A-pennut 1v!

Vuosi sitten tähän aikaan jännitys oli päättynyt, ja maailmaan oli onnistuneesti saatettu kolmin kappalein pieniä shetlantilaisia.

Paljon onnea ihanat Isla, Meela ja Noona! Vuoden rajapyykki ylitetty, ja seuraava vuosi on takuula täynnä kaikenlaista jännittävää ja uutta.

Viimeisen vuoden aikana Meela (Arya) on ollut ensimmäisessä näyttelyssään, Lohjan sivuerkkarissa ROP-pentu (50 pentua), sijoittunut Kajaani KV:n pentuluokassa kakkoseksi ja saanut KP:n,  ollut Tallinnassa kaksi kertaa ROP-juniori ja kerran ROP, sekä saanut kaksi JSERTiä. Lisäksi se on treenannut ahkerasti agilityä ja tokoa, ja jälkimmäisessä alkaa olla kisavalmis.
Isla (Aysla) on kasvanut ylikokoiseksi (43cm), mutta kauniiksi nuoreksi neidiksi. Se on pyörähtänyt Lohjan sivuerkkarissa kehässä saaden hienon arvostelun. Lisäksi se on treenannut niin ikään agilityä ja tokoa.
Noona (Anyer) on kehittynyt medikokoiseksi pikku agilitykoiran aluksi, jonka kanssa on työstetty myös tokopuolta. Sekin käväisi erkkarissa pentukehässä, ihan mukavalla arvostelulla.
 

Pennut 27.4.2011



Toinen vuorokausi

Ensimmäinen viikko takana

Meela avasi silmänsä ensimmäisenä

Kolmiviikkoisina oli jo muutettu olkkariin ja painittiin kovasti

Neliviikkoisten painia pihalla

Niiiiin pieniä ja pörröisiä! Vuoden jälkeen koko porukka näyttää tältä:

Noona, Minttu, Isla & Meela

Arya

Aysla

Anyer

Häiriötokoa rapakossa

Hirveetä blogispämmiä, mutta huomatkaa aiemmin tänään ilmestynyt päivitys pentuemiitistä kuvineen ja videoineen tuolla alempana!

Tiistaina meillä kävi hieroja! Meelan lähestyessä sitä yhtä ikävuottaan, oli oikein sopiva hetki kutsua Heli tutkimaan myös pikkusheltin lihaksisto. Olin kuvitellut merlen vähintään kiroilevan ja vastustelevan käsittelyä, sillä olen ollut huomaavinani juminpoikasta lantion tienoolla. Vielä mitä! Etupään lihasten käsittelyssä koira rentoutui aivan veteläksi, ja kun päästiin kohti takapäätä (josta sitten ne trigger-pisteet löytyivätkin) se vain hieman pani vastaan käsittelylle. Jumeja siis löytyi, mutta ne saatiin kyllä hyvin pehmenemään. Ohjeeksi sain venytellä Meelan selkää, sekä huolehtia kunnon lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä agilityssä.
Varasin samalla pari muuta hieronta-aikaa ennen Joensuun kehiä, jotta on pikkuneiti sitten tikissään, kun tuomarille pitää esiintyä.

Pitääkseni varsinaisen Meela-päivä, painelin sen kanssa myös tokotreeneihin. Ilma oli kostea ja kurainen, sumua oli valtavasti ja kisaamaan tähtäävien ryhmällä aiheena jäävät liikkeet sekä paikkis.
Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jonka Meela suoritti kympin arvoisesti. Tästä suoraan parit paikkikset, joissa neiti selvästi ällösi kosteaa maata. Se meni tosi hitaasti makuulle, mutta pysyi pätevästi. Toisella kerralla ohjasin sen namilla muka nopeammin maahan, mistä seurasi se, että koira lähti perääni odota-käskyn saatuaan. Palautin, jonka jälkeen pysyi tosi nätisti!

Pohjustettiin jääviä seuruun treenaamisella, ja Meela teki tosi hyvin. Sen liikkeellelähdöt on ihan huimia, ja se on tosi hyvin kontaktissa ja messissä. Ihana! Siitä oli hyvä jatkaa seisomiseen, joka ohjaajan mukaan on meillä täysin valmis liike. Itse haluan siihen vielä vähän säpäkkyttä ja varmuutta, ettei ennakoisi perusasentoa. Muuten se olisi kunnossa!
Liikkeestä maahanemeno ei koemuotoisena toiminut tänään ollenkaan, joten keskityin treenaamaan maahanmenoja alustasta huolimatta. Meela yritti koko ajan jäädä vähän pystyyn, mutta kyllä ne maahanmenotkin löytyivät... sitten joskus.

Välissä tehtiin myös yksi luoksari, kerran varasti perään sellaisella "hyi maa on ällöö, onko ihan pakko istuu?" ilmeellä, mutta toisella kerralla teki ihan kympin suorituksen!

Keskiviikkona tehtiin tokoa torilla. Siellä riitti häiriötä niin toisista koirista, kuin ihmisistäkin. Mukana meillä olivat Emmi & Toivo, Anna & Hupsis sekä Anniina & Adya, kiitos vaan seurasta! Paljon uteliaita riitti katselemaan, ja saatiin me vähän kommenttejakin. Taksikuski ihaili tottelevaisia koiria, ja luultiinpa shelttiä aussieksikin.

Minttu teki tosi hyvin ja häiriöstä piittaamata. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että sillä toimii parhaiten joko tosi paljon ja jatkuvasti häiriötä, tai sitten ei ollenkaan.

Hirmu kivoja seuruupätkiä se teki, jäävät toimi ja avo-luoksareita duunailtiin kiertoina ja namipelinä. Kaukokäskyt ei oikein vielä kestäneet noin kovaa häiriötä, joten tehtiin niitä tosi helppoina. Lopuksi vielä väkerreltiin vähän noutoja, ja kanneltiin metskua ympäriinsä. Oli se pätevä!

Paikkis oli ainoa, mikä ei oikein toiminut. Häiriön kesti hyvin, mutta piiloon ei voinut vielä mennä kuin pariksi sekunniksi ja vähän äänteli.

Meela treenasi käännöksiä ja jääviä. Seisomiset hyvin, maahanmenossa aika paljon apuja vielä. Paikkis tehtiin porukalla, ja oli tosi pätevä! Ei yhtään välittänyt häiriöstä tai ihmisistä, varmana makasi ja oli hieno.
Luoksarissa vähän innostui haukkumaan, pitää lyhentää matkaa nyt vähän, ettei tule tavaksi.

Hyvät treenit oli! Hienosti pärjättiin häiriössä ja tosi hyvä fiilis tokojen suhteen. Ihan vielä en Meelaa kokeeseen kyllä saa, mutta kesällä sitten räjäytetään potti.

A-team iskee jälleen

Kuten kuvasta voi varmaan arvata, meillä oli pentuemiitti!
Fanny matkusti pariksi yöksi tänne Joensuuhun kyläilemään, ja mehän otettiin porukalla ilo irti tästä reissusta. Käytiin koko pesueen kanssa treenaamassa agilityä, ja ilman Inkaa & Islaa vähän tokoakin.

Palataan kuitenkin hetkeksi päivään ennen vieraita, ja Napakan lauantaisiin agimölleihin. Juoksin siellä molemmilla koirilla radat, Meelalla pentuluokan ja Mintulla sekä mölli, että kisaradan. Ilmoitin molemmat koirat radoille kerran - mahdollisuus oli valita useampikin rata, mutta eihän me nyt sellaisia tarvita, kun osataan muutenkin ;)

Vaan mitäpä sitä turhaan jauhamaan, kun meillä on näitä Emmin kuvaamia videoita tarjolla!



Yllä Meelan rata. 0vp, ajassa hävittiin hieman voiton vieneelle bordercollie Pinnalle, joten kakkosiksi tällä lopulta päästiin.


Ja siinä Mintun möllirata. 5vp kontakteilta (jotka täytyy ottaa tehosyyniin, vaikka olevinaan olen kyllä kovasti treenannut!) ja siinä se. Kisarataa en edes kehtaa laittaa, se on hirveä! Koira ei mennyt putkeen, meni sitten täysin epäloogisesti puomille, ei mennyt keppejä ja itse ohjasin tosi urposti, joten siinä ei ole mitään nähtävää. Tai okei, huumoripuolena ehkä menee, mutta annetaan teidän nyt kuvitella, että me osataan edes jotakin.

Illalla saapuivat sitten Fanny, Bella ja Noona. Mistään huimasta jälleennäksemisen riemusta tuskin voidaan koirien kohdalla puhua, mutta  kaikki ottivat toisensa hyvin vastaan ja ilta meni oikein rauhallisissa merkein. Hauska oli huomata, miten paljon samanlaisia piirteitä shelteistä löytyi niin sisaruksina kuin äiti-tytär puolellakin. Ainakin Noonan ja Islan ilmeet on tosi minttumaisia, ja Mintulla ja Noonalla on varsin pirteänä yhteisenä piirteenä myös varsin herkkä äänenkäyttö... Voitte vaan kuvitella, millainen meininki välillä oli, kun Noona päätti pöhistä rotille, ja Minttu oli ihan varma, että kyseessä on pakko olla jotain ihan kamalaa.

Sunnuntaiksi olin varannut meille hallin Napakalta. Inka tuli jo aamusta Noljakkaan, ja ennen lähtöä räpsimme vähän seisotuskuvia ja yhteisposeja tytöistä. Myös Noora liittyi Pinnansa kanssa porukkaan, ja vetikin meille ihan kivat treenit hallilla!

Tarkoitus oli laittaa joku koostevideo pentujen agilitystä, mutta koska olen saanut käsiini vain Meelan suorituksen, niin mennään sitten sillä.



Tuollaista rataa tehtiin, siinä oli harjoittelussa monenmoisia ohjausjuttuja aina niistosokkarista päällejuoksuun. Meela oli tosi pätevä, vaikka tuota päällejuoksukohtaa saatiin aika monta kertaa harjoitella, ennen kuin pentu tuli mukaan kunnolla.

Itse en jaksanut Minttua treenata, mutta Fanny teki saman radanpätkän tyttöni kanssa. Kiva pari, katsellaan jos ne saisi joskus kisakentällekin kahdestaan... ;)
Todettiinkin, että Mintusta on tullut ihan huikea tässä vuoden sisään. Se haukkui, oli nopea, teki hyvin ja innoissaan koko ajan. Ihan uusi vaihde agilityssä, ja vaikka se ilmeisesti johtaa kontaktien roiskimiseen, niin treeniä vaan sinne ja olen tyytyväinen!

Myös Noona ja Isla ovat mainioita pikku agilitykoiria. Islan treenejähän olen saanut seurata koko vuoden, sillä olemme Inkan kanssa peräti kahdessa samassa agilityryhmässä. Noona vastasi kaikkia videoiden perusteella muodostamiani käsityksiä, ja voi vitsit miten innolla odotan sitä päivää, kun pikkutrikki starttaa kisakentillä!

Treenien jälkeen käytiin vielä kävelyttämässä koiria, ja kuvamateriaalia siltä reissulta syntyikin ihan kiitettävästi.

Maanantaina käytiin treenilöimässä tokoa. Omillani perussettiä noutoharjoitteineen, seuraamispätkneen ja avo-treeneineen. Mintulle extrmehäiriöisiä paikkiksia, kunhan se rauhoittui. Ruutu ja merkki pitää otaa tehosyyniin. En jaksa näitä treenejä pahemmin puida, ihan kiva oli, paremminkin olisi voinut mennä!

Sitten olikin jo vieraiden aika lähteä ajamaan kohti etelää, olihan kello jo siinä kuuden kieppeillä iltasella. Loppuun saatte vielä kuvia meidän sunnuntain iltalenkiltä, johon koiraporukasta osallistuivat Minttu, Meela, Noona, Pinna, Hupsis ja Bogi. Varsinkin paimenilla oli ihan superkivaa, ja kyllä oli väsyneitä koiria illalla!

Kiitoksia Fannylle vierailusta, oli mukavaa! Muutaman viikon päästähän me taas isketään shelttiporukka yhteen, tällä kertaa agi-tokoleirin merkeissä.

Kaikki kuvat eivät päässeet blogintäytteeksi!
Lisää minun ottamiani kuvia
Lisää Inkan ottamia kuvia

Koko viikko treenaten

Viime perjantain treeni suoraan Emmin blogista nyysittynä, taas. Tämä oli joku kolmosluokan rata, joka ei sinänsä ollut ihan hirveän haastava, mitä nyt ohjaaja tuppasi olemaan jälleen kerran ihan liian hidas. 
Minttu oli aivan valtavan liekeissä, ja vau mitä keppejä se teki! Ihan huippua. Sain kiihdytellä sen vauhdissa 4-7 suoralla ihan urakalla, ja kasihypylle oli tosi haastavaa ehtiä. Itse pyöritys ei tuottanut ongelmia, mitä nyt ohjaajalta meinasi puhti loppua.
Minttu tekee myös aika usein kierroissa ja esteissä ihan tarpeettoman suuria kaaria, esimerkkinä nyt tuo 11 hyppy ja yhdistelmä 13-14. Olisiko teillä agilityguruilla vinkkejä tiukempien kaarrosten treenaamiseen?

Meelan kanssa jätettiin luonnollisesti kolme ensimmäistä estettä pois, kun ei se niitä vielä osaa. Rataa tehtiin eripituisissa pätkissä, ja on se vaan nopee! Lopun kolmea hyppyä en meinannut saada ohjattua ollenkaan, kun olin iiihan liian hidas koiralleni. Onneksi pienellä spurttailulla saatiin kunnon ratojakin aikaiseksi, kun tuon voi ihan huoletta jättää tekemään putkea ja juosta itse jo ottamaan koiraa vastaan.

Erikseen loppuun molemmilla tein vielä noilla 4-6 hypyillä vähän estehakutreeniä, ja Minttu osasikin parin harjoituksen jälkeen edetä epäsuorassa linjassa oleville esteille varsin näpsäkästi, samoin Meela. Meemillä heitin vielä vähän keppitreenejä loppuun.

Lauantaina olin itse mätsärituomarina. Se oli hauskaa puuhaa, vaikka vähän meinasi valinnanvaikeus iskeä koiria katsellessa. Olin ottanut sheltit mukaan lähinnä pyörimään Annan ja Anskun kanssa ympäriinsä, ettei niiden tarvitsisi olla kauhean kauaa yksin kotona. Minttu pääsikin loppujen lopuksi kehään, kun Senni kaipaili koiraa JH-kilpailuun. En ollut tietenkään varautunut moiseen, eikä meillä ollut mitään näyttelykamoja mukana! Onneksi Inka pelasti tilanteen, ja lainasi Mintulle Islan remmin kehän ajaksi. Minttu esiintyi kauniisti, ja kaksikko voittikin koko kilpailun ollen siis JH1!

Sunnuntaina päätin treenailla omien koirien kehäkäytöstä sateisissa JOAn mätsäreissä. Minttu oli ihan upea oma itsensä, mitä nyt nyrpisteli säälle nenäänsä. Meille punainen nauha, muttei sijoitusta nauhakehissä. Meela taas oli ihan k a m a l a, eikä esiintynyt ollenkaan. Siispä sin ei sijoitusta, kuinkas muutenkaan!

Maanantaina oli taas pentuagi, jossa meille oli jätetty ylläoleva rata, jota tein niin tuolla järjestyksellä ihan irtoamistreeninä, ja sitten erilaisia kieputuksia tuon A:n alla olevan putken ja nelosputken sekä hyppyjen kanssa. Meela oli intoa täynnä, minä en niinkään. Liikaa tuli selvästi koirailtua viikonloppuna, ja muutenkin agilitykiintiö alkaa olla aika täynnä! Kivasti irtosi kuitenkin, ja tehtiin me vähän keppejäkin. Yhden välin ohjurit otettiin kokonaan pois. Projekti rengas aloitettiin, ihan sellaisella maassa olevalla renkaalla tosin.

Tiistaina jaksoin tokoilla vain Mintun kanssa. Tottahan toki siellä satoi räntää, ja sheltti näytti enemmän kuin happamelta. Ei paljon tehtykään, kun sen keskittyminen oli jossain ihan muualla. Vähän seuruuta, jäävät, kaukoja ja tietysti kerran aihetta, luoksareita. Sade selvästi verotti monen koiran luoksetulohaluja, ja Minttukin hidasti! lopussa raville, kun tehtiin ihan alokastasoisia alkuun. Innostin sitä sitten heittämällä namia taakse, ja saatiin ihan säpäköitäkin juttuja aikaiseksi.

Meillä on ongelmana avoimen luokan pysäytys. Tulin siihen tulokseen, että käsimerkki = heittoliike = liian provosoivaa --> koira haukkuu ja kuumuu liikaa. Kouluttajan kanssa jutusteltuani päädyin vaihtamaan käskyn suulliseksi, koska seisominen on Mintulla aika vahva liike. Muutaman metrin matkalla suusanallinen käsky toimikin ihan huikeasti, ja takapalkka varmasti tepsii mainiosti. Tätä työstetään nyt ihan urakalla eteenpäin vaikka kaikkien ruokailujenkin yhteydessä, kun sellaisella kivalla namipelillä hommaan saa intoa ja tekemisen meininkiä.

Keskiviikkotokot Meelan kanssa heitettiin taas maneesilla. Aiheena oli nouto, joten kerta oli meille vähän huono. Ideana oli jatkaa leikkimistä ja lelun kantoa, mutta kuten edelliskertaisesta noutosepustuksestani joku voi muistaakin, sheltti kuumuu ihan kamalasti tällaisesta. Ei me sitten voitu tehdä oikein mitään, ja ohjeeksi sain vain alkaa treenata kotona kapulan ottamista suuhun ja muuta sälää samaan tapaan kuin Mintun kanssa. Kyllä minä kuulema tiedän, mitä teen, jos sain Minttu the kapulanvihaajankin rakastamaan liikettä.

Sen sijaan perehdyin pidemmän päälle tuohon seuruupuoleen ja käsimerkkien häivyttämiseen käännöksissä. Pätevä pentu! Se teki vähän pidempää kaaviota tosi hyvin, ihanat perusasennot ja käännöksissä enää vähän apuja. Pitää vaan olla taas innostumatta liikaa, ettei tule sössittyä näitä liikkeitä ihan kokonaan...

Tehtiin myös paikkista siten, että oltiin kaikki ringissä. Koira jätettiin maahan ja yksi kerrallaan kävimme kiertämässä ringin ympäri. Ja Meelahan pysyi! Tosi jees! Enemmän sille tuotti vaikeuksia pitää kontaktia muiden ohjaajien kulkiessa meidän takaamme, kuin paikkamakuilla yksinään.

Mintun kanssa käytiin Valintatalon parkissa treenaamassa häiriötä. Tästä alkaakin tiukka parikuukautinen rutistus AVO-liikkeisen kanssa, koska... tättärää;
Me mennään Mintun kanssa tokon SM-kisoihin! 9.6 kisataan Kuopiossa joukkuemestaruudesta, ja me ollaan muutaman muun sheltin kanssa shelttiyhdistyksen tokotiimissä. Ihan huippua! Tosin vähän pelottavaa aloittaa avoin luokka siellä, mutta onhan meillä aikaa treenata. Tai ainakin uskottelen itselleni, että me tehdään siellä avo - 5.5 kisoista kun olisi mahdollisuus saada se koulari...

Huikea kevät ja huikea kesä!

Vaihdossa halutaan: karvaton koira

Tämä kevät on jotain ihan järkyttävää.
Ei riitä, että ulkona on ihan törkeän loskaista ja koirat tuovat turkeissaan tonneittaan hiekkaa sisään. Minttu aloitti myös karvanlähdön! Sen karvaa on valehtelematta kaikkialla, jopa kirjani välissä kun luin sitä sängyssä. Imuroin päivittäin, vaihdan vuodevaatteita, teippiharjailen vaatteitani, mutta silti joka paikka vaan pursuu koirankarvaa! Rappukäytäväänkin karisee joka lenkin yhteydessä puolikkaan sheltin verran karvaa, ja koirista kovin innostuneiden naapureideni vuoksi käyn ne sieltä kaikessa hiljaisuudessa nyppimässä.

Maanantaina vapaavuoroiltiin shelttien kanssa. Rata on jälleen kerran Emmin ja Toivon blogista nyysitty. Suunnittelimme sen edellisviikonloppuisten kisojen perusteella, eniten teki mieli tehdä juurikin tuota putkihärvellystä. Ihan hirveä kiirehän tuolla tuli etenkin ekojen hyppyjen aikaan ja siinä, ehtiikö putkille. Kakkosella etenkin merkkauksen tärkeys tuli selväksi, kun piti ehtiä pinkoa putkellekin. Mintulla ei ollut ongelmaa hakea oikeisiin putkiin, ja koko rata meni muutenkin varsin hienosti. ainoastaan tuolla 9-11 esteillä se vähän kiihtyi liikaa, ja jouduin ottamaan sitä haltuun entistä enemmän. Ihme agilityhulluus sillekin iskenyt, kun nykyään se kuumuu ja intoutuu ihan uusiin sfääreihin mennessään... Saisi vain vielä sen tarkkuuden mukaan, niin olisi kiva.

Meelalla en tehnyt koko kakkosta ollenkaan, koska en yksinkertaisesti olisi ehtinyt. Olin ihan superhidas muutenkin tuolla 9-11 välillä, ja viimeinen välistäveto ei meinannu onnistua ollenkana. Tein sitä muutaman kerran yksittäin muistutukseksi, ja sitten vielä kaikilla esteillä, kerran saatiin onnistuneesti läpi.
Yksittäisinä hinkkailtiin kontaktit ja kepit. Ihan älytöntä, tuo on kohta vuoden! Voiko sillä muka alkaa jo tehdä ihan oikeaa agilityä? Tosi outoa.

Meelan tokokurssilla haettiin häiriötä keskustasta. Meelahan on vieraillut Joensuun huimassa keskustassa nyt kolme kertaa koko elämänsä aikana, mutta ihmeen hyvin se siellä liikennettä ja ihmisiä kesti. Porukalla teimme kontaktiharjoituksia, paikkista (ai vitsi oli pätevä, vaikka vieressä leikki koira leluilla ja mitähän vielä!), mukanakulkemista (jossa sheltti pitää kontaktia ihan koko ajan nykyään, hah!) ja luoksarit.

Kontaktissa oli paljon häiriötä mukana, milloin lenteli palloja ja milloin vingutettiin leluja. Meelalle nämä eivät ole paha häiriö, vaan enemmänkin se, miten muut koirat reagoivat. Erityisen varautuneesti se suhtautuu kaikkeen ylenpalttiseen vouhotukseen ja haukkumiseen.
Ihan lopuksi tein koemuotoisen luoksarin (tosi hyvä!) ja seuruutin suoraa. Siitä vielä superpalkat, lelulla leikkimistä nimittäin. Pitäisi treenata Mintullakin tuolla torilla, oli hyvä ja erilainen paikka ottaa liikkeitä!

Innostuksissani ilmosin Meelan Kangasniemen näyttelyyn ja Mintun tokokokeeseen. Raksin parit kesäkokeet, joissa voisi kokeilla Meelan kanssa. Huikeaa, että senkin kanssa voi oikeasti alkaa jo miettiä niitä kisoja!

Pääsiäislomalaiset

Perjantaina  alkoi pieni breikki koulunkäynnistä, ja tässä onkin tullut otettua ilo irti lomailusta kaikin puolin koiraisassa seurassa. Perjantaina oli PoKSin agilitykisat, joissa pyörin talkoolaisena ykkösluokan ajan. Unohdin ilmoittaa Mintun kisaamaan, ja kylläpä harmitti! Illemmalla suunnattiin hallille treenaamaan vähän agilityä, ja sitten vielä myöhäisiltaa Kerubiin ja Pariisin Kevään keikalle viettämään. Voi vitsit, oli kiva päivä se!

Yllä perjantain treeni, jonka Emmin blogista kuvallisena nyysin. Alku on puhtaasti sieltä Kuopion kisoista apinoitu - itse hyllytin tohon toiselle hypylle huonolla ohjauksellani, joten halusin treenata tämän molemmilla koirilla läpi. Mintun kanssa yritin palkkailla merkkauksista kierroilla namialustalla, samoin kepeillä. Tuloksena se, että koira ei voinut keskittyä mihinkään, kun hei keskellä kenttää on ruokaa! Jätettiin ne sitten pois ohjelmistosta, ja homma alkoi sujua mainiosti.

Meelan kanssa tehtiin pätkissä, eli esteet 1-5 ja sitten esteet 9-14. Ihan mieletön kersa! Sen kanssa on merkkauksia treenattu enemmänkin, ja hyvin sujuu. Irtoaa ihan mielettömällä tavalla vaikka nyt tuonne vitosputkeen, ja vauhtia ja varmuutta löytyy takaaleikkauksiin ja muuhun härpäkkeeseen.
Keinua meni kokonaisena ihan itse, joskin vähän piti olla mukana jarruttelemassa. Keppejä ohjureilla, ei olla tehtykään niitä liian pitkään aikaan.

Tänään oli Meelan  alkeistoko, aiheena hyppy ja luoksari. Olimme ensimmäisessä hyppyryhmässä, ja ensin treenailtiin vähän hypyn ylitystä ihan namialustalla. Meela oli niin taitava, että siirryttiin syrjään treenimään seiso-käskyä (jonka se sekoitti liikkeestä maahanmenoon jokusen kerran) ja sivulle kävelemistä. Lopuksi tehtiin uusi hyppy, ja tällä kertaa ihan kokeenomainen ja kokonainen. Arvatkaas mitä? Se oli täyden kympin hyppy! Ihan huikea! Palkkasin sen lelulla, josta Meela riehaantui aivan valtavasti.

Luoksarissa treenittiin ensin sivulletuloja, joissa palkka tuli tottahan toki vain kunnolla suorista ja hyvistä perusasennoista. Sitten aloin hiljalleen pidentää luoksetulon matkaa, tarkoituksenani saada koira pysymään hiljaisena ja perusasennot suorina. Toimi hyvin! Tehtiin pari odottamisharjoitusta, ja loppuun kunnon luoksetulot. Tässä matka oli selvästi vähän turhan pitkä, sillä Meela ehti juostessaan nostella kierroksia ja roiski perusasennon vähän turhan eteen. Se on niin kauhean innokas tekemään, että helposti menee yli ja pitää vähän toppuutella.

Lopuksi vielä läjä kuvia lauantailta, kun koirat pääsivät juoksemaan auratulla pesiskentällä. Kohta siinä voi taas treenata kunnolla!

Pallofailure

 

 

 

 

Älykkäitä koiria nuo shetlanilaiset...

Alkeiskurssi osa2

Ihanat valoisat illat! Jaksaa paljon paremmin treenata molempia koiria, talvitiistaisin oli vähän nihkeää edes raahautua kentälle. Onneksi sattui vielä hyvät aiheet, niin ei todellakaan menneet treenit hukkaan. Hirveä into ohjattuihin koulutuksiin, mutta onneksi ensi kuussa on jo tuo leiri.

Meelan kanssa tokoiltiin perustottiksessa, jossa oli aiheena käännökset. Me ei olla kovin paljon käännöksiä treenattu, koska omistaja on laiska ja tykkää treenata vain helppoja asioita uudelleen ja uudelleen, hoh. Meelan takapään käyttö on kuitenkin melko mainiota kiitos pyörimisharjoitusten, ja sillä ei ole kovinkaan suuria vaikeuksia kääntyä vasemmalle. Oikealle taas... no, sitä saa imuttaa vielä varmaan jokusen kerran, että hommasta tulee oikeasti sujuvaa.

Minttu pääsi kisaryhmään treenaamaan jääviä, kaukoja ja Z-kuviota. Alkuun se sotki koko ajan jäävät keskenään, ei mitään puhetta siisteistä maahanmenoista, istumisista ja seisomisista. Se kävi kyllä muutenkin melko kierroksilla koko alkutunnin, joten liekö sitten siinä vikaa. Ja siinä toki, että oli ylipäätään häiriötä, josta sheltti josta syystä otti hirveästi pultteja tiistaina.

Saatiin meininki kuitenkin tasaantumaan, ja zetalla Minttu toimi tosi hienosti, vaikkei olla noita ylempien luokkien juttuja koskaan tehtykään. Ainoa, että liikkeestä seisomisessa pyöri vähän sivulle, mitä ei kotitreeneissä ole koskaan tehnyt. Lisää häiriötä meille siis!

Kaukoissa tilanne ja häiriöt selvästi jännittivät, koska n. viiden metrin matkalta tuo ei kuunnellut yhtään. Toisaalta teimme samalla paikkista kun muut kakeilivat, joten syy saattaa olla siinäkin. Tosi hyvä tekniikka tuolla on, eikä se välittänyt liikkurista pätkääkään. Varmuutta ja välimatkaa, ja meidän kisameininki olis siinä.

Minttu oli tosi kiva koko treenien ajan. Hirmu säpäkkä, vaikken palkannut sitä kovin usein. Se selvästi halusi tehdä töitä ja oli innoissaan, mikä on aikamoista edistystä meidän pari vuotta sitten nähtyyn tokoon... Liekö itsellä asenteet muuttuneet, vai mikä on taustalla, mutta tykkään!

Alkeiskurssi oli keskiviikkona, ja Meelan kanssa suunnistettiinkin iltasella maneesille. Teema oli paikkamakuu, mikä sopi minun väsyneille aivoilleni ja kohmeisille sormilleni mitä parhaiten. Oikeasti, pitäisiköhän tunkea treeniliivin taskuun jotkut lapaset, että tulisi käytettyä? Tiistaina jo valittelin jäisiä sormiani, enkä toki ottanut opiskeni seuraavalla kerralla... oh well.

Meela oli vähän typerällä moodilla liikenteessä, ja roiski menemään ihan miten sattui. Alkuun otettiin kontaktijuttuja ja perusasentotreeniä - sheltti heitti persauksensa jonnekin ihan ihmeellisiin paikkoihin selkäni taakse. Sitä saikin sitten muistutella oikeasta paikasta ja asennosta ihan urakalla. Perusasentoa otetiin myös seuraamisen kautta, nämä harjoitukset menivät huomattavasti paremmin.
Myös kääntymiset oli jees, varmasti jääneet mieleen eiliseltä.

Paikkista tehtiin istuen ja maassa, Meelalle kumpikaan ei tuottanut ongelmia. Palkkasin aika tiheään, ja selvästi pientä levottomuuta alkoi nousta pintaan siinä vaiheessa, kun paikkamakuita oltiin tehty jo useampaa eri variaatiota. Ihan lopuksi tehtiin vielä ringissä paikkista, ja takaa kulki kävellen ja juosten ihminen. Ei ongelmaa!

Paikkista pitäisi kyllä oikeasti alkaa treenata, kun toi on niin häiriöherkkä. Heti, kun vieressä alkoi labbis puhahdella, oli Meela ihan valmiina nousemaan. Se ei vielä selvästikään luota siihen, ettei mitään tapahdu, vaikka se paikallaan makaisikin. Onneksi on kurssi, niin häiriö monta kertaa viikossa on taattu!

Ilmoitin Meelan Joensuun näyttelyyn sunnuntaille, katsotaan jos veisin vielä lauantaillekin jos rahaa riittää. Minttu ei pääse, se alkaa olla jo nyt niin kalju, ettei sitä viitsi mihinkään viedä. Talvella sitten taas!

Noutokoulutus

”Voi kun nääkin asiat ois tienny sillon ku tää oli pentu!”

Oli avainlause Noutajakoirayhdistyksen noutokoulutuspäivässä. Kuinka moni on pilannut koiransa noudon sillä, että on kaivanut sen koulutuskirjan kirjahyllystä, totellut ohjeita ja tunkenut kapulan pakolla koiransa suuhun? Itse sentään voin kertoa tajunneeni edes sen, että yritin opettaa noutoa naksuttimella. Lopulta naksu ei Mintun kanssa ollutkaan se avaintekijä, vaan me rakenneettiin nouto miljoonalla muulla tavalla. Nyt minulla on kuitenkin uusi, erilainen koira, jolle opettaa noutoliike uusilla metodeilla.

Alun alkujaan ilmoitin mukaan vain Mintun – ongelmaryhmään, sillä se käyttää ääntään hieman turhankin hanakasti noudossa. Meela tuli mukaan, koska penturyhmä tarvitsi uusia aloittelijoita. Heti treenikentällä meidän otettiin vastaan hyväntahtoisesti kuittaillen: ”tää on tää sheltti, joka ei ikinä pääse kokeeseen!” Ilmoitin tyytyväisenä, että ollaan me menossa 5.5 tokokokeeseen ja samassa kuussa ois myös se beehoo, jonne meinattiin mennä. Kyllä me vielä joskus edetään!

Penturyhmä aloitti. Kiersimme koirien kanssa kolmessa eri ryhmässä (pennut, vasta-alkaja ohjaajat & koirat, ongelmatapaukset) eri kouluttajaporukoiden treenattavina puoli yhdestätoista vähän yli kahteen. Päivä oli siis pitkä, ja me jouduimme lähtemään vähän liian aikaisin poiskin, koska Meelalla oli illalla tokoalkeet.

Se, mistä pentujen kanssa aloitettiin.
Koska meillä on pennut (tai tässä tapauksessa nuoret koirat), tehdään kaikki leikin varjolla. Lisähaastetta tuo se, että minulla on pieni koira, jonka kanssa tulee leikkiä maan tasolla, jolloin mukaan saadaan noudon nostoliikettä. Mukanani oli kaksi eri vetolelua, joilla leikin Meelan kanssa. Ensimmäisen kierroksen tavoite oli saada koira tarttumaan leluun ja kantamaan sitä itsenäisesti edes muutaman askeleen verran. Missään nimessä lelua ei saanut ottaa pois koiralta, vaan jos koira piti lelua suussaan ja tuli luokse, tuli koiraa kehua ja silittää vuolaasti. Keskity koiraan, älä leluun.

Meela on aika huono kantamaan leluja, mikä lienee aika yleistä shelttien keskuudessa. Siispä sain leikittää sitä paljon ja olla mukana touhussa ihan urakalla. Se kiihtyy nopeasti, joten heti kun haukkuminen tulee mukaan, lopetetaan leikki. Teimme pari harjoitusta, joiden jälkeen koira pääsi autoon huilimaan.

Toisella kierroksella sheltti on mennyt huimasti eteenpäin, sanoi ohjaaja. Se kantoi jo lelua edes vähän, vaikkei yhtä mallikkaasti kuin paikalla olleet noutajat. Kehun koiraa hyvin, mutta voisin olla vielä innostavampi. Pitäisi kuvata videolle ja löytää se äänensävy, jolla Meela tuo innokkaimmin lelua minulle. Itselleni on haastavaa liikkua maan tasolla, koska koira on niin pieni, joten täytyy sitoa lelu naruun, jolloin koiraa on helpompaa leikittää ilman jatkuvaa kumartelua.

Osa pennuista pääsi tekemään jo kokoinaista noutoliikettä, mutta meillä treeni jäi tähän. Kun koira edistyy ja tuo lelua ohjaajalle mielellään, voi sitä alkaa jo heittää, lisätä mukaan lelun pois ottamisen ja antaa sen äkkiä takaisin. Nostoon voi liittää ota-käskyn, kun koira kiinnostuu passiivisesta lelusta. Kun lelun nostelu on helppoa, voidaan se hiljallen vaihtaa siihen kapulaan.

Paljon mieluisampaa, kuin monien koulutuskirjojen tarjoama pakkonouto!

Koiran voi pakottaa tekemään vaikka mitä, mutta haaste on saada se tekemään asiat itse ja mielellään, häntä heiluen. Siihen ainakin meillä pyritään.

Aloittelijasta ongelmanoutajaksi, naureskeli joku koulutukseen osallistujista, kun kaivoin toisen koirani autosta.

Mintun ongelma on ääni. Lyhyt diagnoosi noudostamme on, että koira provosoituu heittoliikkeestä ja lentävästä esineestä, kuumuu ja siksi ääntelee. Minttuhan möykkää kapulalle mennessä ja parhaimmillaan takaisin tullessaankin, noutoesine suussa. Sama ilmiö on havaittavissa merkillä – voidaan tehdä yksi merkkiharjoitus, jolloin koira on hiljaa. Toisella kerralla se on jo niin innoissaan siitä, että pääsee juoksemaan merkille, että haukkuu.

Teimme siis paljon erilaisia malttamisharjoituksia. Ensimmäisellä kierroksella koira oli sivulla, ja ihan vaan viskoin sille kapulaa ilman, että koira pääsi noutamaan. Ensin se säpsyi perään, mutta lopetti hyvin nopeasti. Seuruutin koiraa kapulan yli ja pyysin sitä nostamaan sen, jolloin teimme myös vähän kantamistreeniä. Sitä tullaan tekemään jatkossakin paljon, tuollainen toiminta kun ei näköjään kiihdytä Minttua millään lailla.

