2012

Kuten yleensä, kulunut vuosi on jälleen kerran ollut valtavan tapahtumarikas ja mielenkiintoinen! Paljon ehdittiin koirien kanssa tehdä ja saavuttaa, mikä osaltaan toi ensi vuodelle entistä suurempia tavoitteita. Aina on varaa kehittyä ja tehdä jotain paremmin, toivottavasti myös ensi vuoden lopussa saan todeta saman, minkä viime ja tänä vuonnakin: paljon on opittu!

Ensimmäiset kuukaudet vietimme treenikentillä ja parissa näyttelyssäkin. Meela hylkäsi pentukehät ja Minttu keikaroi pariin otteeseen arvosteltavana. Osallistuimme Napakan agilitypäivään ja tältä ajalta löytyy hurjasti videoitakin! Meelan kanssa koko alkuvuosi oli melkoista haparoimista asioiden suhteen, kun Mintun jälkeen piti opetella toimimaan täysin erilaisen koiran kanssa. Sain jatkuvasti yllättyä siitä, miten loistavasti meillä natsaa yhteen ja iloita onnistumisista.

Isona osana alkuvuotta oli myös valmistautuminen Viron näyttelyreissulle. Matka oli sekä minulle että matkatovereilleni ensimmäinen ulkomaan näyttelymatka, puhumattakaan sitten ilman kenenkään kokeneemman apua matkustamisesta!
Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja reissu oli kaikkine pikku kommelluksineen ikimuistoinen - Meela julistettiin rotunsa parhaaksi, ja se keräsi kasaan koko näyttelyviikonlopun aikana kaksi junnusertiä. Menestystä riitti muullekin matkaseurueelle. Sertien lisäksi reissu poiki varsin suuren innon järjestää jotain samankaltaista myös ensi vuodelle... ;)

Toukokuussa Meela aloitti möllitokoilut. Lisäksi käväisin pikkusheltin kanssa Suvi-Kareliassa kirmailemassa junnuluokassa, tuloksena luokkavoitto SA:lla ja seuraavana päivänä EH.
Kuukauden hauskin juttu oli kuitenkin Kiteen leiri, johon osallistuimme reilun kokoisella joensuulaisporukalla. En ollut aiemmin ollut koirineni leirillä, ja muutaman päivän ahkera treenailu oli paitsi uuvuttavaa, myös valtavan hauskaa. Ensi vuonna ehkä panostan sisämajoitukseen hyisten teltassa vietettyjen öiden jälkeen, mutta jotain vastaavaa on ehdottomasti saatava ohjelmistoon myös 2013!

Kesäkuun ohjelmistoon kuului SM-tokoilut Mintun kanssa. Reissu itsessään oli hauska ja seura mukavaa, vaikka tulos jäikin laihanlaiseksi. Reissun jälkeen Minttu jäikin kisatauolle tokon suhteen ja palasi kehiin vasta elokuussa, jolloin se korkkasi viikon ahkeran treenin ansiosta avoimen luokan tuloksella AVO1.

 Heinäkuu oli Meelan kannalta melko huikea. Raivokääpä seikkaili Kristinan kanssa ympäri maailmaa ja palasi kotiin mukanaan kaksi uutta valiotitteliä. Hänen Korkeudestaan tuli Eestin ja Latvian juniorimuotovalio!

 Minttu ja minä taas viihdyimme pari viikkoa Lahdessa, jossa tapasimme tuttuja, kävimme koulutuksissa ja kisasimme agilityä.

 Meela starttasi myös ensimmäisen kerran tokossa, tuloksena ALO3. Vuoden aikana tulosta parannettiin pykälän verran, pari ALO2-tulosta saatiin kasaan ennen kisakauden päättymistä.

 Syksyllä lauma sai uuden jäsenen, kun pieni Myrn haettiin Haukiputaalta asti tänne itään ihmettelemään. Pikkusheltti sopeutui laumaan loistavasti, ja vaikkei se minun omani olekaan, olen vaivihkaa täyttänyt myös sen ensi vuoden näyttelykalenteria omiin suunnitelmiini sopiviksi. Onneksi Annalla ei pahemmin ole mitään tätä vastaankaan ;)

Syksyn mittaan alkoivat myös vuoden tavoitteet hiljalleen täyttyä. Elokuussa saavutettu avo-tulos lämmitti mieltäni siinä määrin, että ilmoitin Mintun BH-kokeeseen. Koe meni enemmän kuin nappiin, ja kotiin palasimmekin varsin hilpeissä tunnelmissa uutuuttaan kiiltelevä BH-killutin taskunpohjalla.

Kisasimme agilityä, esittelimme koiraurheilua Areenalla ja Meelan napatyrä leikattiin. Jonkun verran käytiin Kuopiossa agilityvalmennuksissa, mutta niin ikään imettiin oppeja Nooralta ja Napakan koulutuksista. Kisavuosi päätettiin itsenäisyyspäivän agilitykisoihin, joissa nolla oli niin lähellä! Sen jälkeen keskityttiinkin hiomaan agilityskilssejä treenikentän puolella, niin että kevään kisoissa oltaisiin kunnolla iskussa.

Tavoitteet vuodelle 2012:

Minttu
- Tokossa starttaaminen AVOssa mahdollisimman hyvin tuloksin. VOI liikkeet treeniin mars!
>>Käytiin loppuvuodesta yksi AVO-koe meiningillä "no onpahan sitten ees kokeiltu", ja ykköstuloshan sieltä pärähti. Voittajaa ollaan pohjustettu, muttei kyllä ihan niin runsaasti, kuin olisin suonut.
- Agilityssä nousu kakkosiin, sieltä joku tulos.
>>Niin lähellä, mutta silti niin kaukana ;)
- BH-koe
>>Check! Vaikka loppuvuodelle meni tämäkin, vaan onpahan käyty ja suoritettu.
- Mejä mahdollisesti kisakuntoon
>>Käytiin mejäämässä kaksi kertaa, ei kisoja. Ehkä ensi vuonna? Tai sitten ei.
- Yleistä hauskanpitoa kaikissa kissanristiäisissä
>>Tänä vuonna kisattiin niin paljon virallisia, kuin vain löytyi ja kukkaronnyörit antoivat myöten. Epävirallisissa skabailu sen sijaan jäi vähemmälle, mutta tuli sentään muutamissa käytyä.
- Mahdollisimman paljon ohjattuja treenejä lajissa kuin lajissa!
>>No niitä kyllä oli, varmasti enemmän kuin mitä koko harrastusaikanamme on ollut. Ja sen kyllä huomaa!
- Terve ja hyväkuntoinen koira koko vuoden
>>Ei elänlääkärireissuja ja silmätkin todettiin terveiksi.

Meela
- Tokossa ALO kasaan ja kisaamaan. Keväällä viimeistään Noutajakoirien kaudenpäättäjäismölleissä.
>>Kisattiinhan me. Ykköstulos jäi aina vajaaksi, mutta pohjat on mallillaan ja jonkinlainen keskittyminenkin alkaa jo löytyä.
- Agility hyvälle mallille ja kisavalmiiksi
>>Kontakteja ja keppihiomista vaille valmiita kisoihin :)
- Ulkomaille näyttelyihin
>>Käyty, enemmän kuin oli tarkoituskaan! Vuoden aikana Meelasta leipoutui niin Viron kuin Latviankin junnuvalio.
- Suomessa jokuset näyttelyt, mahdollisimman hyvä menestys toki
>>Luokkavoitto, ERI SA pariin kertaan. Ei kovin monissa kotimaan kehissä käyty kehittymättömän rimpulan kanssa, vaan satsattiin ulkomaihin.
- Tutustuminen uusiin lajeihin
>>Meela mejäili! Muita uusia juttuja ei taidettu kokeillakaan tämän neidin kanssa.
- Epävirallisissa kisoissa starttailu ja fiilisteleminen
>>Aika nihkeäksi jäi, mutta käytiin me jokuset pentukisat kiertelemässä.
- Terve ja hyväkuntoinen koira koko vuoden
>>Terveen paperit Kennelliitosta ja eläinlääkärireissuja nolla, mitäpä sitä voisi muuta toivoa.
Lisäksi olen suorittanut kasvattajakurssin ja oppinut agilitysta hurjan paljon kaikkea sellaista, mistä en oikeastaan tiennyt mitään.

 Vuodelle 2013 toivon...
- Iloisia, terveitä koiria
- Hurjasti koulutuksia eri henkilöiden vetäminä
- Lisää hauskoja hetkiä ja kisareissua vakiohenkilöideni seurassa

Minttu
- VOI kuntoon ja ulkokisakauden alettua kokeisiin!
- Agilityssä kakkosiin
- Itsenäisemmät kepit
- Kontaktit kuosiin

Meela
- ALO1 --> AVO starttaus kesällä
- Keväällä agilityssa kisoihin, nollia pöytään
- BH?
- Kevät kotimaan näyttelyitä kierrellen

Huikean hauskaa tulevaa vuotta kaikille koirakansalaisille, olkoon vuotenne menestyksekäs!

Kolmen päivän agilityohjelma

Perinteinen "no pitäähän sitä nyt ensi vuonna mennä näyttelyyn!"-viirajainen iski päähäni joskus kuun alkupuoliskolla, ja ilmoitin kaksi kappaletta shelttejä Lahden ryhmikseen tammikuulle. Ihan kiva, mutta vanhempi painos päätti aloittaa infernaalisen karvanlähdön, jossa se pölistää turkkiaan ympäri rappukäytävää ja petivaatteita. Ehkä tämä enteilisi sitä, että loppukeväästä minulla mahtaisi olla vironmaalle kuskattavaksi erään pikkumustan lisäksi myös mielellään edes jonkinlaisessa turkissa oleva Mii?
Se jää nähtäväksi.

Joululomat on kuitenkin vietelty, ja me ollaan käyty kolmeen otteeseen hallilla pyörimässä!

Päivä yksi - Nooran treenit
Treenasin vain Meelalla. Minttu on tuntunut jokusen kerran hieman tahmealta, joten ajattelin hieman keventää sen treenikalenteria. Paljon kivoja juttuja, että pysyy motivaatio kohdillaan!

Noora oli askarrellut meille valmiiksi Elina Jänesniemen valmennusradan, johon kuului jos jonkinmoista koukeroa ja treenaamisen aihetta. Meelan kanssa päästiin esteelle 18, sen verran paljon piti pikkusheltille opettaa ja vahvistaa asioita radan aikana. Loppuratakin oltaisiin voitu tehdä, mutta pakkanen alkoi tuntua varsin ikävältä, ja treeniaika hupeni uhkaavasti, niin päätettiin jättää siihen koko homma.

Ensimmäinen ongelma tuli heti alussa, kun Meela ei hakenutkaan sivuttaissuuntaisia hyppyjä kuten oli ajateltu. Pallon kanssa vahvistelimme hyppyjä, ja pian väli 1-6 saatiinkin onnistuneesti pakettiin sen suuremmin ihmettelemättä! Kutoselle unohdin tehdä poispäinkäännöksen, mikä johti koiran liialliseen valumiseen ja lähestyminen kepeille oli surkea. Toisella yrittämällä homma toimi, Meela haki kepeille hurjan hienosti, ja jopa kesti valssin keppien loppuun. 8-11 pätkä oli melko lailla elppo nakki, mutta pianpa sitä taas oltiinkin ongelmissa. 13 putki ei ihan imenyt Meelaa toivotulla tavalla puoleensa, ja varsinkin putken jälkeinen elämä osoittautui haasteeksi. Käskyt piti ajoittaa just eikä melkein, että koira kääntyi oikein minun odottaessani seuraavan hypyn luona. Jokusen toiston jälkeen homma alkoi pelittää, mutta sitten se tyssäsikin siihen, ettei koira hae pituutta. No, ei jääty siihen kuitenkaan murehtimaan, vaan päätettiin heittää vielä tuonne 18 keinulle asti, että saatiin vieras keinu treeniin. Hyvin toimi!
Sitten pääsikin Meela lepäilemään ja tekemään kontakteja toiselle puolelle hallia. Aika kivat kontaktit sillä muuten alkaa ollakin nykyisellään.

Päivä kaksi - Keppitreenit ja tokoilut
Pakkasen laskun kunniaksi painelimme Annan & Emmin kanssa hallille treenaamaan tokoa. Emme kuitenkaan jaksaneet siivota muutamia agilityesteitä pois tieltä, kun tokotreenejäkin mahtui ihan hyvin vetämään. Meelalla vähän ruutua ja seuruujuttuja, meni tosi jees. Kaukokäskyt alkaa hahmottua, eikä jäävissäkään ole ongelmaa.

Mintulla tosin oli tänään taas yksi niistä päivistä, kun toko + hallityöskentely ei vaan toimi. Se paineistui tilanteesta ihan hirveästi, ja päädyin tekemään muutaman helpon hyvänmielentempun ja seuruupätkiä ulkosalla. Sitten sheltti autoon hermojaan lepuuttamaan, ja lopputreeneistä vielä muutama helppo kontaktitreeni ja keppijuttuja.

Meelan kanssa agilitypuolelta treenailtiin vaikeampia keppikulmia parin hypyn kanssa. Tosi hyvin hakee kauempaakin kepeille, eikä tällä kertaa yrittänyt edes varastaa loppupäässä. Tosi jees! Avokulmat on vielä vähän hankalia ja pitää oikeasti kunnolla viedä ja näyttää kakkosväli huolella.

Päivä kolme - Nooraa part 2
Koska olen äärimmäisen lahjakas pöllimään joalaisten valmennusratoja Anniinan blogista, oli meillä tänään printtaamani Elina Kaleniuksen treenirata juostavana. Noora huusi kentän laidalla, me tunaroitiin ja välillä ihan onnistuttiinkin!
Paperilla koko homma näytti hillittömältä hyppyjen ja pallukoitten sekamelskalta, mutta eipä tuo ihan niiiiin vaikea ollutkaan.

Ensin otin Mintun tekemään vähän rataa sen vaikutettua päivemmällä niin hurjan pirteältä, että olisi tervettä päästä vähän laskettelemaan agilitykentälle. Tauko oli selvästi toiminut, nimittäin Mii oli ihan hurjana! Kakkosen takaakierto ja persjättö toimi hyvin, kolmoselle huolellinen linjaus ja selkein avuin putkeen. Ensin Minttu jäi vähän räksyttämään putkelle, mutta toisella yrittämällä se irtosi hurrjan hienosti! Seiskalle tehtiin poispäinkäännös ja tiukasti A:lle, jonka jälkeen 9-13 olikin kuin vettä vaan. 14-15 väli oli minulle jostain syystä kamalan vaikeaa hahmottaa, vaikka ohjauksellisesti siinä tarvitsi suorittaa vain kunnon linjaus 16 putkeen. 17-19 oli helppo juttu, mutta 20 putken sijaan meinasi luisua aina A:lle, jolloin tarvittiin huolellisempaa ohjausta putkelle. Hienosti Minttu touhusi radan läpi ja pääsi sitten huilimaan.

Meelan kanssa homman olisi kuvitellut olevan helpompi - rata oli nyt tuttu jo yhden koiran jäljiltä, mutta eikö mitä. Alun pyöritys sujui hyvin ja tarkasti, joskin putkeen irtoamisessa oli taas vähän takkuiluja. 6-7 välillä meinasi tulla kiire, mutta voi vitsit mitkä A:n kontaktit pikkupossu otti! Itse jäin varmistelemaan turhaan pituudelle ja sain aikaan vain kauhean kiireen seuraaville hypyille, mikä tuppasi johtamaan siihen, että koira hyppäsi 13 hypyn väärältä puolelta. Kun Noora vähän kävi lyömässä ja laitteli rimaa maahan muistutukseksi, että tämän lähemmäs putkea ei vaan mennä, niin alkoi hommakin pelittää vallan loistavasti.
Lopulta saatiin loppurata pakettiin niin hurjan hienosti, että pikkupiskin työskentelylle sateli hurjasti kehuja. Harmi, ettei tätä ohjauksen riemuvoittoa saatu videolle, sillä olisin itsekin mieluusti katsellut, miten koirani 18 hypyn jälkeen kääntyi ihan siivekettä nuollen ja vaikka mitä muuta hienoa.

Lopuksi yritettiin juosta rata nollana läpi videolle, mutta kävi perinteiset ja homma hajosi lopulta iiihan käsiin, tehtiin kaksi tosi kivaa puolikasta ja sitten loppui kunto kaiken keskivaihesähellyksen jälkeen. No eipä siinä, loistotreenit saatiin vedettyä!

Kolmen päivän treeniputken jälkeen on ihan hyvä siirtyä hiljaiseloon odottelemaan vuoden vaihtumista, uusia treeniryhmiä (olkoonkin, että toinen on likimain samalla kokoonpanolla kuin tämänvuotinen) ja valmennuksia! Kohta mulla on kaksi koiraa joilla kisata myös agilityä, ja kisakalenteri täyttyy hurjaa vauhtia.

Mukavaa joulua!

Aattoaamu alkoi lenkillä Inkan ja shelttien kanssa.
Näiden kuvien myötä meidän porukka toivottelee kaikille mukavaa joulunaikaa ja mitä mainiointa vuotta 2013!

Cara, Meela, Minttu & Isla

Isla & Minttu

Maailmanlopun agilitykoulutus

12/12/12 jne. Maailmanloppu! Sen kunniaksi kurvasin koirineni Napakalle Leinosen Niinan koulutettavaksi ja ostin koko laumalle puruluita rikkoakseni parikymppisen.

Ylläolevassa kuvassa yksi kappale shetlanninlammaskoiria, joka ei ollut päässyt treenaamaan yli viikkoon. Pienten Meelojen maailmassa se on vähintäänkin juuri maailmanloppu, ja arvon puolitoistavuotias päätti räjähdellä hallin pihalla suuntaan jos toiseen vuoroa odotellessa. Onneksi tässä vaiheessa elämäänsä se on päättänyt viimein asetella palikat päässään siten, ettei tauko agitreeneistä merkitse sitä, että energiaa puretaan älyttömään kaahaamiseen ja rikotaan samalla itsensä ja ohjaajan hermot. Ehei, tämä tapaus osaa jo satunnaisesti keskittyä!

Olin ilmoittanut Meelan mölliryhmään, jossa tuollainen simppelihkö rata. No eipä siinä, kun lähdetään hiomaan ja viilaamaan valssien ajoituksia, tekniikoita ja sivuttaisetäisyyksiä, voi tällaiseenkin touhuun tuhrautua aikaa varsin kiitettävästi!
Tässä radassa kyllä mittasuhteet pissivät varsin ronskisti, mutta onpahan nyt. Ainakin kutosputki oli jossain hieman kauempana, eikä vitosellekaan tainnut olla ihan noin valtaisa juoksumatka... Niin, ja kakkoshyppykin hypättiin todellisuudessa toiselta puolelta, mitähän olen taas miettinyt!

Neloshypyn sivuttaisetäisyysasioita hinkattiin hetken aikaa pallolla, kun Meemi olisi mieluummin kurvaillut suoraan perääni minun pinkoessani valssaamaan vitoselle, kuin suorittanut esteen. Parin pallovahvistuksen jälkeen se alkoi hakea hypylle vallan mainiosti. Vitoselle tosiaan se valssi, eikä kertaakaan koettanut karata putken väärään päähän. Seiskahypylle sain ohjata aika tarkkaan, jos olin itse yhtään edellä, juoksi ohi.
Loppuradalla tuota ysihyppyä hinkattiin pidempään, sillä minun piti olla hyppyhetkellä selin esteeseen, mikä ei Meelalle tokikaan käynyt. Parin toiston jälkeen tämäkin toimi, ja päästiin puhtaasti voittajina maaliin!

Loppukommenttina oli, että "pähee sheltti", mikä luonnollisesti pitää täysin paikkansa.

Tälle päivälle olin varannut tunniksi vapaavuoron lähinnä noita eilispäivän kotiläksyjä, keppejä ja kontakteja ajatellen. Meelan kontaktit alkaa näyttää tosi kivoilta, samoin kepit! Itsenäisemmiksi niitä voi hioa varmaan ikuisuuden, mutta lähtökohdat on hyvät.
Kohta ehkä uskallan yhdistää kontaktit ilman alustaa radallekin.

Mintun kanssa treenailtiin uudella tekniikalla kontakteja, saas nähdä, miten nenäkosketustouhu lähtee tästä etenemään. Kepit sujui tänään jotenkin aivan älyttömän huonosti, koira tuntui tosi tahmealta. Sen sijaan koettaessani eilisen juttuja Mintullakin, yllätti lady positiivisesti toimimalla varmasti ja taitavasti

Hulluja kun ollaan, kurvailtiin vielä treenaamaan ihan hillittömään tuuleen Nooran & Pinnan sekä Annan ja koirien kanssa tokojuttuja.
Tulos: Meela oli ihan ylikierroksilla koko touhusta ensi alkuun, mutta malttoi sitten tehdä tosi hyvin. Mintun seuruu on ihan kamalaa, ja se ei jostain syystä pystynyt tänään muistamaan, mitä "seiso" tarkoittaa.
Jonkun kerran se etsi tunnarikapulaa hangestakin, mutta meni vähän touhottamiseksi. Voisin haluta jonkun tunnarikurssin, jonka puitteissa olisi pakko treenata tunnarijuttuja usein, valvotusti ja järjestelmällisesti.

Myrnin 5kk posetus hallitreenien päätteeksi.

Pakkaskisat

A-kakarat rivissä! Noona, Isla, Meela & Minttu the äitikoira.
Kuva (c) Inka

Fanny & Noona tulivat etelästä Joensuuhun asti kisaamaan vähän agilitya! Ikuinen päällepäsmäri Meela suhtautui sisareensa varsin nihkeästi, ja oli jatkuvasti komentelemassa ja ojentamassa vierailijaa. Myrn sen sijaan ihastui Noonaan ikihyviksi, ja leikki trikin puolisiskonsa kanssa pari päivää ihan koko ajan.

Kisapaikkana oli JOAn kylmä halli, pakkasta parikymmentä astetta ja radat varsin helppoja. Päivän piristäjä oli heti aamusta Isla, jonka Inka oli tuonut kisapaikalle mitattavaksi. Vuoden päivät tässä nyt on mittailtu, väännelty ja käännelty tuota ~43cm korkeaa agilitytapausta ja mietitty, mille tuomarille sen voisi viedä, että mediksi saisi. Kaikkien riemuksi Silpe todettiin heti ensimmäisellä yrittämällä noin 42cm korkeaksi, ja ura medikoirana voi alkaa heti ensi vuonna!

A-radalle starttasi ensin Noona, joka harmillisesti teki lentokeinun. Keinu uusittiin, ja hylkyhän sieltä napsahti - ilman tätä pikku mokaa se olisi ollut nolla!
Mintun kanssa mokailtiin sitten vähän enemmän. Jostain syystä koira tuntui hirveän tahmealta, ja loppujen lopuksi ohjasin sen tosi huonosti kepeille ja kieltohan sieltä tuli. Toinen kielto jostain syystä keinulta, jonka ohi kontaktihullu shetlantilaiseni paineli ihan pokkana. Maaliin päästiin kymmenellä virhepisteellä, joilla lohkesi toinen sija palkintopallilla.

B-radalla Noonalle kymppi tai vitonen, en muista enää. Oli kuitenkin sen verran kivan näköistä menoa kaksikolla, että yleisö antoi raikuvat aplodit maaliinpääsyn jälkeen!
Mintun kanssa koko rata tuntui tosi tökkivältä, olin itse ihan jäässä (kirjaimellisesti!) ja tuntui, kuin olisi juossut metrin nietoksissa. Maaliin tultiin hurjien aplodien saattelemina, porukka tuli onnittelemaan ja oltiin ihan varmoja, että nyt tuli se viimeinen nolla... kunnes Reetta valaisi, että tuomari oli nostanut kätensä hieman viiveellä puomin alastulokontaktilta.
Voin kertoa, että siinä vaiheessa ehkä hieman kiroilutti, ehdinhän jo henkisesti riemastua siitä nollatuloksesta!

Nyt alkaakin sitten kisatauko varmaan maaliskuuhun asti, ja se tietää rankkaa kontaktitreeniä! Itsepä en ole tajunnut niitä alusta asti vaatia täydellisiksi, kuten nyt teen Meelan kanssa. No, virheistään oppii, vai miten se meni ;)

Kisojen jälkeen käväistiin vielä juoksuttamassa koiria pellolla, ja sitten meidän vieraat jo lähtivätkin ajelemaan kohti etelää. Oli hurjan kiva nähdä! Ensi vuonna sitten lisää kisareissuja!

Kohta kisataan!

Sitä odotellessa on hyvä käydä virkistäytymässä vähän metsälenkillä:

 

Ja sit koko lauman kanssa hallilla tahkoamassa väännöstä viime viikonlopun ACE-karkeloista!
Hyvät treenit, hyvillä mielin kisoihin.
Tässä Meelan kanssa suoritettu rata kännykkäkameralla, on tää vähän erilaista menoa kuin viimeksi, kun neidistä on videoita julkaistu...

Sitten odotellaankin Fannya & Noonaa saapuviksi, kisataan ja lähdetään ilman koiria Helsinkiin.
Meidän talouteen on siis mahdollista törmätä Messarissa! Jos sattuu yksi rastapää shelttikehän laidalta tai shoppaamasta silmiin, niin saa tulla moikkaamaan.