Suvi-Karelia lähestyy uhkaavasti, joten lienee aika kirjoittaa alta pois muutama agilitymuistelo ja mätsäritreenailu, jotta laajamittainen lukijakuntamme voi seuraavassa päivityksessä keskittyä vain taloudesta löytyvään näyttelypuudeliin. Jonka korvat ja varpaat voisi siistiä, nyt kun tuli puheeksi...
17.5 karautimme kelpo keponi Annan ja koiralauman kanssa Lieksaan, sillä Mintun oli tarkoitus päräyttää läpi parit agilityradat. Panostimme tyylimme mukaan hyllyihin. Ensimmäisellä radalla ohjasin itse huonosti ja koira suoritti väärän esteen, toisella Minttu itse juoksi mm. suoralla linjalla olleen pussin ja keinun ohitse, eikä keskittynyt lainkaan.
Kisojen positiivinen osuus: tehtiin kaksi tosi hienoa takaaleikkausta, ja toiset kepit oli ihan superkivat!
19.5 näyttelykoirani Meela pääsi treenaamaan kehätaitojaan Noutajakoirien mätsäriin. Olin muistaakseni luvannut itselleni kouluttaa tuota hieman näyttelypuolellakin, mutta... niin. Tuttuun tapaan Meela seisoa pönötti uljaasti, komensi edessä hituroivia kehäkumppaneitaan ja nappasi minua kiinni lahkeesta. Tällä iloittelulla meidät palkittiin kuitenkin sijoituksella SIN4!
20.5 suuntasimme porukalla Pieksämäelle kisaamaan. Jatkoimme hylsyrikasta linjaamme, mutta kaksi sanaa: eka rata. Ihan fantastista. Minttu oli hiljaa, kuunteli, keskittyi. Ihan mieletön flow, tehtiin vaan ja kaikki oli tosi helppoa ja suoraviivaista. Sitten tuli kolmanneksi viimeinen este, valssi liian aikaisin ja oho hups, koira hyppäsi väärältä puolelta.
Ei se mitään, radan jälkeen meitä aiemmin kouluttanut Sanskukin tuli kehaisemaan, miten kivaa menoa oli! Ansku lohkaisi, että ei se mitään vaikkei nollaa tullutkaan, oli toi nyt niin hyvä rata et voidaan mennä pitsalle!
Kisojen positiivinen osuus: tehtiin kaksi tosi hienoa takaaleikkausta, ja toiset kepit oli ihan superkivat!
19.5 näyttelykoirani Meela pääsi treenaamaan kehätaitojaan Noutajakoirien mätsäriin. Olin muistaakseni luvannut itselleni kouluttaa tuota hieman näyttelypuolellakin, mutta... niin. Tuttuun tapaan Meela seisoa pönötti uljaasti, komensi edessä hituroivia kehäkumppaneitaan ja nappasi minua kiinni lahkeesta. Tällä iloittelulla meidät palkittiin kuitenkin sijoituksella SIN4!
20.5 suuntasimme porukalla Pieksämäelle kisaamaan. Jatkoimme hylsyrikasta linjaamme, mutta kaksi sanaa: eka rata. Ihan fantastista. Minttu oli hiljaa, kuunteli, keskittyi. Ihan mieletön flow, tehtiin vaan ja kaikki oli tosi helppoa ja suoraviivaista. Sitten tuli kolmanneksi viimeinen este, valssi liian aikaisin ja oho hups, koira hyppäsi väärältä puolelta.
Ei se mitään, radan jälkeen meitä aiemmin kouluttanut Sanskukin tuli kehaisemaan, miten kivaa menoa oli! Ansku lohkaisi, että ei se mitään vaikkei nollaa tullutkaan, oli toi nyt niin hyvä rata et voidaan mennä pitsalle!
Toinen rata oli fiasko alusta loppuun, mutta ei puhuta siitä. Keskittyminen katosi koiralta ja sitä mukaa ohjaajaltakin. Mikähän kirous meillä nyt on, kun toiset radat on menneet huonommin? Aiemmin se nimittäin oli toisin päin.
Mutta pakko vielä sanoa, että voi elämä tuo koira rakastaa kisatilannetta! Autosta tultua se valpastuu heti, vetää kisapaikalle ja touhottaa ympäriinsä silmät loistaen. Sitten se tuijottaa täpinöissään radalle, eikä malttaisi pysyä lähdössä. Hauska pieni Materoinen.
21.5 treenasin Meelaa. Niistä ei sen enempää, kuin että tehtiin ihan hitsin kivoja A:n kontakteja! Muuten vähän meininki poissa noissa maanantaitreeneissä, mutta tuleepa treenittyä kontakteja ja keppejä ihan urakalla ainakin kerran viikkoon.
Meelalla kävi myös hieroja, ja tällä kertaa sheltti oli ihan kunnossa, jes!
22.5 päräytettiin molempien Ämmien kanssa mätsäreihin. Ilmoitin kehään molemmat, sillä kaksi koiraa ilmoittamalla pääsi parikehään. Tytöt kulkivat hirmu kivasti, vaikka koiria oli ihan mieletön määrä. Lopulta meidät valittiin jatkoon, muttei sijoitettu.
Meelan tuomaroi shelttiharrastaja, mikä taisi näkyä lopputuloksessakin. Parinamme oli oikein kauniisti esiintyvä kultsu, ja Meelakin malttoi tänään esiintyä hieman mallikkaammin. Tuomari voivotteli parin tasaväkisyyttä, ihasteli Meelan reippautta pöydällä, ja ojensi meille punaisen ruusukkeen.
Punaisten kehässä Meemi spurttaili tiensä sijoitukselle PUN2, ja tällä kertaa osallistujiakin oli ihan kiitettävästi.
Minttu esiintyi tosi ihanasti, se on niin kevyt esittää erään pienen lentoon lähtevän höyryjyrän jälkeen. Pieniä eleitä, ja se kulkee löysällä hihnalla tasaista ravia kontaktia hakematta tai pahemmin mitään kyseenalaistamatta... Voitimme parimme, ja koska avointen punainen kehä pyöri samaan aikaan kuin minun täytyi seistä Meelan kanssa vastaanottamassa palkintoamme, vei Anna vanhemman shetlantilaisen nauhakehään. Minttu toimi vieraalla handlerillakin oikein mainiosti, mutta sijoitusta ei tällä kertaa irronnut.
Loppuviikko ollaankin vietetty sekalaisessa seurassa mm. soramontuilla. Kiitokset kuvista jälleen kerran Inkalle!
Mutta pakko vielä sanoa, että voi elämä tuo koira rakastaa kisatilannetta! Autosta tultua se valpastuu heti, vetää kisapaikalle ja touhottaa ympäriinsä silmät loistaen. Sitten se tuijottaa täpinöissään radalle, eikä malttaisi pysyä lähdössä. Hauska pieni Materoinen.
21.5 treenasin Meelaa. Niistä ei sen enempää, kuin että tehtiin ihan hitsin kivoja A:n kontakteja! Muuten vähän meininki poissa noissa maanantaitreeneissä, mutta tuleepa treenittyä kontakteja ja keppejä ihan urakalla ainakin kerran viikkoon.
Meelalla kävi myös hieroja, ja tällä kertaa sheltti oli ihan kunnossa, jes!
22.5 päräytettiin molempien Ämmien kanssa mätsäreihin. Ilmoitin kehään molemmat, sillä kaksi koiraa ilmoittamalla pääsi parikehään. Tytöt kulkivat hirmu kivasti, vaikka koiria oli ihan mieletön määrä. Lopulta meidät valittiin jatkoon, muttei sijoitettu.
Meelan tuomaroi shelttiharrastaja, mikä taisi näkyä lopputuloksessakin. Parinamme oli oikein kauniisti esiintyvä kultsu, ja Meelakin malttoi tänään esiintyä hieman mallikkaammin. Tuomari voivotteli parin tasaväkisyyttä, ihasteli Meelan reippautta pöydällä, ja ojensi meille punaisen ruusukkeen.
Punaisten kehässä Meemi spurttaili tiensä sijoitukselle PUN2, ja tällä kertaa osallistujiakin oli ihan kiitettävästi.
Minttu esiintyi tosi ihanasti, se on niin kevyt esittää erään pienen lentoon lähtevän höyryjyrän jälkeen. Pieniä eleitä, ja se kulkee löysällä hihnalla tasaista ravia kontaktia hakematta tai pahemmin mitään kyseenalaistamatta... Voitimme parimme, ja koska avointen punainen kehä pyöri samaan aikaan kuin minun täytyi seistä Meelan kanssa vastaanottamassa palkintoamme, vei Anna vanhemman shetlantilaisen nauhakehään. Minttu toimi vieraalla handlerillakin oikein mainiosti, mutta sijoitusta ei tällä kertaa irronnut.
Loppuviikko ollaankin vietetty sekalaisessa seurassa mm. soramontuilla. Kiitokset kuvista jälleen kerran Inkalle!
Lopuksi vielä Isla-special, joka on naurattanut ihmisiä jo facebookissa! En oikeasti käsitä, miten tuo eläin saa naamansa väännettyä aina mitä ihmeellisimpiin ilmeisiin...
 |
| "Otetaan sellainen hieno kuva, missä mulla on kaikki merlet mukana!" Isla oli eri mieltä. |
Haha, joutui ihan ääneen nauramaan tuota Islan pääkuvaa :DD Miten se edes saa väännettyä naamansa noin?! :D
VastaaPoistaIsla on ihmeellinen eläin! :DD Kuuleman mukaan kaikki siitä otetut "siistit kuvat joissa koiralla on suu kiinni" ovat samaa sarjaa, hah!
Poista