Ohjatut tokot, viimeinkin! Tai alkoihan ne jo aikoja sitten päivänä, jona pakkasmittari näytti -16 astetta, enkä Annan sitkeästä taivuttelusta huolimatta suostunut lähtemään kentälle, vaikka hei netissä lukee et on vaan -12. Sitten tuli fyssari, satunnaisia vapaapäivätokoiluja Nooran ja Pinnan kanssa ja siinä se sitten olikin. Nyt palattiin Noutajille, ja voi vitsit teki hyvää!
Anna otti Mintun mukaansa lenkille, ja minä suuntasin Meelan kanssa perustokoon. Meille veti treenit jo tuttu seuralaisemme Eija, joten Meelan kanssa saatiin vähän koemuotoisempia juttuja, hah! Muutenhan me Meelankin kanssa oltaisiin varmasti jo kisaamaan tähtäävissä, mutta kun noita koiria tosiaan on kaksi ja haluan treenata molemmat, niin on pakko vähän jarrutella. Ensi vuonna varmaan pakollista käydä vuoroviikoin molempien kanssa, kun Meelakin siirtyy kisaavien ryhmään.
Ihan alkuun otettiin luoksepäästävyys, jota me ei Meelan kanssa oikeastaan olla nyt taas edes treenattu. Kuitenkin kaikenlaisesta paikallaolotreenistä on selvästi ollut hyötyä, koska odota-käskyn saatuaan tuo istua napotti kontaktissa vierelläni, vaikka käytiinkin silittämässä. Pätevä!
Päivän teema oli luoksetulo, ja alkuun otettiinkin ihan vauhtiluoksarit. Treenailtiin odotellessamme lopun perusasentoa, vähän seuraamista ja maahanmenoja. Joku läpimurto tuolla on tullut maahanmenojenkin suhteen, homma alkaa hiljalleen vaikuttaa toimivalta.
Päästiin tekemään luoksaria, ja jätin pennun istumaan paikoilleen, kävelin ja kutsuin. Palkkana leikitettiin tietenkin. Maa on vähän liukas, ja Meela menikin lahjakkaasti pari metriä lelun ohi, kun ei tarpeeksi ajoissa laittantu jarruja päälle, haha!
Seuraavaksi tehtiin ihan paikallaolot istuen, sellaiset tosi nopeat. Helppo juttu Meelalle. Eija vielä tsekkasi meidän perusasennot, ja kommentoi Meelan perusasentoa, että se on kuin oppikirjasta. Tehtiin vielä yksi kokeenomainen luoksari, jossa varmistelin liikaa pennun paikallapysymistä (mutta hei, sillä karkasi kontakti ja se ois voinu vaikka lähteä) ja jossa Meelalla oli liikaa vauhtia, se liukui pari metriä ohitseni ja tuli vinoon perusasentoon. Se tosin varmaan johtui ihan vaan alustasta, mutta pitää treeniä enemmän erilaisilla alustoilla!
Lopputunti tehtiin vielä liikkeestä seisomisia itsenäisesti ja muutamia temppuja, ettei pentu kyllästy. Sitten ihan viimeiseksi vielä yhdet vauhtiluoksarit, ja pois kentältä jäätymästä! "Millon oot menossa ekoihin kisoihin?" ja nauroin, että jos meidän seura ei muuten saa tokotiimiä kasaan, niin kai me sitten mennään sm-kisojen joukkueskabaan sähläämään... ja pilaamaan seuran mahdollisuudet, hah!
Vanhempani asuvat kentän lähellä, ja he kävivät hakemassa iltalenkillään Meelan siksi aikaa hoitoon, että treenaisin Mintun. Tunti on vähän pitkä aika koiralle kuitenkin odottaa autossa näillä pakkasilla. Mainioita päiviä nämä tiistait, kun ei itse tarvitse lenkkeillä ollenkaan!
Mintun kanssa mentiin kisatokoon, jossa oli aiheena nouto. Hyvään saumaan tulikin, koska toden totta kaipailin vinkkejä tuon haukkumisen kanssa! Olen kokeillut kaikenlaisia tehtäviä ennen kapulalle menoa, lyhyempää matkaa jne. mutta ne eivät ole tuottaneet kunnollista tulosta. Onneksi Sonjan treeneistä oli paljon apua, ja saatiin hommaa vähän eteenpäinkin!
Aloitettiin kuitenkin ihan kontakteilla ja luoksepäästävyydellä. Ihan paras koira, piti vaan kontaktia vaikka käytiin silittelemässä! Sitten kaikki tekivät luoksetulot, jossa Minttu oli oma vauhdikas itsensä. Meille jaettiin kapulat, tehtiin vähän pitotreeniä ja kapulan kantamista vauhdissa. Noutoja alettiin sitten työstää yksitellen, ja me olimme vuorossa vasta kolmansina, joten välissä ehti seuruutta, treenailla jääviä ja vähän kaikkea muutakin.
Esittelin meidän haukkunoudon, ja analyysi oli seuraava: heittoliike kiihdyttää koiraa, joten nyt ei heitetä enää sitten ollenkaan. Teimme muutaman testin erilaisilla tyyleillä; Sonja vei kapulan kauemmas, mutta pitkällä matkalla haukkui sillekin. Lopulta päädyimme siihen, että minä jätän koiran istumaan, tiputan kapulan mennessäni ja kutsun sen luokseni ja Minttu poimii kapulan matkalla maasta. Ja tämähän toimi! Ihan hiljainen nouto, mitä nyt vähän sellaista turhautumispörinää lopussa. Lopun perusasentoa pitääkin vähän treeniä, että koira oikeasti tajuaa sen olevan ihan yhtä lailla skarppia liikettä kuin nouto itsessäänkin.
Mutta tästä lähdetään hiljalleen työstämään, huh!
Lopuksi jäin vielä palaveeraamaan tunnarin opettamisesta niin innokkaasti, että meinasimme jäädä kentän aitojen sisäpuolelle... Ne kun sulkeutuvat automaattisesti siinä kahdeksan aikaan. Eija lykkäsi mulle yhden tunnaripalikan, että treeni tällä Mintun kanssa hajuerottelua ja sit katsotaan myöhemmin et mitä ollaan saatu aikaan. Pakko kai se on nyt sitten viimein ottaa projektiksi...
Ja ihan tokon kohdalta lesoiltavia asioita menneiltä viikoilta:
- Minttu teki ensimmäisen hyppynoutonsa
- Ilmoitin Meelan poksin tokoryhmään, joten tokotreeniä tulee 2x viikko
- Minttu oli noutajatreeneissä koko tunnin IHAN HILJAA!!! paitsi noutoa tehdessään. Parasta! Muutkin ihmettelivät, että miten se on ihan hiljainen nyt. Ja käsittääkseni en ole edes pahemmin hiljaisuustreenejä tehnyt tuon kanssa, palkannut aina vaan hiljaisista suorituksista. Ihan käsittämätöntä ja parasta.
Viikonlopun koirat olivat vanhemmillani hoidossa, kun itse seikkailin Kouvolassa. Arvostus oli suuri, kun maanantaina Meela kannettiin melkein pihalle asti minua vastaan ja käskettiin viedä se pois. Jostain kumman syystä neljä päivää hyperenergisenä riehunut pentu ei heitä sykähdyttänyt! Viikonloppu oli kuulema vielä mennytkin, kun äiti oli viettänyt puolet päivästä ulkona koirien kanssa, mutta maanantai, jolloin Meela oli levännyt työpäivän ajan, oli ollut ihan kamalaa. Hahah! Minä neuvoin kyllä antamaan ruuat kongista ja muuta toimivaa, mutta eihän minua uskottu.
Viikonlopun aikana tilattiin myös Katjan kanssa paljon erilaisia pilettejä kevättä ajatellen. Mutta aiheesta lisää sitten keväällä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti