Agilityjuttuja

Sitä tietää valinneensa koiralle oikean lajin, kun agilityhallin pihalle päästyään se alkaa täristä innosta ja kävellä kuin tennesee walker. Meela palasi kolmen viikon tauolta agilityn pariin, ja voi että oli sitä virtaa!
Sain maanantain pentutreeneissä juosta itseni kuoliaaksi, kun paikalle ei tullut muita treenaajia ja ehdin sitten harrastaa kahden koiran kanssa.

Joskus muinon (liekö parin viikon takaa) treenaamassa olimmekin sitten minä, Ansku ja Emmi. Alun alkujaan Maijan blogista nyysitty rata tarjosi ohjaajille ja koirille ihan kivasti haastetta.

Suurimmat ongelmat tällä radalla löytyivät ehdottomasti puomin ja putken yhdistelmästä, kun Minttu olisi halunnut koko ajan kontaktille. Eipä lienet ihmekään, kun yleensä niiltä ihanilta kontakteilta saa aina nameja!
Alkuun olin jatkuvasti myöhässä 7-8 välillä, mikä hankaloitti suunnitelmiani esteelle 9 mentäessä. Kepeille meno oli kuitenkin tosi hyvä, mutta putkelle lähetyksessä se sitten haki aina kontatkit.
Hyppyä numero 13 me treenattiin aika lailla, koska puomi jäi minun ja koiran väliin. Ensin Emmi palkkaili sitä esteen taakse pallolla, jonka jälkeen Minttu alkoi hakea sinne aika kivasti.
Ehdottomasti hauskimmat hetket treeneissä vietettiin, kun muut vähän kyseenalaistivat sitä, onko kannattavaa juosta väli 15-17 siten, että puomi tulee väliin vai ei. Itse olin vahvasti sitä mieltä, että minähän leijeröin ja minähän kerkeän juosta paremmin niin, kuin että törmäilen putkesta tulevaan koiraan ja koko hommasta tulee katastrofi. Ilmeisesti otin haasteen vähän turhankin tosissaan, kun spurttailin renkaan taakse sellaisella kiireellä, että kääntyessäni vastaanottamaan koiraa lensinkin persiilleni keinonurmelle. Oli siinä treenikavereilla sitten nauramista!
Eipä silti, juurikin tällä tekniikalla rata mentiin puhtaasti alusta loppuun, hah!

Viime perjantaina tehtiin sitten tällaista, ja Meelakin pääsi tosiaan pitkästä aikaa mukaan. Otin Meelan ensin radalle, ja sehän meinasi räjähtää käsiin saman tien. Rata oli tuollainen valmiina olleista esteistä sovellettu versio, jolla tehtiin ensimmäistä kertaa ihan tarkoituksellisesti sitä keinuakin radalla. Meela teki sen tosi hienosti, joten enää pitää varmistella rengas, pussi (josta nytkin oli juoksemassa aina ohi) ja kontaktit, niin voitaisiin mennä kisoihin!

3-4 välistävedot ovat ihan maininnan arvoinen juttu, koska Meela teki ne tosi hienosti! Olen opettanut niitä Meelalle niin, että voin itse juosta koiran takana tai rinnalla ilman rintamasuunnan muuttamista, sillä näin nopean koiran kanssa en millään ehdi kääntyilemään, juoksemaan ja ohjaamaan samanaikaisesti. Nelosen jälkeen koira käteen ja putkeen, josta olikin melko suora kulma kepeille. Meela malttoi jopa tehdä kepit kunnolla tauon jälkeen, mikä yllätty minut totaalisesti. Jäin tarkoituksella hieman taakse Meelan kepitellessä, jotta seiskalle vienti olisi helpompi ja ehtisin ottaa etumatkaa putkelle mentäessä. Hieman kiirettä pukkasi suorilla putkilla, mutta hyvin niistäkin sitten lopulta selvittiin. Muuten radassa ei kinkkisempiä kohtia ollutkaan, paitsi toki tuo pussi, johon Meela ei vielä hae ollenkaan.

Mintun kanssa rata meni helposti läpi, vaikka kepeillä sitä joutuikin vielä aika paljon tukemaan ja kulkemaan mukana. Helpointahan olisi ollut, että koiran olisi voinut vaan jättää kepittelemään yksinään ja mennä itse jo hypylle valmiiksi. Tosi hyvin otti kuitenkin keinun kontaktit ja kääntyi napakasti hypyn 16 jälkeen, kun laitoin sen hyppäämään sen aina eri suunnasta kuin ratapiirroksessa.

Lauantaina käytiin tokoilemassa porukalla.
Minttu teki piilopaikkiksen, metallinoutoa, luoksarin stoppeja (jotka oli tosi jees!) ja seuruuharjoituksia. Olen huomannut sen alkaneen poikittaa hieman seuruussa, joten panostin siihen, että olen itse kropaltani suorassa ja koira tekisi lyhyitä pätkiä oikein.
Myös halliympäristö on haastava paikka Mintulle treenata, koska se paineistuu herkästi äänistä ja siitä, että ovesta rampataan sen tehdessä tokojuttuja. Harjoitukset pidettiin helppoina, ja kaikki sujui varsin ongelmitta niin kauan, Minttu paineistui hirveästi siitä, että halliin tulivat Anna & Myrn kesken sen paikallaistumisharjoituksen. Vein ven sitten autoon rauhoittumaan, ja lopputreeneistä saatiin ihan onnistuneita juttuja tehtyä.

Meela kävi kierroksilla jo ihan agilityhallin vuoksi, ja ei ensin malttanut seurata kunnolla ollenkaan. Helpotin harjoitusta ja palkkailin oikeaa kohtaa ja keskittymistä, niin alkoihan sitä kunnon seuruutakin tulla sieltä! Teimme hieman jääviä ja luoksariakin, kaukokäskyjä ja naksuttelin sille kapulan kantamista. Meela alkaa olla nykyään aika innoissaan kapulasta, ja tarjoaa sen nostelua ja kantamista itsenäisesti.

Tunnin tokoilun jälkeen päätettiin yhteistuumin treenailla kontakteja pöydän ja alastulon avulla, sekä lyhyitä keppejä. Naksuttelin molemmille shelteille kontaktijuttuja, ja varsinkin Meelan kohdalla kotiharjoittelu on selvästi tuottanut tulosta! Se tarjosi oikeaa asentoa innoissaan ja homma meni oikein hyvin.

Kepeillä vaadin molemmilta mahdollisimman itsenäistä suoritusta, mikä tarkoitti Mintun kanssa sitä, että autoin sen alkuun ja se sai itse kepitellä jokusen välin yksinään ja palkka tuli avustajalta kauempaa. Meela taas meni yksin kepeille ja teki ne minun seisoskellessani odottamassa, palkka taas avustajalta. Meelalla tein vielä lähetyksiä ja eri kulmia, lähdin välillä juoksemaan pois koko kepeiltä ja aina vaan meni tosi hyvin!
Ensi kerralla koetan täysillä kepeillä Meelan kanssa, Minttu saa pitää kuusi keppiä vielä jonkun aikaa.

Tällaisia treenipäiviä voisi pitää useamminkin! Talvella into treenata ulkona on niin nollissa, että halli on ihan huippu ympäristö treenata sitä tokoakin. Ehkä pitäisi hakeutua johonkin tokoryhmäänkin, jos oikein innostuisi.
Kevyt keppi- ja kontaktitreenikään ei ole koskaan pahitteeksi, ja sen ehtii hyvin heittää tuohon tokojen loppuun. Voisi ottaa tavaksi!
On muuten tosi hyvä saada näitä ideoita, kun vuosi on vaihtumassa. Ensi vuodelle on tiedossa sellaisia suunnitelmia, että huh huh... ;)