 |
| Kuva: Inka R. |
Maanantain rata oli mukava, sisälsi putkierottelua, saksalaistreeniä ja sopivasti kikkailua. Minttu oli koko päivän kotona seistyään mukavan pirteänä liikenteessä, ja ihan kivat treenit saatiin heitettyä pohjalle.
Putkissa meni aina oikeaan päähän, vaikka tarjolla oli houkuttelevasti useampia vaihtoehtoja. Nyt, kun Minttua on voinut alkaa palkata kuvassa näkyvällä iiihanalla vinkupallolla, on se alkanut irrota esteille paljon paremmin, ja kepitkin alkavat olla huomattavasti itsenäisemmät!
Oikeasti aika uskomatonta, miten suuri vaikutus yhdellä pallolla voi olla. Tai okei, kaukana ohjaajasta olevalla palkalla. Namialustathan meidän tapauksessa ovat olleet ihan poissuljettuja, koska Minttu ei yksinkertaisesti näe sen jälkeen kentällä mitään muuta kuin ne namit, koetapa siinä sitten treenata.
Yllä sitten tämänpäiväinen rata. Olimme Inkan kanssa treeneissä kahdestaan, joten päädyimme viimevuotisesta agilitylehdestä löytyneeseen pienen estemäärän rataan. Alkuun minulle tuotti ongelmia muistaa rata kunnolla, mutta parin läpimenon jälkeen alkoi muistua mieleen ja saatiin oikein sujuvaa menoa aikaan. Olikin aika hyvä kerrata taas pitkästä aikaa tuota pöytää, jota ei turhan usein treeneissä tule radalle laitettua.
Minttu on ihan kontaktihullu koira, mutta tällä kertaa se haki putkien päät tosi nätisti, kun pari kertaa pääsin kieltämään sitä kontakteille karkailusta. Yksi suurimmista ilonaiheistani tällä kertaa olivat kuitenkin kepit. Mintulle on aina ollut ensiarvoisen tärkeää, että etenemme samaan tahtiin keppejä. Tällä kertaa jättäydyin koiran taakse ja se haki ihan itse kepeille ja kepitteli eteenpäin. Hieman epävarmaa meno vielä oli, mutta uskon sen kyllä muuttuvan varmemmaksi onnistuneiden suoritusten myötä.
Meille jäi hurjasti aikaa oleskella hallilla, ja jotenkin kummassa päädyin istuskelemaan keinonurmelle pallo käsissäni ja kertailemaan Mintun kanssa temppuja. Toinen oli aivan innoissaan, tarjoili peruutusta seisten ja maaten, tassujen nostelua, kierimisiä ja pyörimisiä silmät loistaen ja ryntäsi onnellisena vinguttamaan palloaan. Tuollainen pieni touhuiluhetki kaikessa rauhassa koiran kanssa oli treenien päätteeksi todella rentouttavaa ja mukavaa, kyllä siellä kentällä saa välillä heittäytyä viikonloppuvaihteellekin!
Talveksi voisin ottaa Mintun kanssa projektiksi keinun. Se kyllä tekee esteen virheettä, mutta loppujen lopuksi suoritustapa on aika hidas. Voisi olla ihan hauskaa, jos se juoksisi kovaa päähän ja odottaisi siellä keinun laskeutumista. Pitää vähän pohtia strategiaa tällaiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti