On aina hyvä omistaa lähipiirissään mahdollisimman monta agilityharrastajaa, jotka niin ikään hassaavat rahansa koulutuksiin ja ovat innokkaita jakamaan oppimiaan asioita eteenpäin. Nyt tällaiseksi ihmiseksi ilmoittautui Noora, joka jostain kumman syystä vielä itse tarjoutui tulemaan meille koutsiksi. Perjantaina. Illalla. Opiskelija.
Yhtälössä on jotain vikaa.
Treeneissä sen sijaan ei ollut!
Noora kasaili meille ulkomuistista seitsemäntoista esteen hieman sovelletun version Elina Jänesniemen koulutuksesta, johon oli itse osallistunut. Kokonaisena rata ei mahtunut halliin, mutta varsin näpsäkkä pätkä siitäkin saatiin mentäväksi!
No eihän me päästy edes ensimmäiselle esteelle, kun jo oltiin ongelmissa. Linjasin Mintun niin, että sen olisi helppoa hypätä este ja jatkaa sieltä sitten kakkosen takaakiertoon, menin itse jo valmiiksi kakkoshypyn luokse ohjaamaan. Tädää, koira ampaisi innoissaan minun luokseni, eikä sinne hypylle. Tehtiin pari toistoa niin, että ykköshypyn takana oli palkka valmiina, ja sen jälkeen oikein huolella työnsin koiran koko kropallani sinne ykköselle, ja hienosti onnistui!
Kakkonen takaa, twisti(hkö) ja putkeen. Putken kohdilla seurasi ensimmäisellä kierroksella yleinen jäätyminen - mihin sitten? Kaikki aivokapasiteetti piti keskittää aiemman ohjauskuvion suorittamiseen, ja siinäpä sitten oltiinkin lirissä. Onneksi havahduin useimmiten edes jotenkin hyvissä ajoin horroksestani, ja ehdin neloselle ottamaan koiraa, vaikka poispäinkäännös myöhästyikin ja vitosen lähestyminen meni vähän jäiseksi. Seiskahypylle tehtiin takaakierto ja niistopersjättö, jossa piti muistaa olla hyvissä ajoin niistämässä sitä koiraa, että ehti kirmata sopivasti A:lle. Mintun pysäytyskontakti toimi tosi hyvin namialustan kanssa (hah!) ja ehdin mennä ysihypylle. Esteelle selkeä merkkaus vasemmalla kädellä melkein maahan osuen, oikealla ohjaus esteelle ja jonkin sortin jaakotus, jossa piti muistaa ottaa koira käsi tarpeeksi matalalla vastaan ja ohjata putkeen. Putkihässäkkä oli helppo, jonka jälkeen pitikin sitten kirmata miljoonaa kepeille, jotta ehti olla siellä hyvin heittämässä koiraa kepittelemään, kun takaaleikkauksiinkaan ei ehkä auta vielä luottaa.
Lopun suora olikin sitten helppo nakki, vaikka Minttu ei tällä kertaa irronnutkaan ihan toivotulla tavalla, ja tehtiinkin sitten parit irtoamistreenit niin, että Noora palkkaili pallolla.
Ensimmäisellä kierroksella selvittiin putkille asti, toisella tehtiin loppusuora ja vielä koko hässäkkä onnistuneesti läpi. Suoritus näytti takuula lähinnä siltä, että ohjaaja on jatkuvasti paniikissa eikä juuri tiedä mitä tekee, mutta saatiin me se nollana läpi ja jutut pääkoppaan hautumaan. Treenikaverit kentän laidalta totesivatkin, että kylläpä sun koiras antaa paljon mokailuja anteeksi. Nii-iin, mutta juuri siksi se onkin maailman paras agilityn ensikoira. Meela olisi varmasti tässä vaiheessa jo räksyttänyt minut kumoon ja painellut suorittamaan rataa ihan ilman ohjaajaa, kun eihän moista tumpeloa tarvita hänen agilitytähteytensä suorituksia pilaamaan ;)
Lauantaille oltiinkin varattu hallia tokon merkeissä, niin pääsi Meelaki tekemään rauhallisia juttuja. Pikkusheltti oli suorastaan raivokas, eikä malttamista kunnon seuruuseen ja kärsivällisyyttä vaativiin juttuihin olisi löytynyt lainkaan. Vähän harjoiteltiin ruutua lähietäisyydeltä, ja sitä seuraamista. Kapulaakin se sai nostella, mutta nyt jumitetaan oikein urakalla pisteessä, jossa koira malttaa kantaa kapulaa oikein nätisti ja nostaa sen varmasti, mutta kun pitäisi istua ja katsoa ylöspäin, se sylkee sen suustaan.
Pitoharjoituksia ja joku purkkaviritelmäratkaisu tähän ongelmaan on varmaan luvassa joskus tulevaisuudessa.
Minttu duunaili noutoja, ruutua, merkkiä ja seuraamisia. Seuruut tehtiin tällä kertaa niin, että Anna sai naksutella sille sivusta milloin hyviä käännöksiä, milloin oikeaa paikkaa. Jäävät myös näin, jotta minun ei tarvinnut välittää muusta kuin käskyjen sanelemisesta ja eteenpäin kävelemisestä. Tosi kivoja juttuja saatiin aikaiseksi, vaikka treeniaika olikin tällä kertaa varsin rajallinen ja meidän piti lopettaa ihan kesken vepeporukan saapuessa hallille treenaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti