Hirveetä blogispämmiä, mutta huomatkaa aiemmin tänään ilmestynyt päivitys pentuemiitistä kuvineen ja videoineen tuolla alempana!
Tiistaina meillä kävi hieroja! Meelan lähestyessä sitä yhtä ikävuottaan, oli oikein sopiva hetki kutsua Heli tutkimaan myös pikkusheltin lihaksisto. Olin kuvitellut merlen vähintään kiroilevan ja vastustelevan käsittelyä, sillä olen ollut huomaavinani juminpoikasta lantion tienoolla. Vielä mitä! Etupään lihasten käsittelyssä koira rentoutui aivan veteläksi, ja kun päästiin kohti takapäätä (josta sitten ne trigger-pisteet löytyivätkin) se vain hieman pani vastaan käsittelylle. Jumeja siis löytyi, mutta ne saatiin kyllä hyvin pehmenemään. Ohjeeksi sain venytellä Meelan selkää, sekä huolehtia kunnon lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä agilityssä.
Varasin samalla pari muuta hieronta-aikaa ennen Joensuun kehiä, jotta on pikkuneiti sitten tikissään, kun tuomarille pitää esiintyä.
Pitääkseni varsinaisen Meela-päivä, painelin sen kanssa myös tokotreeneihin. Ilma oli kostea ja kurainen, sumua oli valtavasti ja kisaamaan tähtäävien ryhmällä aiheena jäävät liikkeet sekä paikkis.
Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jonka Meela suoritti kympin arvoisesti. Tästä suoraan parit paikkikset, joissa neiti selvästi ällösi kosteaa maata. Se meni tosi hitaasti makuulle, mutta pysyi pätevästi. Toisella kerralla ohjasin sen namilla muka nopeammin maahan, mistä seurasi se, että koira lähti perääni odota-käskyn saatuaan. Palautin, jonka jälkeen pysyi tosi nätisti!
Pohjustettiin jääviä seuruun treenaamisella, ja Meela teki tosi hyvin. Sen liikkeellelähdöt on ihan huimia, ja se on tosi hyvin kontaktissa ja messissä. Ihana! Siitä oli hyvä jatkaa seisomiseen, joka ohjaajan mukaan on meillä täysin valmis liike. Itse haluan siihen vielä vähän säpäkkyttä ja varmuutta, ettei ennakoisi perusasentoa. Muuten se olisi kunnossa!
Liikkeestä maahanemeno ei koemuotoisena toiminut tänään ollenkaan, joten keskityin treenaamaan maahanmenoja alustasta huolimatta. Meela yritti koko ajan jäädä vähän pystyyn, mutta kyllä ne maahanmenotkin löytyivät... sitten joskus.
Välissä tehtiin myös yksi luoksari, kerran varasti perään sellaisella "hyi maa on ällöö, onko ihan pakko istuu?" ilmeellä, mutta toisella kerralla teki ihan kympin suorituksen!
Keskiviikkona tehtiin tokoa torilla. Siellä riitti häiriötä niin toisista koirista, kuin ihmisistäkin. Mukana meillä olivat Emmi & Toivo, Anna & Hupsis sekä Anniina & Adya, kiitos vaan seurasta! Paljon uteliaita riitti katselemaan, ja saatiin me vähän kommenttejakin. Taksikuski ihaili tottelevaisia koiria, ja luultiinpa shelttiä aussieksikin.
Minttu teki tosi hyvin ja häiriöstä piittaamata. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että sillä toimii parhaiten joko tosi paljon ja jatkuvasti häiriötä, tai sitten ei ollenkaan.
Hirmu kivoja seuruupätkiä se teki, jäävät toimi ja avo-luoksareita duunailtiin kiertoina ja namipelinä. Kaukokäskyt ei oikein vielä kestäneet noin kovaa häiriötä, joten tehtiin niitä tosi helppoina. Lopuksi vielä väkerreltiin vähän noutoja, ja kanneltiin metskua ympäriinsä. Oli se pätevä!
Paikkis oli ainoa, mikä ei oikein toiminut. Häiriön kesti hyvin, mutta piiloon ei voinut vielä mennä kuin pariksi sekunniksi ja vähän äänteli.
Meela treenasi käännöksiä ja jääviä. Seisomiset hyvin, maahanmenossa aika paljon apuja vielä. Paikkis tehtiin porukalla, ja oli tosi pätevä! Ei yhtään välittänyt häiriöstä tai ihmisistä, varmana makasi ja oli hieno.
Luoksarissa vähän innostui haukkumaan, pitää lyhentää matkaa nyt vähän, ettei tule tavaksi.
Hyvät treenit oli! Hienosti pärjättiin häiriössä ja tosi hyvä fiilis tokojen suhteen. Ihan vielä en Meelaa kokeeseen kyllä saa, mutta kesällä sitten räjäytetään potti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti