hinkattiinkin ihan vain sitä valssikuviota, useimmiten edeten esteet 2-7, jotta sain itse vauhtia ohjaukseeni. Meela oli upea, tosi pitkää pätkää teki, vaikkei olla pahemmin treenattukaan pidempää!
Esteellä 8 pääsin treenailemaan niistoa, jonka jälkeen 9-12 olivatkin aika helppo homma. Itse tosin onnistuin vielä vähän sössimään lopussa, kun en muistanut katsoa, mihin se koira jäi... Mutta kuitenkin, pentu sai paljon kehuja ja minun pitää saada ohjausta! Se on kuulema teknisesti tosi taitava, kunhan oppii irtoamaan ja minä ohjaamaan siten, etten itse hidasta koiraani olemalla ääliö.
Minttu taas osallistui mölli/ykkösluokkaan, jossa rata oli seuraavanlainen. Ongelmiahan tuli jo heti alussa, kun esteiden 2-3 väliin piti sijoittaa jokin mielenkiintoinen ohjauskuvio. Uudella yrityksellä se kuitenkin toimi, ja Minttu ohjautui tosi kivasti ja nopeasti kolmoselle! Välillä 5-6 oli myös jokin huijauspyörähdys, jonka nimeä en kyllä kykene muistamaan. Pointtina siinä oli kuitenkin valssata, muttei kääntää koiraa vaan auttaa sitä hakemaan suorempi linja pituudelle ottamalla se toiseen käteen haltuun... Parin testin jälkeen tämäkin saatiin toimimaan.
Jatkettiin noille kierrätyksille, joissa ongelmana olivat omat käteni ja rintamasuunta. Minttu kuitenkin on ihan agilitykoira, koska se jaksaa toistoja ja hinkkaamista todella hyvin, eikä sitä haittaa, vaikka ohjaaja vähän olisikin huono... Hypyt saatiin menemään hyvin, sitten niisto ja puomille, johon palkkasin.
A:lle meni ihan kivasti, jonka jälkeen tulivat... kepit. En ole koskaan tiennyt, että Minttu osaa hakea itsenäisesti kepeille. Ihan vaan siksi, etten ole antanut sille mahdollisuutta näyttää. Ohjaaja neuvoi, että suuntaan itse kohti kolmoskeppiä ja hoen koiralle jo a:n kohdalla, että "kepkepkep". Olin ihan varma, ettei se toimi... ja mitä, Minttu menee kepeille ja kepittää ne itsenäisesti alusta loppuun! Voi vau! Minun pitää vaan muistaa antaa sille tilaa ja luottaa siihen, että se osaa. On se jo sen verran pätevä tyttö!
Lopun kanssa tuli vähän kiire, tehtiin vain nopeasti loppusuora, koska aika alkoi loppua. Eipä tuossa ihmeempiä kikkailuja sitten ollutkaan. Jälleen kerran koira osasi, mutta ohjaaja ei. Tarjolla olisi kuulema tulevaisuudessa lisää vastaavia koulutuksia (todellakin osallistun!) ja ehkä kontakti- ja keppikurssi, jotka houkuttelevat myös.
Minulle koulutuksesta oli paljon iloa, ja oli tosi kiva treenata kerrankin niin, että joku oikeasti oli huutamassa, jos tekee väärin. Juuri sitä minä olen aina kaivannut ratsastuksessa, ja kaipaan kyllä koiraillessanikin. Ei sitä muuten mihinkään etene, jos ei saa palautetta! Harmi, että Kuopio on niin kaukana... ACEn kurssit olisivat aika harvinaisen kiinnostavia. Onneksi agilityleiri on taas täällä idässä, niin kesällä voi suunistaa sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti