Mistähän johtuu, että joka kerta kun pääsen valittamasta treeni-innon puutumista, alan saman tien treenata molempia lajeja ahkerasti? Taas kerran viikkokalenteri on täyttynyt vapaavuoroilusta ja tokotreenisuunnitelmista - sillä että pyrkisin poistamaan iltaan venyvistä työvuoroista johtuvan syyllisyydentunteen niskastani saattaa tosin olla jotain tekemistä asian kanssa...
Illalla pitäisi raahautua Meelalla ohjattuihin tokoihin (aiheena on hyppy, joten Minttua on sinne turha ottaa enää tässä vaiheessa) ja voisin sen jälkeen reipastua tekemään pienen tokopohdinnan tämän hetken tilanteesta. Tällä kertaa suunnittelin kuitenkin keskittyväni Meelaan (taas!) ja agilityyn (taas!).
Kohta jaetaan ensi vuodelle uudet agilityryhmät. Viime vuonna ryhmiä jaettaessa ilmoittauduin Meelan kanssa penturyhmään, jossa olemme edelleen. Mutta voi mitä kehitystä koko ryhmässä on tapahtunut vuoden aikana! Aloitimme putkilla, maahan asetetuilla kontaktipinnoilla, siivekkeiden läpi juoksemisilla ja ihan parin esteen yhdistämisellä.
Tällä kertaa Inka ilostutti meitä treeneissä Salme Mujusen SM-karsintaradalla menneiltä vuosilta. Kun asiaa ryhtyy miettimään, on edistys aika huima. Vuodessa ihan alkeista tällaiselle radalle? Olkoonkin, että me tehtiin hommia vielä pätkissä ja tunnustellen, mutta kuitenkin!
Esteille 6-7 päätettiin tehdä saksalainen, koska sen hahmottaminen on mulle todella vaikeaa. Hitaasti onnistuu, mutta auta armias kun lisätään vauhtia ja koira, niin ei tuu mitään. Minulla on kesäiseltä Lahden reissulta kokoelma videoita, joissa harjoittelen ohjauskuviota Mintun kanssa. Voin kertoa, etteivät ne ole mitään kaunista katseltavaa.
Aika säätämiseksi meni nytkin, mutta saatiin kuitenkin pari kertaa tehtyä se ihan oikein! Koiraa tietysti palkkailin ahkerasti, eihän se ole Meelan vika, ettei ohjaaja ihan aina hallitse kehoaan.
Kepeillä hinkattiin sitä surullisen kuuluisaa viimeistä väliä, jonka kanssa ollaan jokunen treenikerta painittu. Nyt asiat kuitenkin näyttivät loksahtaneen paikoilleen, ja Meela pujotteli pari kertaa peräkkäin neljä viimeistä keppiä täydellisen oikeaoppisesti. Pakko kuitenkin kehua pikkukoiraa vielä lisää, se nimittäin hakee kepeille ihan mielettömän kivasti! Lähetin sitä pujottelemaan seisoessani itse n. puolivälissä keppejä, ja shelttihän haki oikeaa kohtaa tosi näppärästi.
Putkihässäkässä ei ongelmaa, Meela hakee tosi hyvin suoran putken päähän jos seison itse kauempana. Joku perjantai meillä oli saman tapainen putkirata, joten irtoamistakin tuli siinä treenittyä. Itse sain hyvin etumatkaa, eikä tullut kiirekään edetä välistävedoille (12-15). Välistävetotreenitkin ovat toimineet, kun Inka Islan kanssa havainnollisti vähän näppärämpää tapaa niiden toteuttamiselle, kuin mihin olen Mintun kanssa totuttautunut. Meela oppi uuden tekniikan nopeasti, ja kun vain itse muistin olla kunnolla mukana, meni tämäkin pätkä oikein näppärästi. 16-17 välillä olisin saanut vähän aiemmin kutsua ja jarrutella koiraa, mutta siitä seurasi lähinnä vain kauneusvirhe ohjaukseen. Myöskään lopun kierroissa ei paljon kyselty tai mokailtui, ai vitsit mulla on pätevä nuorikko!
Ei varmaan ole mitenkään mahdoton tavoite, että ensi vuoden alusta starttaillaan Meelallakin viralliset. Kisaikäänhän se pääsisi jo tänä vuonna, mutta haluan itse vielä varmistella kontakteja ja keppejä pari kuukautta. Kunhan ne saa kuntoon, niin paketti alkaa olla tosi kivasti kasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti