Tänään yllätin itseni merkkaamasta kalenteriin tokokokeita. Yksi Mintulle, viimeinen ALO-kisa, toivottavasti. Toinen Mintulle seuraavassa kuussa, ja... yksi Meelalle. Toukokuussa. Jos uskaltaisin.
Tänään oltiin myös treenaamassa. Nykyään treenaan koiria aika paljon siten, että ensin Meela, sitten Mintulla pidempi treenipätkä ja sitten lopuksi vielä Meelalla asioita, joita ei aiemmalla kerralla otettu. Näin pentu saa vähän vapaata aikaa, eikä joudu tekemään liian rankkoja ja pitkäjänteisiä treenejä kerralla.
Meillä oli pohjalla jo reipas lenkki alhaiseen Noljakkaan, koirien juoksutusta Aavarannan umpihangessa ja reippailut ylä-Noljakan koulun pihalle, joten Meelallakaan ei ollut enää ihan niin paljon energiaa, kuin sillä yleensä on. Odottelimme, että aura-auto tekee parkkipaikasta treenikentäksi soveltuvamman, ja aloimme sitten puuhailla tokoja.
Kylläpä lämmitti mieltä, kun treenikaverit ihailivat pätevää pikkushelttiä. Ja ihan syystäkin! Meela otti tosi kivat perusasennot ilman mitään hötkyilyjä. Siitä lähdettiin tekemään pieniä seuruupätkiä, ja sheltti tuli tosi kivasti kuulolla. Ollaan nyt tehty ihan muutaman askeleen seuraamisia, pysähdyksiä ja käännöksiä. Toisinaan jopa yhdistelty kaikkia näitä kuvioita toisiinsa. Pidetään kuitenkin vielä kuviot lyhyinä, ettei keskittyminen herpaannu ja saadaan kaikki hiottua varmasti kuntoon.
Se miinus on sanottava, että tuolla on tosi typerä tekniikka mennä maahan. Sivulla ollessa jos käskytän maahan, se työntää takamuksensa vaan pitkälle, eikä tee sellaista sujuvaa liikettä. Tätä työstetäänkin naksun ja käsiavun kanssa kuntoon nyt, kun tapa ei ole vielä niin pinttynyt.
Mintun kanssa paneuduttiin ihan kaiken pohjana hiljaisiin treeneihin. Ensin se haukkui innostumistaan, mutta kun tajusi, että nami tulee vain hiljaisista suorituksista, pysyi tosi hyvin hiljaa. Tehtiin muutamia seuruukuvioita muiden koirakoiden treenatessa, jäävät ja kaukot. Kaikki jees, paitsi ensimmäisissä m-i-m-siirtymissä ei ottanut ekaa istumista.Korjasin, ja oli taas kuulolla. Loppuun väänsin luoksareita, jotka menivät haukkumiseksi. Tehtiin sitten lyhyellä matkalla vahvistaen nimenomaan hiljaista suoritusta.
Mintusta on pakko mainita, kun eilen mätsäreissä treenattiin BH-koetta varten niin paikkista kuin seuruutakin. Seuruutin sitä ihmismassojen ja vieraiden koirien keskellä, ja sheltti teki kuin vanha tekijä. Tosi hyvä! Paikkamakuuseen jätin sen hallin rauhoituttua ja BIS-kehien alettua. Vieressä juoksi koiria, oli kolinaa, kaikuja, liikettä... ja Minttu makasi tosi pitkään aloillaan ihan todella varmana ja valppaana, ilman ääntäkään. BH-koe, täältä tullaan!
Meela pääsi uudelleen hommiin, ja työstettiin lähinnä jääviä. Myös näissä Meelan maahanmenotekniikka on surkea, ja siksi tehdään nyt paljon treeniä niin, että liikun koiran kanssa ja käsken sen käsiavun kanssa maahan, jolloin liike on paitsi oikeaoppinen, myös nopea. Samaa duunaillaan seisomisissa, vaikka ne ovatkin Meelalle helpompi juttu. Häiriössä se ei vielä kestä maassa kovin hyvin, mutta yksinään treenatessa olen saanut tehdä muutaman ihan kokonaisenkin jäävän liikkeen. Jes!
Treenailtiin vielä vähän paikkista ja luoksari, joka oli ihan superkiva. Saisi vielä oman hypyn kotiin, niin ai että!
Myös Meelalla tein eilen mätsäreissä seuraamisia ja odottelua, ja sepäs oli taas hirrrmu pätevä.
Toko on parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti