12/12/12 jne. Maailmanloppu! Sen kunniaksi kurvasin koirineni Napakalle Leinosen Niinan koulutettavaksi ja ostin koko laumalle puruluita rikkoakseni parikymppisen.
Ylläolevassa kuvassa yksi kappale shetlanninlammaskoiria, joka ei ollut päässyt treenaamaan yli viikkoon. Pienten Meelojen maailmassa se on vähintäänkin juuri maailmanloppu, ja arvon puolitoistavuotias päätti räjähdellä hallin pihalla suuntaan jos toiseen vuoroa odotellessa. Onneksi tässä vaiheessa elämäänsä se on päättänyt viimein asetella palikat päässään siten, ettei tauko agitreeneistä merkitse sitä, että energiaa puretaan älyttömään kaahaamiseen ja rikotaan samalla itsensä ja ohjaajan hermot. Ehei, tämä tapaus osaa jo satunnaisesti keskittyä!
Olin ilmoittanut Meelan mölliryhmään, jossa tuollainen simppelihkö rata. No eipä siinä, kun lähdetään hiomaan ja viilaamaan valssien ajoituksia, tekniikoita ja sivuttaisetäisyyksiä, voi tällaiseenkin touhuun tuhrautua aikaa varsin kiitettävästi!
Tässä radassa kyllä mittasuhteet pissivät varsin ronskisti, mutta onpahan nyt. Ainakin kutosputki oli jossain hieman kauempana, eikä vitosellekaan tainnut olla ihan noin valtaisa juoksumatka... Niin, ja kakkoshyppykin hypättiin todellisuudessa toiselta puolelta, mitähän olen taas miettinyt!
Neloshypyn sivuttaisetäisyysasioita hinkattiin hetken aikaa pallolla, kun Meemi olisi mieluummin kurvaillut suoraan perääni minun pinkoessani valssaamaan vitoselle, kuin suorittanut esteen. Parin pallovahvistuksen jälkeen se alkoi hakea hypylle vallan mainiosti. Vitoselle tosiaan se valssi, eikä kertaakaan koettanut karata putken väärään päähän. Seiskahypylle sain ohjata aika tarkkaan, jos olin itse yhtään edellä, juoksi ohi.
Loppuradalla tuota ysihyppyä hinkattiin pidempään, sillä minun piti olla hyppyhetkellä selin esteeseen, mikä ei Meelalle tokikaan käynyt. Parin toiston jälkeen tämäkin toimi, ja päästiin puhtaasti voittajina maaliin!
Loppukommenttina oli, että "pähee sheltti", mikä luonnollisesti pitää täysin paikkansa.
Tälle päivälle olin varannut tunniksi vapaavuoron lähinnä noita eilispäivän kotiläksyjä, keppejä ja kontakteja ajatellen. Meelan kontaktit alkaa näyttää tosi kivoilta, samoin kepit! Itsenäisemmiksi niitä voi hioa varmaan ikuisuuden, mutta lähtökohdat on hyvät.
Kohta ehkä uskallan yhdistää kontaktit ilman alustaa radallekin.
Mintun kanssa treenailtiin uudella tekniikalla kontakteja, saas nähdä, miten nenäkosketustouhu lähtee tästä etenemään. Kepit sujui tänään jotenkin aivan älyttömän huonosti, koira tuntui tosi tahmealta. Sen sijaan koettaessani eilisen juttuja Mintullakin, yllätti lady positiivisesti toimimalla varmasti ja taitavasti
Hulluja kun ollaan, kurvailtiin vielä treenaamaan ihan hillittömään tuuleen Nooran & Pinnan sekä Annan ja koirien kanssa tokojuttuja.
Tulos: Meela oli ihan ylikierroksilla koko touhusta ensi alkuun, mutta malttoi sitten tehdä tosi hyvin. Mintun seuruu on ihan kamalaa, ja se ei jostain syystä pystynyt tänään muistamaan, mitä "seiso" tarkoittaa.
Jonkun kerran se etsi tunnarikapulaa hangestakin, mutta meni vähän touhottamiseksi. Voisin haluta jonkun tunnarikurssin, jonka puitteissa olisi pakko treenata tunnarijuttuja usein, valvotusti ja järjestelmällisesti.
 |
| Myrnin 5kk posetus hallitreenien päätteeksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti