Erittäin hyvä agilitymestari

(c) Ansku

Pyörähdettiin lauantaina Tuusniemellä. Minttu esiintyi tosi kivasti, ja arvostelukin oli mainio! Hieman harmitti tuo turkin pehmeys - jouduin pesemään koiran viime hetkellä ja se tietenkin vaikutti ratkaisevasti karvan laatuun. No, pitää mennä joku toinen kerta tälle samalle tuomarille, kun muuten oli niin kivaa tekstiä tytöstä!

"Oikeat rungon mittasuhteet omaava. Narttumainen kokonaisuus. Kaunis ylälinja seistessä. Oikein sijoittuneet hieman kookkaat korvat. Oikeat pään linjat. Hyvä eturinta. Turhan pehmeä karvapeitteen laatu. Korkeahko hännänkanto liikkeessä. Riittävä ulottuvuus liikkeessä."

AVO EH - Tanya Ahlman-Stockmari

Maanantaina käytiin Meelan kanssa viimeisissä agitreeneissä ennen taukoa - pikkuneiti nimittäin päätti, että hän on nyt iso tyttö, ja aloitti tiistaipäivänä juoksut! Myös Minttu on näyttänyt juoksuilun merkkejä, ja vähän jännittää, onko se kisaamassa ensi kuussa Varkaudessa vai ei... Meela on myös ilmoitettu tokon alkeiskurssille, jossa opiskellaan kisatavoitteisesti alokasluokan liikkeitä. Tämä huhtikuussa, jos oikein muistan.

Agitreenit menivät oikein kivasti. Tehtiin lähinnä pieniä kieputuksia ja putkeen lähetystä eri kulmista. Keppejä, pussia ja puomin kontakteja harjoittelimme myös. Meela löysi uuden lempilelun Inkan lainaamasta kaninkarvalelusta, ja laitoinkin sille tilaukseen yhden sellaisen! Samaisissa treeneissä ohjasin myös Islaa muutaman esteen verran, mutta jostain kumman syystä nuorikko ei ollut kovin innoissaan kasvattajatädin kanssa tekemisestä... hah!

Tiistaina kävelimme illalla Anskun kanssa sellaiset 6km raviradalle, missä treenasimme Annan & Hupsiksen sekä Nooran & Pinnan kanssa tokoa. Siitä ei sen enempää, paitsi että molemmat koirat toimivat hurjan hyvin ja alan olla vakuuttunut siitä, että Meela on viimeistään loppuvuodesta täysin kisavalmis! Karautettiin autolla Annalle, ja siitä vielä reippaina tyttöinä käveltiin pari kilometriä kotiin. Niin, ja käytiin juoksuttamassa koiria raviradallakin.

Keskiviikkona otin osaa PoKSin vuosikokoukseen, jossa valokuvauspestin lisäksi odotti kiva yllätys - Minttu palkittiin toisella palkinnolla medeissä vuoden 2011 agilityseuranmestarina! Oli aika yllätys, sillä eihän tuo juossut viime vuonna kuin neljä starttia, joista tosin jokaisesta jonkinlainen tulos. Tästä on hyvä jatkaa tulevalle kisakaudelle!

Läpimurtotreenit

Maailman paras treenipäivä!
Puoli yhden aikaan startattiin Annan & Hupsiksen ja Nooran & Pinnan ja Sanen kanssa kohti raviradan parkkia tokotreenit silmissä kiiluen. Kelit lauhtuivat kivasti, ja päiväsaikaan näkee treenata!

Ensin hommiin pääsi Meela. Aloitettiin kontaktitreenillä ja sivulletuloilla. Purettiin hieman energiaa ottaen seuraamista ihan muutaman askeleen pätkissä ilman pysäytyksen perusasentoa, eli palkkasin liikkeestä. Muutenkin olen päättänyt rakentaa seuruun pienistä pätkistä ja palasista - huolella tehdyn pohjan kanssa homma on helppo kasata kokonaiseksi liikkeeksi. Tehdään erikseen nuo pysähdykset huolella ohjaten, harjoitellaan erikseen oikeaa kohtaa ja tiivistä seuraamista, erikseen käännöksiä kumpaankin suuntaan. Voisi tehdä kunnon tehokuurin, ja katsella ensi kuussa, miltä näyttäisi kokonaisuus!

Muutenkin meno oli tosi innokasta ja hyvää. Ongelmana Meelankin kanssa on äänenkäyttö, innostuessaan tuo tuppaa haukkumaan ja esimerkiksi pitkä luoksetulo on vielä ihan poissuljettu juttu, koska pentu kiihtyy matkalla liikaa ja alkaa availla ääntään. Kokonaisuudessaan liike kuitenkin toimii - malttaa odottaa kutsua, ampaisee lujaa käskyn saatuaan ja asettuu huolelliseen perusasentoon sivulle. Matkaa pidennetään pikkuhiljaa pyrkien pitämään liike ennenkaikkea hiljaisena.

Tehtiin vähän treeniä jäävien kanssa. Ensin ihan seiso- ja maahan-käskyjen vahvistelua, sitten otin Meelan vierelle kulkemaan ja tehtiin käsiavulla siitä. Maahanmenossa vaatii vielä paljon apuja, mutta plussana mainittakoon se, että tyttö jää tosi hienosti paikalleen makaamaan kun jatkan matkaa. Hieman ongelmaa pyrki pintaan siinä kohden, kun tulin Meelan vierelle, ja se halusi ponkaista ylös perusasentoon saman tien. En ole koskaan siltä perusasentoa pyytänyt, tiedä sitten mistä on sen keksinyt. Treenasin erikseen tuota sivulle siirtymistä ja palkkasin aina maahan, ja parin toiston jälkeen alkoi tulostakin näkyä.

Välissä Meela kävi autossa huilaamassa ja tein Mintun kanssa. Kun otin Meelan taas ulos, tehtiin ensin niitä seuraamisesta perusasentoja. Toimivia! Kivasti haki oikean paikan ja lopussa ei tarvinnut edes namilla paljon ohjata. Treenittiin vähän myös niitä käännöksiä oikeaan ja vasemmalle. Tiiviimpi kuin emänsä samassa iässä.

Mutta liikkeestä seisominen! Varovasti ajattelin kokeilla ihan oikeaa liikettä. Ja sehän toimi! Tehtiin kokonainen kokeenomainen liike! Aijaijai! Päätettiin tietenkin parhaaseen suoritukseen, ja voi miten olin ylpeä pienestä kikkanastani!

Loppuun heitettiin viellä paikkis Pinnan ja Hupsiksen kanssa. Meni hyvin, kunnes Noora vapautti Pinnan turhan riehakkaasti ja Meela ei kestänyt häiriötä. Muuten kiva!
 

Mintun  kanssa purettiin pahimmat energiat oikein haastavalla seuruupätkällä BH-koetta silmällä pitäen. Tehtiin vähän sivuaskeleita ja paljon pysäytyksiä ja hidasta käyntiä sekä käännöksiä. Ihana! Se oli niiiiin innoissaan, ja varsinkin kun oli superhyviä nameja mukana, löytyi sheltistä ihan uusia vaihteita.

Jäävissä löytyi ongelmakohta - tuo sotkee istumisen ja seisomisen. Tarjoaa istumista mieluummin. Tehtiin paljon toistoja seisomiselle, ja saatiinkin kiva sarja onnistuneita suorituksia. Pitää ottaa tehotreeniin nuo ja unohtaa hetkeksi istuminen, kuitenkin alo tai avo kokeeseen ollaan seuraavaksi menossa, niin paras olisi saada pisteet kotiin jokaisesta liikkeestä!

Kauko-ohjausta teki hirmu nätisti pitkällä välillä. Otti ensimmäisen istu-käskynkin ja oli muutenkin säpäkkänä. Parit luoksarit tehtiin ja pyrittiin ennenkaikkea hiljaisuuteen. Seisahtumiset oli ihan ookoo, mitä nyt vähän arkoi liukasta alustaa ja välimatka ei vieläkään ole hirveän pitkä. Edistystä kuitenkin havaittavissa.

Noutoa harjoiteltiin ensin pidon kautta, sitten niin, että varovasti tiputtelin kapulaa lähietäisyydelle. Vielä ei uskalla heittää, ettei koira vaan alkaisi räksyttää. Heittoliike on sille niin provosoiva.
Loppuun heitin vielä oikein extreme-paikkiksen. Menin itse piiloon auton taa, Pinna ja Hupsis pyörivät irti lähistöllä ja nujuilivat keskenään, Noora viskasi Annalle pussillisen makkaraa jne. Ja Mats pysyi! Hirmu hieno koira, hirmu hyvin kestää häiriötä.

Käytiin vielä pyörähtämässä koirakentällä ja sinne oli rakennettu oikea tokohyppy. Mintun kanssa tehtiin pari toistoa, ja kokeilin avo-hyppyäkin. Ensimmäinen kokonainen, täydellisesti suoritettu AVOn hyppy! Mikä läpimurto, ihana koira!

Illalla pyörähdettiin vielä agitreeneissä ja Mats oli hirmu liekeissä. Se juoksi lujaa ja suoritti hyvin, aivan huippu fiilis jäi sieltäkin. Meelan kanssa puuhailtiin pienesti asioita, se suoritti tuota edellisen merkinnän radan loppupätkää hirmu mallikkaasti ja sain juosta taas ihan tosissaan.
Aivan loistomeininki, ja nyt on kerrankin väsyneitä koiria, vaikka lenkkeily vähäiseksi tänään jäikin.

Liikuliiku

Eilen sheltit sairastivat.
Meillä on oltu ihan terveitä ties miten kauan, Meela ei ole tainnut pahemmin olla kipeä ikinä. Eilen molemmat tytöt olivat kuitenkin ihan alamaissa. Kolme tuntia koululla pööpöiltyäni palasin kotiin vain pestäkseni kaikki talouden matot, luututakseni lattiat useaan otteeseen ja kulkeakseni samainen luuttu kourassa huonovointisten ja löysävatsaisten koirapolojen perässä. Onneksi tätä tilaa kesti vain jokusen tunnin, ja iltasella ne olivat taas jo vähän pirteämpiä!

Meidän piti eilen mennä treeneihin, mutta ne jäivät sitten välistä tuon pöpön takia. Olen muutenkin ollut tosi huono treenaamaan - viikonloppuna tehtiin tokoja Annan ja Hupsiksen kanssa, mutta muuten on käynyt vähiin tämä. Pimeä ja väsymys ei vaan inspaile muuhuin kuin agilityyn, siellä sentään on lämmin halli. Pitäisi kuitenkin treeniä Mintulla lisää, sillä 17.3 on möllitoko, johon haluan avoimeen luokkaan! Ja kapula on vieläkin meluongelma.

Lauantaina pitäisi mennä Tuusniemelle näyttelyihin. Sitä ennen fiilistellään kuitenkin Napakan viimekertaisia treenejä, hidasta ohjaajaa (oh dear katsokaa nyt, miten jumitan tuijottamaan koiraa viimeisessä pätkässä tuolla ennen putkea olevalla hypyllä!) ja muistetaan, että liikuliiku.

Kiitos Nooralle videosta!

Napakalla treeneissä

Lauantaina käytiin ohimennen pyörimässä vapaavuorolla, kun oli vähän tylsää. Noora teetti pienen puoliympyrätehtävän pennun kanssa, harjoiteltiin itsenäistä etenemistä ja esteiden hakemistä tällä tavoin. Muuta ei Meelalla tehtykään, että se jaksoi aamulla sitten liidellä kunnolla!

Mintun kanssa mentiin tuota edellisen agipostauksen rataa, Noora ehdotteli uusia toimivia ohjaustapoja ja vähän potki tekemään tiukempia teitä, ja hyvää tulosta saatiinkin aikaiseksi. Jee!

