Ei aikaisia aamuherätyksiä, kisapaikalle vartin matka, paljon tuttuja! Huraa!
Aamu alkoi silti äärimmäisen kaoottisissa merkeissä. Annan piti laittaa kello soimaan seitsemäksi, jottei tule kiire ehtiä kisapaikalle. Jonkin aivopierun seurauksena herätys pärisi kahdeksan nollanolla, ja tuli kiire. Vartissa olimme käyttäneet koirat ulkona, vetäneet vaatteet niskaan ja kaivaneet kisakamat reppuun. Olimme kisapaikalla just eikä melkein puoli tuntia ennen rataantutustumisen alkua. Huh!
Radat oli tosi helppoja, pientä kikkailua ja sellaisia "voi ei, just tätä kohtaa ei ole ollut treeneissä!"-tunteita, suoria putkia ja hulluna juoksemista.
Video on Annan kuvaama ja Anniinan editoima, kiitoksia molemmille! Mun puolesta katsomisen voi jättää siihen A-rataan, loput on ihan kamalaa sähläystä.
A-radalle lähdin luottavaisin mielin. Helppo nakkihan se olikin. Ennen ensimmäistä putkea valssasin liian myöhään, koira pääsi valumaan uhkaavasti kohti A-estettä, mutta sain tilanteen pelastettua. Siitähän se ei ollut kuin juosta eteenpäin, kepeille helppo lähestyminen ja hyvä fiilis eilisistä treeneistä. Puomille suunnittelemani takaaleikkaus myöhästyi, ja siinähän se sitten tulikin se vitonen. Minttu hämmentyi minun rynniessäni liian lähelle leikkailemaan, tuli takaisin. Uusintayritys ja loppurata menikin ihan putkeen.
B-radalla kaikki meni hyvin, kunnes tuli kepit. Videolta se ei kunnolla näy, mutta Minttu törmäsi tosi pahasti keppeihin keinulta tullessaan. Yritin linjata sitä paremmin kepeille (eivät siis olleet ihan suorassa linjassa keinulta nähden), Minttu jäi katsomaan ohjeitani, etenimme liian nopeasti ja sheltti täräytti lapa edellä keppeihin. Kuulema kepit olivat vielä iskeneet metalliosalla sitä jalkoihin, itse en tosin tätä enää nähnyt. Koira ei näyttänyt ontuvan, mutta toisella yrittämällä se ei enää halunnut mennä kepeille vaan alkoi sählätä. Kolmalla kerralla meni, mutta sekosi rytmissä loppupuolella. Päätin kuitenkin jatkaa rataa, pääasia että se yritti päästä kepit loppuun! Loppupuolisko menikin sitten ihan kivasti, vaikka pelkäsin kamalasti lopun suoria putkia.
C-rata oli lopulta täysi katastrofi. Ohjasin huonosti, ja koirakin alkoi väsyä. Kepeille vein huonosti, ja Minttua ei välttämättä hirveästi edellisen radan jälkeen kiinnostanutkaan enää kepitellä. Sieltä heti alkuunsa kielto. Toinen pussilta, ja lopulta se juoksi vielä ohi ihan suorassa linjassa olleesta puomista. Minttu hakee aina kontakteille tosi hyvin, joten taisi toden teolla keskittyminen olla kateissa tässä vaiheessa! Sheltti kääntyi vielä putkessakin takaisin, ja lopun hyppysuoralla juoksin loppuun melkein yhtä matkaa Mintun kanssa, eli vauhtikaan ei enää ollut parasta antia.
Vitonen, hylly ja hylly.
Ei sitä viimeistä luvaa tälläkään kertaa, mutta onpahan ainakin seuraa loppuvuoden kisareissuille kun kisataan kaikki vielä samassa luokassa!
Muuten oli kiva meininki, mutta kepit jäi harmittamaan. Toivottavasti tämä ei aiheuta hirveästi takapakkia meidän edistyksessä. No, seuraavia kisoja odotellessa! Pitää vaan alkaa treeneissäkin ottaa useampia ratajuttuja ja kisanomaisempaa meininkiä, niin paranisi tuo kolmen radan jaksaminen.
Illan kruunasi paikka BH-kokeessa! Siihen on viikko aikaa... enkä ajatellut hirveästi treenata, paitsi itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti