Kesäterässä

Kesäloma on vetänyt kesäaktiviteettien pariin. Treenaaminen on vähän jäänyt, mitä nyt agilityä ollaan käyty pari, kolme kertaa viikossa tekemässä hallilla. Siinä sivussa pieniä tokoiluja, muttei ollenkaan tarpeeksi ottaen huomioon, että Meelan tokodebyytti on aivan kohta!

Pääosin agilityn treenivire on ollut hyvää. Etenkin Meela on ollut loistava; olemme edenneet kepeissä siihen pisteeseen, että kahdellatoista kepillä poistettavia ohjureita on enää kolme. Ollaan treenattu myös melkein samoja ratoja kuin isotkin koirat, tosin rengasta, keppejä ja keinua emme vielä radalla tee. Toimii hyvin, ja on oikeastaan jopa palkitsevampi ohjattava kuin äitinsä. Irtoaa hienosti, ainoastaan tuon kakaran nopeus on minulle ongelma. Välistävedot useammalla kuin kahdella hypyllä on vielä sula mahdottomuus, eikä suorien putkien jälkeen ohjauksen haltuunotto aina toimi, kun koira ehtii singota putkesta huomattavasti ohjaajaa aikaisemmin...

Yhdellä kerralla Mintulla oli taas evvk-asenne, ja laitoin sen autoon odottamaan lopputreenejä, kun ei kerran kiinnostanut. Se ei kuunnellut yhtään, ei hakenut esteille, sähläsi kepeillä niin, ettei niistä tullut mitään. Jonkun tovin autossa mietittyään se palasi radalle ihan ok-meiningillä, vaikkei se parasta Minttua ollutkaan.
Vastapainoksi viime perjantain treeneissä sheltti toimi mitä mainioimmin, jaksoi tehdä juttuja ihan innoissaan ja irtosi putkiin oikein mukavasti! Parilla kerralla se on tehnyt myös ihan huippuhienoja keppejä, joista on kyllä saanut olla todella ylpeä.

Koiraporukalla on käyty niin uimassa kuin mökkeilemässäkin. Sheltit eivät juurikaan uimahommista perusta, mutta Meela tykkää kyllä leikkiä rantavedessä, kunhan muut koirat eivät ihan holtittomasti jyrää sen päältä.

Meela on myös käynyt ensimmäisellä pyörälenkillään, eikä ollut moksiskaan siitä, että hihnanpää oli välillä pyörän selässä, eikä jalan! Seuraaville lenkeille voinkin alkaa ottaa molempia shelttejä mukaan, niin saavat tehokkaita ravilenkkejä mäkisessä maastossa silloin, kun ei ole aivan järkyttävän kuuma.

Maanantaina meinasi tulla hieman tylsää, joten suuntasimme pienellä porukalla Uimaharjuun mätsäreihin! Paikka oli hieman pettymys - kenttä oli varsin epätasainen, kivikkoinen ja täynnä ruohomättäitä. Metsän keskellä itikoita riitti, eikä sitä tietysti näin kaupunkilaisena hoksannut ottaa huomioon ollenkaan.

Meela esiintyi kehässä varmana omana itsenään, ja kerrankin olimme yhdessä myös näyttelykehässä, eikä aina niissä lempilajeissa. Meela juoksi tosi nätisti, ei höyrynnyt edellä tai hermoillut. Tästä palkinnoksi punainen nauha, mutta nauhakehässä mainittavaa menestystä ei enää irronnut.

Minttu taas inhosi epätasaista pohjaa, ja hyppäsi joka ikisen pikku epätasaisuuden sattuessa laukalle. Se oli muutenkin kovin täpinöissään, mutta muutoin esiintyi minttumaisen varmasti. Sinistä nauhaa meille, ja laukkojen jälkeen nauhakehässäkään ei sijoituksia.

Esitin myös Annan Hupsiksen, joka ensin oli ihan innoissaan mukana, mutta tuomarin kopeloinnin jälkeen sen itsevarmuus laski, eikä iloisesta esiintymisestä tullut enää mitään. Sininen nauha ja ei sijoitusta siis sinnekin.

Juhannukseksi mennään Utraan koiraporukalla, ajetaan kesän ensimmäiset verijäljet ja nautitaan elämästä! Sen jälkeen alkavat jännittävät hetket, sillä Meela reissaa Heinäkuussa ulkomailla junnutitteleiden perässä... Syksy vaikuttaa hiljaiselta kisojen osalta, sillä minulla on töitä lauantaisin, suurin osa kisoista samaisena päivänä, joten osallistumisemme vaikuttaa erittäin heikolta! Harmin paikka, sillä jos ei päästä Mintun kanssa kisaamaan, jäävät kaikki tavoitteet tältä vuodelta toteutumatta.