BH Crimson Light's Truly Divine

Siinä se nyt kimmeltää, yksi vuoden 2012 tavoitteista.
Neljä euroa mokomasta killuttimesta maksoin, mutta pitihän se joku muisto saada BH-kokeen suorittamisesta.
Videointia ei valitettavasti tapahtunut, palvelusväki kun jäi aamusella nukkumaan minun karauttaessani kahdeksaksi kisapaikalle.

Ilmoittauduin siis viikko takaperin mukaan Josepan järjestämään BH-kokeeseen. Aamulla parkitin autoni koulutuskentän laitamille, kävin noutamassa numeroliivin ja tarkistin lähtölistasta meidän olevan Mintun kanssa toisessa parissa. Loistavaa, ehtisin seurata yhden suorituksen kaikessa rauhassa, eikä toisaalta tarvitsisi panikoida koko päivää kehän laidalla omaa tottispuoliskoa odotellessa!

Pariksemme osui dobermanni, joka meni ensin paikallamakuuseen. Voin kertoa, että kyllä meinasi ohjaajalla mennä kieli solmuun tuomarille esittäytyessä, "shetlanninlammaskoiranarttu Crimson Light's Truly Divine" kun ei ole kaikkein helpoiten muotoiltava virke!

Tänä syksynä Minttu on kehittänyt tokoon ihan omanlaisensa tekemismoodin, ja tälläkin kertaa kentälle mennessä se katseli ympärilleen ja oli muutenkin hieman muissa maailmoissaan. Tottisosuuden alkaessa otin sen sivulle, oletettavasti jännityin hieman itse, ja saman tien koiran olemus muuttui! Se piti kontaktia, odotti ihan selvästi käskyä toimia. Hihnassa seuruu meni mallikkaasti, ja Minttu jaksoi keskittyä todella hyvin. Ihmisryhmässäkään ei mitään ongelmaa. Irrotin hihnan ja menin uudemman kerran ihmisryhmän läpi ja jatkoin seuruulla. Pitkät pätkät Minttu vielä jaksoi, mutta kun ensimmäisen kerran käännyin 15 askeleen suorille, sitä alkoi kyllästyttää ja koira alkoi jätättää. Loppuosa meni vähän laamaillessa, mutta onneksi yksi pysähdys sai Minttuun hieman säpäkkyyttä.

Jätöt oli jees, vaikkei niitä tuossa muodossa ole koskaan treenattukaan. Luoksarissa kutsuin suoraan sivulle, ja tässä taisimme saada jotain pikkukoirapisteitä, sillä parille kentällä olleelle pk-rotuisen koiran omistajalle sivulletulosta mainittiin tuomarin arvostelussa erikseen!
Maahanmenossa jouduin antamaan kaksoiskäskyn sanottuani ensimmäisen käskyn liian hiljaa.

Paikkista hieman jännitin, sillä kentällä oli paljon häiriötä, eikä Minttu ole pahemmin tehnyt tällaista paikallamakuuta. Se jäi merkille todella varman näköisenä, ja omien koiriensa kanssa olleet tutut kertoivat sen maanneen aloillaan oikein varmana ja rauhallisena. Maatakaan se ei ollut nuuskinut! Kerran Minttu haukahti, kun toista koiraa kutsuttiin luokse, mutta kesti kuitenkin aloillaan. Hieno pieni sheltti olikin kokeessa ensimmäinen koira, joka kesti koko ajan paikoillaan. Sen jälkeen tosin onnistuneita suorituksiakin tuli jokunen.

Tuomarin antaessa palautetta suorituksista, saimma koirakkona kehuja yhteistyön toimivuudesta ja iloisuudesta. Mintun suoritus oli kuulema mukavaa katseltavaa, hauskaa katsoa välillä pienten koirienkin suorituksia isojen palveluskoirien keskellä. Osioista arvosanoina erinomaista ja hyvää, sekä lupa jatkaa kaupunkiosuudelle.

Kaupunki oli Mintulle helppo nakki, olemmehan asuneet keskustassa ja koirat muutenkin kulkevat liikenteessä paljon. Ainoastaan kaupan seinään kiinnitys oli Mintulle kova pala. Minun hävittyäni näkyvistä, alkoi hirveä parkuminen perääni. Se ei kuitenkaan reagoinut ohi kulkeviin koiriin tai ihmisiin, joten suoritus oli hyväksytty sekin.

Palatessani muiden seuraan parkkipaikalle soitin tietenkin kotiin hehkuttaakseni tulosta. Siinä se nyt oli, BH Crimson Light's Truly Divine!
Aika hienoa, vaikkei shelttimaailmassa moisella kirjainyhdistelmällä oikeastaan mitään tekään.

Kaikkien suoritettua kaupunkiosuuden, palasimme vielä treenikentälle kisakirjojen hakuun. Toimitsija oli ottanut mukaansa laatikollisen hirvenluita, jotka jaettiin osallistujien kesken. Minttukin sai oman pienen luunpalasen, jonka vein sille palkinnoksi autoon. Naureskelimmekin, että vain koiraihmisten keskuudessa on mahdollista, että kun joku jymäyttää laatikollisen verisiä luita ja sisäelimiä maahan, kaikki ryntäävät ihan innoissaan penkomaan sen sisältöä... Parit luut lähtivät kotiintuomisiksikin pakkaseen, niin on laumalle puuhailtavaa!

Melkein suoraan kokeesta suunnattiinkin sitten Liperiin mökille viettämään koiraisaa viikonloppua. Lauma sai leikkiä ulkona melkein koko ajan, ja kyllä uni maittoikin takaisin Joensuuhun palattuamme!

Manulaiset :)