Vaihdossa halutaan: karvaton koira

Tämä kevät on jotain ihan järkyttävää.
Ei riitä, että ulkona on ihan törkeän loskaista ja koirat tuovat turkeissaan tonneittaan hiekkaa sisään. Minttu aloitti myös karvanlähdön! Sen karvaa on valehtelematta kaikkialla, jopa kirjani välissä kun luin sitä sängyssä. Imuroin päivittäin, vaihdan vuodevaatteita, teippiharjailen vaatteitani, mutta silti joka paikka vaan pursuu koirankarvaa! Rappukäytäväänkin karisee joka lenkin yhteydessä puolikkaan sheltin verran karvaa, ja koirista kovin innostuneiden naapureideni vuoksi käyn ne sieltä kaikessa hiljaisuudessa nyppimässä.

Maanantaina vapaavuoroiltiin shelttien kanssa. Rata on jälleen kerran Emmin ja Toivon blogista nyysitty. Suunnittelimme sen edellisviikonloppuisten kisojen perusteella, eniten teki mieli tehdä juurikin tuota putkihärvellystä. Ihan hirveä kiirehän tuolla tuli etenkin ekojen hyppyjen aikaan ja siinä, ehtiikö putkille. Kakkosella etenkin merkkauksen tärkeys tuli selväksi, kun piti ehtiä pinkoa putkellekin. Mintulla ei ollut ongelmaa hakea oikeisiin putkiin, ja koko rata meni muutenkin varsin hienosti. ainoastaan tuolla 9-11 esteillä se vähän kiihtyi liikaa, ja jouduin ottamaan sitä haltuun entistä enemmän. Ihme agilityhulluus sillekin iskenyt, kun nykyään se kuumuu ja intoutuu ihan uusiin sfääreihin mennessään... Saisi vain vielä sen tarkkuuden mukaan, niin olisi kiva.

Meelalla en tehnyt koko kakkosta ollenkaan, koska en yksinkertaisesti olisi ehtinyt. Olin ihan superhidas muutenkin tuolla 9-11 välillä, ja viimeinen välistäveto ei meinannu onnistua ollenkana. Tein sitä muutaman kerran yksittäin muistutukseksi, ja sitten vielä kaikilla esteillä, kerran saatiin onnistuneesti läpi.
Yksittäisinä hinkkailtiin kontaktit ja kepit. Ihan älytöntä, tuo on kohta vuoden! Voiko sillä muka alkaa jo tehdä ihan oikeaa agilityä? Tosi outoa.

Meelan tokokurssilla haettiin häiriötä keskustasta. Meelahan on vieraillut Joensuun huimassa keskustassa nyt kolme kertaa koko elämänsä aikana, mutta ihmeen hyvin se siellä liikennettä ja ihmisiä kesti. Porukalla teimme kontaktiharjoituksia, paikkista (ai vitsi oli pätevä, vaikka vieressä leikki koira leluilla ja mitähän vielä!), mukanakulkemista (jossa sheltti pitää kontaktia ihan koko ajan nykyään, hah!) ja luoksarit.

Kontaktissa oli paljon häiriötä mukana, milloin lenteli palloja ja milloin vingutettiin leluja. Meelalle nämä eivät ole paha häiriö, vaan enemmänkin se, miten muut koirat reagoivat. Erityisen varautuneesti se suhtautuu kaikkeen ylenpalttiseen vouhotukseen ja haukkumiseen.
Ihan lopuksi tein koemuotoisen luoksarin (tosi hyvä!) ja seuruutin suoraa. Siitä vielä superpalkat, lelulla leikkimistä nimittäin. Pitäisi treenata Mintullakin tuolla torilla, oli hyvä ja erilainen paikka ottaa liikkeitä!

Innostuksissani ilmosin Meelan Kangasniemen näyttelyyn ja Mintun tokokokeeseen. Raksin parit kesäkokeet, joissa voisi kokeilla Meelan kanssa. Huikeaa, että senkin kanssa voi oikeasti alkaa jo miettiä niitä kisoja!