Sunnuntaina oli Napakalla Niina Leinosen agilitykoulutus, ja minulla oli molemmat tytöt paikalla. Jännä sinänsä, mukaan oli ilmoittautunut tosi vähän koirakoita, ja pentu- sekä 1lk ryhmä oli yhdistetty. Meela oli vuorossa ensin, ja Minttu ihan viimeisenä, jotta ehdin käydä rataa läpi ja lämpätä molemmat koirat huolella.

Yllä penturadan piirros. Aika simppelin näköinen paketti, mutta kyllä siinäkin pääsi taas uutta oppimaan ja treenaamaan ihan urakalla! Ensimmäinen uusi asia tuli jo ensimmäisen putken kohdalla - kun koira meni sisään putkeen, sitä kutsuttiin nimeltä, jolloin se putkesta tullessaan osasi hakeutua heti kolmoshypylle, jolla ohjaaja oli valmiina vastaanottamassa koiraa. Ajattelin ensin, että Meela tulisi vain takaisin putkesta, mutta ei! Fiksuna likkana se toimi juuri kuten kuuluikin.

Esteet 3-5 ilman ongelmaa (joskin minua piti vähän kouluttaa ottamaan koira oikein vastaan kolmoshypyllä). Sitten tuli kutoselta seiskalle meno, ja minun tosi surkea niisto. Kuulema yli puolet ohjaajista niistää samalla tapaa virheellisesti kuin minä - rintamasuunta väärin ja ottavat askeleita taaksepäin kun pitäisi astua kohti tulevaa estettä, jotta koira saisi mahdollisimman hyvän ja nopean tien. Tätä kohtaa jankattiinkin sitten ihan urakalla, että saatiin se menemään oikein ja minut tajuamaan oikean suunnan esteen jälkeen. Siitäpä sitten 8-10 olivat helppoja, kun sai seiskan sujumaan.

Meela sai pajon kehuja. Se on kuulema ihan huippuainesta, mutta minun pitää opetella ottamaan siitä kaikki irti. Minulla on tapana jäädä himmailemaan ja varmistelemaan radalla ihan turhankin kanssa, kun yritän ohjata siististi ja rauhallisesti kaikki jutut läpi. Liian hidasta ja hidastaa koiraakin! Pitäisi olla aina joku huutamassa kentän laidalla, että saisi sen uuden vaihteen silmään.

Meela teki radan niin nopeasti, että harjoiteltiin lopuksi vielä tekniikkana ihan merkkausta ja sitä, että koira suorittaa esteitä itsenäisemmin. Tehtiin ihan yhden hypyn ja namin avulla, kutsuin Meelan tähäntähäntähän esteen taakse, jätin namin ja jatkoin itse eteenpäin. Parin toiston jälkeen Meela tajusi jutun juonen, ja tästä on hyvä alkaa jalostaa eteenpäin!

Matsin rata! Tämän ohjasin ihan alusta asti päin seiniä, ja sitten tuli Niina hätiin ja näytti, miten missäkin kohtaa kannattaisi mennä. Aloitin jo alussa hypyt väärältä puolelta, joten uusintakierroksella tehtiin 1-2 niiden oikealta puolelta, valssattiin kakkosen jälkeen ennen putkea, oltiin valmiina ottamassa 4 hypylle vastaan, juostiin sinne ennen koiraa, valssattiin ja tehtiin kepit. Kepeillä Mintulla meni ihan yli, se ei keskittynyt yhtään. Saatiinkin tehtäväksi opettaa koira ohjureille ja tukea sen kepittelyä niiden avulla, että saataisiin itsenäisempi ja sujuvampi meininki niihin.

Esteet 6-10 ei ongelmaa, ja sitten tultiinkin taas kohtaan missä sai juosta ja lujaa! Tehtiin hyppy 11 ja viilattiin valssia oikeaan paikkaan. Kiireellä esteelle 12, koira hypylle 13 jonka jälkeen taas valssi ja täysille eteenpäin. Tätä tehtiin monta kertaa että saatiin valssit oikein, ja lopulta oli niin hyvä suoritus, että päätettiin lopettaa rata siihen!

