Agarwaen

Ollaan treenattu ihan hurjasti! Tai ainakin kuviteltu treenaavamme.

Sunnuntaina oli Napakan valmennus, jossa keskityttiin lähinnä Mintun ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen, koska rata oli niin vaikea ja ohjaaja niin surkea. Kiteytettynä: se ei hae kunnolla esteitä ja on liikaa minun perääni. Ostan sille sellaisen namitaskun, jota yritän käyttää palkkana treeneissä, jottei palkka tulisi suoraan minulta vaan sieltä taskusta. Sitten treenaamme hyvin paljon mm. esteiden merkkaamista, irtoamista, leijeröintijuttuja ja varmuutta minun ollessani kauempanakin. Hymyilytti vähän, kun ohjaaja aina toteaa, että "et voi sit kolmosluokassa juosta kiinni koirassa, siellä on niin vaikeita kuvioita!". Aijaa, oltiinko me oikeesti menossa kolmosiinkin joskus!
Oli kuitenkin hyvä kartoittaa näitä ongelmia, että voidaan sitten treenata mahdollisimman lujasti ihan vaan sitä kakkosiin nousua ajatellen nyt ensiksi.

Maanantaina käytiin Meelan kanssa hallilla tekemässä vähän agilityä. Ei hirveästi inspannut siellä kasassa ollut esteläjä, mutta treenailtiin pieniä juttuja yrittäen pitää silmällä irtoamista, esteille hakemista ja minun kohdaltani vähän selkeämpään ohjaamiseen. Tapahtuikin huippujuttu! Oli kaksi suoraa putkea vierekkäin. Laitoin Meelan toiseen putkista, tulin sitä pari askelta vastaan ja käskin menemään viereiseen putkeen tosi kaukaa. Ja se haki sen! Aika pätevä pieni eläin.

Se kuitenkin viikonloppujorinoista. Paljon mielenkiintoisempana ja itsellenikin tärkeämpänä pidän tällä hetkellä tiistaitokoja, häiriötreeniä ja tosi vaativia paikkisharjoituksia!

Meela pääsi hommiin ihan ensin, treenikerran aiheena häiriötreeni. Häiriötä siellä oli pikkusheltille kerrakseen, sillä maa oli hyi ällöö märkä, siellä oli lunta ja kaksi isoa, meuhkaavaa koiraa pelottivat. Jotenkin onnistuin vielä joka kerta valitsemaan paikkani näiden isojen louskuttavien ja ympäriinsä kohkaavien koirien läheisyydestä, vaikka miten yritin löytää rauhaisaa paikkaa, kun huomasin ettei koira moista kestä.

Pitäisi alkaa tehdä näitä häiriöjuttuja useamminkin. Onhan meillä melkein aina jotain häiriötä treeneissä - muita koirakoita, kauempana luistelevia lapsia, autotie, leluilla leikkiviä koiria... Mutta se ei riitä. Tilanne, jossa koirat olivat vieraita ja ohjaaja tarkoituksella häiritsi koiria ihan iholla, oli todella haastava.

Kontaktitreeneissä muistuteltiin ensin, että ollaan ylipäätään hommia tekemässä. Helpot harjoitukset sujuivat mainiosti. Sitten ohjaaja alkoi huudella koirille, juosta, liikkua oudosti, vinguttaa lelua... no, ensin Meela vähän kuunteli, mutta tarjosi silti kontaktia oikein mallikkaasti! Edes ohi lentelevät lelut eivät kiinnostaneet, ennen kuin vieressämme treenannut iso koira innostui niistä ja sinkosi suoraan kohti Meelaa. Sen jälkeen sainkin tehdä toden teolla töitä, että epäluuloisesti vierasta koiraa pälyilevä kakarani malttoi taas keskittyä treeniin.

Pujottelimme myös koirakoiden välistä. Meelalla itse paikallaolo toimi hyvin, ellei kohdalle osunut koira, joka meuhkasi eikä ollut kovin hyvin hallinnassa. Näitä oli muutama, ja silloin syötinkin namia sheltille ihan lähietäisyydellä. Pujottelussa ei meille ollut ongelmaa, tottahan toki Meela pitää minua ja nameja kiintoisampina kuin koiria, joista osan se jo aiemmin on todennut arveluttaviksi.

Lopuksi teimme jonkin verran paikkamakuutreeniä. Tämä toimii meillä kotona hyvin, kun seurana on kavereita ja pötkötellään vaan rivissä. Hyvin se meni nytkin, joskin kuralammikossa maannut Melmeröinen oli jatkuvasti vähintään sen näköinen, että tuuppa akka ite rötköttämään tähän rapakkoon. Sitten kentän ulkopuolelle alkoi lappaa porukkaa, vieressä maannut koira sinkosi louskuttamaan niille, ja se riitti Meelalle. Sheltti sinkosi korvat luimussa paikkamakuulta, ja sain vähän aikaa rauhoitella sitä, että saimme lyhyet paikkikset suoritettua. Hassua, miten se reagoikin tuohon niin voimakkaasti. Aiemmin ohi juoksi koirakoita, lensi leluja ja ohjaaja hyppi välissämme. Ehkä tuollainen vieras koira, joka on ihan out of control, oli sitten liikaa. Onneksi loppuun saatiin kuitenkin muutama onnistunutkin paikkis!

Mintun treeneissä jatkettiin niin ikään paikkamakuun ja häiriön parissa. Virittelin koiraa pienillä seuraamisilla ja kaukoilla, jonka jälkeen mentiin riviin treenaamaan.

Ihan ensin koirat istuivat kontaktissa sivulla, ja ohjaaja viskeli meitä dameilla. Tai ei nyt ihan meitä, vaan dameja sinkosi meidän ohitsemme jäiseen maahan, mutta kuitenkin. Mintulle isot noutajakapineet eivät ole tuttuja, joten se ei pahemmin innostunut itse esineistä - liike ja sheltin itsensä kokoisten säkkien jytkähtely sen sijaan saivat koiran huomion itseensä. Se ei kuitenkaan pelännyt, joten no problem ja seuraavaan vaiheeseen.

Koirat jäivät paikkamakuuseen, ja dameja viskottiin taas niiden ympärille. Minttu silmäili lenteleviä dameja varsin epäluuloisesti ja luimi korviaan, mutta hieno tyttö kun on, pysyi paikallaan koko ajan! Koirat palkattiin maahan, jätettiin siihen ja käytiin vielä yksitellen palauttamassa damit ohjaajalle, ennen kuin koirat sai vapauttaa paikkiksesta.

Seuraava treeni olikin sitten luoksarihäiriö paikkamakuussa. Koirat laitettiin kahteen riviin 3 ja 3, etummaiset maahan ja takimmaiset istumaan. Minttu oli ensimmäisessä luoksariryhmässä, ja kutsuin sen ensimmäisenä luokse. Vieressä ollut flätti ampaisi perään, ja Minttu haukahteli juostessaan hieman epäluuloisena, se oli selvästi paikantanut koiran. Loppuajan huomasin koirani vilkulevan mustia treenitovereitaan paheksuvasti, liekö jäänyt sitten jokin kaivelemaan hampaankoloon tuon flätin kanssa.

Paikkamakuuryhmässä Minttu nousi kerran, kun musta koira jytisti ohi. Muut koirat eivät tuottaneet ongelmia kuin yhden hermostuneen puhahduksen verran.

Otettiin vielä superpitkä paikkis siten, että vuorotellen yksi koirakko kiersi seuraten kaikki paikalla makaavat koirat. Vaikka en palkannut Minttua koko harjoituksen aikana, se malttoi pysyä hienosti maassa ja seurasi tosi intensiivisesti, vaikka itse liukastuinkin jäisellä pihalla. Ohjaajakin ihaili pikkukoiraa, kun on se kuulema niin suloinen vierellä tikuttaessaan.

Loppuun kokeiltiin vielä näkösuojapaikkista. Mintun kanssa ei olla paljon treenattu tätä vierailla paikoilla, ja luminen kenttä ja vieraat koirat olivat selvästi paha juttu! Se nousi kahdesti, ja kolmannella kerralla vinkui perääni ihan koko ajan. Lisää treeniä, ehdottomasti! Eri porukoissa ja paikoissa!

Varasin muuten paikan 5.5 tokokokeeseen. Eilen alkoi Meelan tokokurssi, jossa vähän juttelin tähtääväni sen kanssa Noutajien kevään kokeeseen. Lauantaina on agilitykisat. Suuria suunnitelmia.