Näyttelytreeniä

Ilmeisesti bloggerin kanssa taistellessa tuosta kysymyspostauksesta oli pari kysymystä pudonnut, muokkasin niitä joukkoon sinne. Jos joku vielä puuttuu, niin huudelkaa toki! :)

Kajaanin näyttely käynnisti hurjan mätsäriputken Pohjois-Karjalaan. Ensin perjantaina oli JOVEn järjestämä match show parkkihallissa, tänään sunnuntaina puolestaan oman seurani, PoKS ry:n mätsäri treenihallilla. Mintun kanssa osallistuin vain ensimmäisiin, Meelalla molempiin, sillä pentu toden totta oli kehätreenin tarpeessa!

Perjantain koitoksessa Meelan pariksi osui suomenlapinkoira. Kumpikin pennuista oli aivan valtavan innoissaan kehässä, ja jouduin esittämään Meelan napakalla hihnalla, että se ylipäätään kesti käsissä. Se on oikeasti aika vinkeä tunne, kun shelttilapsi painaa höyryveturin lailla menemään pienessä kehässä, innostuu välillä hyppäämään tasajalkaa ilmaan ja matka jatkuu... Tuomarina meillä oli paimenkoiraihminen, meillekin BH-kurssia pitänyt Wilhelmiina Virolainen. Hänen kommenttinsa oli, että paimenkoira tulisi esittää löysällä hihnalla, mutta paremmasta kehäkäytöksestä Meelalle napsahti punainen nauha.

Nauhakehässä sitä vähän jo tympäisi. Paljon koiria laitettiin pieneen tilaan, ja Meelalla oli taas vauhti päällä. Pentu päästikin melkoisen kiukkuisia haukahduksia, kun edellä juosseet isot koirat pysähtelivät, eikä Hän päässyt juoksemaan juuri niin kovaa, kuin Hänelle olisi sopinut! Seisomaankaan se ei enää oikein malttanut jäädä, vaan takana seissy sisko ja viereisen kehän touhut olisivat olleet paljon kivempia. Sain kuitenkin jonkinlaisia poseerauksia kaivettua esiin, mutta helppoa se ei ollut! Menestystä ei tullut tällä kertaa, mutta harjoitusta sitäkin enemmän.

Avoimen luokan tuomaroi Elina Alanen, joka ihastui Mintun helppoon esittämiseen siinä määrin, että antoi meille punaisen nauhan. Nauhakehässä Minttua kiinnostivat enemmän hallin pohjaan liistraantuneet ah-niin-herkulliset linnunjätökset, ja sain nykiä sheltin päätä pystyyn kerran jos toisenkin. Se esiintyi kuitenkin varmasti, pahemmin hötkyilemättä ja kauniisti vapaalla hihnalla ravaten. Tämä ei kuitenkaan vakuuttanut, ja sijoitus jäi niin ikään saamatta.

8kk - (c) Ansku

PoKSin mätsäreissä olin myös töissä valokuvaajana, joten oli ihan fiksua ilmoittaa vain se harjoitusta kaipaava koira kehään. Minttu pääsi kuitenkin mukaan hengailemaan, kun en hennonnut jättää sitä yksin kotiin tönöttämään koko päiväksi, sillä illalla oli vielä tarkoitus mennä juhlistamaan pikkuveljeni syntymäpäiviä, jolloin aktivointi olisi jäänyt kovin vähäiseksi.

Pentukehässä Meela toimi tällä kertaa kuin unelma. Se ravasi löysällä hihnalla tasaisesti paria laukka-askelta lukuunottamatta, seisoi varmana ja valppaana aloillaan, ei komennellut ja oli muutenkin kuin vanha tekijä kehässä. Se voittikin parinaan olleen kultsun, tuomarin kehuessa koirani esiintymistä oikein kauniiksi ja shelttiä itseäänkin aivan valtavan hyvännäköiseksi tapaukseksi.

Nauhakehään mentäessä Meelaa alkoi taas vähän kiukuttaa muiden hidastelu edessä. Neidillä on sen verran opittavaa tästä elämästä, ettei hän ole maailman ainoa koira... :) Se kuitenkin seisoi tosi kauniisti, ja meidät jätettiin kehään ensimmäisessä karsinnassa. Hieman kyllästynyt merleni selviytyi myös läpi toisen karsintakierroksen, eli se oli sijoittumassa väkisinkin neljän parhaan joukkoon. Kaksi muuta koiraa sijoitettiin, tylsyyksissään steppaileva sheltti ohjattiin kakkospallille. Oikein hienosti esiinnytty kertakaikkiaan! Voiton vei sitten beagle.

Odotteluajalla molemmat likat kerjäsivät valtavasti rapsutuksia ja herkkuja. Meelan uskalsin antaa jopa vieraalle kokeiltavaksi, että josko tuo muillakin esiintyisi... Ihan kivastihan se kulki, ehkä siitäkin vielä JH-koiran voi joku saada jonakin kauniina päivänä!