Kontakteja pitäisi treenailla itsenäisemmiksi, alkaa kiinnittää huomiota valsseihin, opettaa ne kepit loppuun ja mitähän vielä. Ärsyttää, kun kukaan ei silloin pari vuotta sitten alkeiskurssilla kertonut mitään keppien opetuksesta kuin sen, että joo vedä sitä namilla. Tulos tämä. Onneksi Meelan kohdalla olen itse sen verran enemmän harrastanut, että ollaan aloitettu niillä ohjureilla heti alusta alkein!

Joka tapauksessa oli ihan huippuhyvät treenit ja mulla on kivoja koiria! Käytiin vielä Nooran ja Pinnan kanssa loppuverkkalenkki. Nooralla on jotain videomatskuakin treeneistä, katellaan jos sitäkin saisi joskus näkysälle.

Jää

Eilen oltiin 2,5h jäällä lenkkeilemässä Annan & Hupsiksen ja Nooran & Pinnan kanssa, yllä vähän kuvamateriaalia sieltä.  Tänään lauantaina käytiin isommalla porukalla juoksuttamassa koiria tunnin verran, Inka räpsi sieltä siskoksista muutaman ruudun!

9kk

Tilauksessa yksi kevät

Phu! Nyt on ilmoittauduttu koko köörillä koiraleirille - toukokuussa kahdeksi yöksi telttailemaan. Siitä tulee varmaan tosi kuoleman reissu, mutta jos kerran Ahvenlammelta selvittiin, niin selvitään tästäkin! Lajeina on tokoa ja agilityä, mukana paljon joensuulaisia ja yks Noona. Olisipa jo kevät! Mutta sitä ennen meidän ohjelmistoon mahtuu yksi tokon alkeiskurssi, jälkikurssi ja pieni ulkomaanmatka, joten puuhaa kyllä riittää.

Treenattu on. Agilityä suurimmaksi osaksi, siihen kun on lämmin halli. Kolmenkymmenen asteen pakkaset verottivat tokoinnostusta, eivätkä koiratkaan oikein viihtyneet ulkona. Minulla oli tosi huono agiviikko, ja tehtiin kolmet ihan kamalan huonot ja laimeat treenit. Sitten tuli yhdet ihan huiput - tehtiin pieniä ohjausjuttuja hypyillä ja putkella, palkkasin Minttua pallolla ja Meelaa narulla. Oli ihan huikeaa! Samalla äimistelin, miten Meelasta on voinut tulla parempi noissa kuin Mintusta. Se on niin itsevarma, että osaa hakea esteitä eri tavalla kuin äitinsä. Ja nopea! Voi elämä.

Ei siitä sen enempää. Tuollaisia juttuja tehtiin Meelan kanssa pentukurssilla, piirsin kaksi variaatiota. Lisäksi oli puomi siellä paikan päällä ja kontakteja tehtiin sekä irtoamista ihan tuolla suoralla. Mitäpä noista. Mustan radan kieputus esteeltä kolme alkaen oli tosi vaikea juttu minulle, en hahmottanut YHTÄÄN! Kaikki keskittyminen meni siihen, että sain edes jotenki huiskittua koiraa oikeille esteille ja no niin, esimerkiksi tiukempiin kaarroksiin en saanut kiinnitettyä yhtään huomiota. Mutta kaikki aikanaan. Kasasin Inkan kuvaamista jutuista äärimmäisen havainnollistavan videon - monta tapaa feilata parilla hassulla hypyllä ;)

Plaa. Onneksi on nyt tulossa mm. Napakan agilitykoulutus, johon menen molempien koirien kanssa. Ja puhetta oli, että penturyhmäkin saisi joskus vetäjän paikalle... kivaa!

Tokoa tehtiin tässä parina päivänä aika vaisulla menestyksellä. Ei vaan pysty, kun sormet jäätyy hetkessä. Eilen tuuli niin paljon, ettei Minttu voinut keskittyä kun se oli koko ajan lähdössä lentoon. Tylsää! Molemmilla falskaa tokojutut nyt lievästi, eikä voi syyttää kuin treenin puutetta. Tule jo kevät!