Huomasimme myös uuden ongelman, nimittäin sivulle tullessa mälväämisen. Kuulema suurin osa koirista ongelmoi juuri tuossa sivulletulossa, joten kouluttaja tiedusteli, voisinko opettaa koiran tuomaan kapulan eteen? Totesin, että mitäpä sitä nyt ei koiralle voisi opettaa, joten siitä lähdetään. Mintulla on nimittäin tapana kopsauttaa kapulaa jalkaani vasten, joten se on alkanut ennakoida tilannessa hölläämällä otettaan kapulasta jo valmiiksi viereen tullessani.

Toisella kierroksella jatkettiin malttamisella. Kaivoin molemmat kapulat laukustani, ja heitin ne milloin itse, milloin kouluttaja viskeli niitä ihan Mintun naaman edestä ja takaa. Malttoi upeasti. Teimme myös seuraavanlaisen malttamisharjoituksen: heitin kapulan, odotin että se pysähtyy kokonaan, täyskäännös ja seuraamista pari askelta, heitin toisen kapulan ja odotin että se pysähtyy. Sitten käännyimme, pari askelta seuraamista ja lähetys toiselle kapulalle. Minttu ei erottanut kapulaa hiekkaisesta maasta, ja välimatka oli vähän turhan pitkä, sillä ensin se haukkui minulle hämmästyksissään että miksi pitää juosta vaan eteenpäin ja sitten juoksi hiljaa kapulalle. Myöhemmin lisäämme kapuloiden määrää vaikkapa neljään.

Kolmatta kierrosta ei Mintulla ehditty edes ottaa, tuli niin kiire syömään ja treeneihin. Joka tapauksessa avainsana meidän noudossa on malttaminen. Onneksi oli meidän vakkarikouluttaja pitämässä treenejä, joten saadaan varmasti täsmäopastusta tiistaitokoissa ihan urakalla!

Päivä hurahti nopeasti ja oli kivaa viettää aikaa harrastajatovereiden kanssa. Kyllä taas tuli huomattua, ettei koirankoulutus ole mistään kohtaa helppoa – koko ajan saa olla katsomassa peiliin, kertaamassa omia virheitään ja kasaamassa hermojaan, kun kaikki ei mennytkään kuten piti. Silti se on yksi parhaista asioista, mitä voi tehdä. Paljon tuli uusia juttuja ja harjoituksia treenipakkiin, tästä on hyvä jatkaa. Ehkä me sitten syksyllä starttaillaan avo-kokeessakin...

Kaikki kasvaa

Paljon onnea Minttu 4v!
Ihana shetlantilaiseni on jo niin iso tyttö. Paljon on ehditty kokea ja nähdä, paljon on toivottavasti myös edessä. Syntymäpäivä vietettiin viehkeästi noutotreeneissä, mikä taisi kelvata harrastuskaverilleni mainiosti.

Sitten on pakko hehkuttaa vaihteeksi Meelaa - ihan uskomaton kakara! On se vaan niin harrastuskoira, ettei toista. Meillähän tosiaan alkoi alkeistoko tänään. Sitä ennen oli tarkoituksena mennä Mintun kanssa noutotreeneihin, mutta eilen illalla sain puhelun, jossa minua pyydettiin ottamaan myös Meelan mukaan. Pentu pääsi, vaikka päivästä tulisi aika rankka nuorelle koiralle. Mitä vielä, tuohan jaksoi ihan superisti neljän tunnin noutokoulutuksen, vajaan kaksituntisen tauon ja tunnin alkeistreenit! Olisi tehnyt varmaan lisääkin töitä, jos olisin vaatinut... :)


Analysoin kuitenkin noutokoulutuksen asioita myöhemmin eri postauksessa, tämä olkoon pyhitetty tuolle simppelille alkeiskurssin aloitukselle.

Ensimmäisen kerran teemana oli kontakti ja mukanakulkeminen, mikä sopi mainiosti pitkän treenipäivän aiheeksi. Tehtiin alkuun muutama helppo kontaktiharjoitus, sitten seuraamispätkiä ja perusasentotreeniä. Meelalla tein lähinnä käännöksiä ja liikkeellelähtöjä, sillä sen perusasennot ovat aika hyvässä kuosissa viikon tehotreenin jälkeen. Oman lisänsä hommaan toivat maneesin hajut ja paikalla pyörivät lapset, joille pikkusheltin piti vähän pörhistellä.

Kun piti kuljeskella muiden seassa ja palkata koiraa kontaktissa, seurasi Meela minua koko ajan kontaktissa löysällä hihnalla. Menimme neliömuodostelmaan jossa piti pujotella muiden koirakoiden läpi ja ottaa pari pysähdystä. Komensin Meelan kulkemaan mukana, ja se tarjosi tokoseuraamista. Ihana! Toisella kierrosella teimme myös juoksua ja hidasta kävelyä, kaikki toimi bara bra. Kontaktiakin se piti minuun vaikka pari kertaa vieras koira olikin aika vilkkaana meidän takanamme.

Lopuksi teimme vielä seuraamisia siten, että kävelimme kohti vastapäistä koirakkoa, otimme parin metrin päässä perusasennon ja käännyimme takaisin. Meela oli tosi jees, vaikka nyt sain vähän tsempata sitä tekemään enemmän, alkoi päivän rasitus tuntua. Teimme saman vielä siten, että koirakot kiersivät toisensa, eikä siinäkään ollut ongelmaa.
Ihan viimeiseksi jotkut semi-luoksepäästävyystreenit, jotka eivät tuottaneet ongelmia.

Ollaan kuulema aika päteviä! Kotona on ollut kovasti väsynyttä koiraa päivän jälkeen, hih!