 | |||
| A-kakarat rivissä! Noona, Isla, Meela & Minttu the äitikoira. Kuva (c) Inka |
Fanny & Noona tulivat etelästä Joensuuhun asti kisaamaan vähän
agilitya! Ikuinen päällepäsmäri Meela suhtautui sisareensa varsin
nihkeästi, ja oli jatkuvasti komentelemassa ja ojentamassa vierailijaa.
Myrn sen sijaan ihastui Noonaan ikihyviksi, ja leikki trikin
puolisiskonsa kanssa pari päivää ihan koko ajan.
Kisapaikkana oli JOAn kylmä halli, pakkasta parikymmentä astetta ja radat varsin helppoja. Päivän piristäjä oli heti aamusta Isla, jonka Inka oli tuonut kisapaikalle mitattavaksi. Vuoden päivät tässä nyt on mittailtu, väännelty ja käännelty tuota ~43cm korkeaa agilitytapausta ja mietitty, mille tuomarille sen voisi viedä, että mediksi saisi. Kaikkien riemuksi Silpe todettiin heti ensimmäisellä yrittämällä noin 42cm korkeaksi, ja ura medikoirana voi alkaa heti ensi vuonna!
A-radalle starttasi ensin Noona, joka harmillisesti teki lentokeinun. Keinu uusittiin, ja hylkyhän sieltä napsahti - ilman tätä pikku mokaa se olisi ollut nolla!
Mintun kanssa mokailtiin sitten vähän enemmän. Jostain syystä koira tuntui hirveän tahmealta, ja loppujen lopuksi ohjasin sen tosi huonosti kepeille ja kieltohan sieltä tuli. Toinen kielto jostain syystä keinulta, jonka ohi kontaktihullu shetlantilaiseni paineli ihan pokkana. Maaliin päästiin kymmenellä virhepisteellä, joilla lohkesi toinen sija palkintopallilla.
B-radalla Noonalle kymppi tai vitonen, en muista enää. Oli kuitenkin sen verran kivan näköistä menoa kaksikolla, että yleisö antoi raikuvat aplodit maaliinpääsyn jälkeen!
Mintun kanssa koko rata tuntui tosi tökkivältä, olin itse ihan jäässä (kirjaimellisesti!) ja tuntui, kuin olisi juossut metrin nietoksissa. Maaliin tultiin hurjien aplodien saattelemina, porukka tuli onnittelemaan ja oltiin ihan varmoja, että nyt tuli se viimeinen nolla... kunnes Reetta valaisi, että tuomari oli nostanut kätensä hieman viiveellä puomin alastulokontaktilta.
Voin kertoa, että siinä vaiheessa ehkä hieman kiroilutti, ehdinhän jo henkisesti riemastua siitä nollatuloksesta!
Nyt alkaakin sitten kisatauko varmaan maaliskuuhun asti, ja se tietää rankkaa kontaktitreeniä! Itsepä en ole tajunnut niitä alusta asti vaatia täydellisiksi, kuten nyt teen Meelan kanssa. No, virheistään oppii, vai miten se meni ;)
Kisojen jälkeen käväistiin vielä juoksuttamassa koiria pellolla, ja sitten meidän vieraat jo lähtivätkin ajelemaan kohti etelää. Oli hurjan kiva nähdä! Ensi vuonna sitten lisää kisareissuja!
Kisapaikkana oli JOAn kylmä halli, pakkasta parikymmentä astetta ja radat varsin helppoja. Päivän piristäjä oli heti aamusta Isla, jonka Inka oli tuonut kisapaikalle mitattavaksi. Vuoden päivät tässä nyt on mittailtu, väännelty ja käännelty tuota ~43cm korkeaa agilitytapausta ja mietitty, mille tuomarille sen voisi viedä, että mediksi saisi. Kaikkien riemuksi Silpe todettiin heti ensimmäisellä yrittämällä noin 42cm korkeaksi, ja ura medikoirana voi alkaa heti ensi vuonna!
A-radalle starttasi ensin Noona, joka harmillisesti teki lentokeinun. Keinu uusittiin, ja hylkyhän sieltä napsahti - ilman tätä pikku mokaa se olisi ollut nolla!
Mintun kanssa mokailtiin sitten vähän enemmän. Jostain syystä koira tuntui hirveän tahmealta, ja loppujen lopuksi ohjasin sen tosi huonosti kepeille ja kieltohan sieltä tuli. Toinen kielto jostain syystä keinulta, jonka ohi kontaktihullu shetlantilaiseni paineli ihan pokkana. Maaliin päästiin kymmenellä virhepisteellä, joilla lohkesi toinen sija palkintopallilla.
B-radalla Noonalle kymppi tai vitonen, en muista enää. Oli kuitenkin sen verran kivan näköistä menoa kaksikolla, että yleisö antoi raikuvat aplodit maaliinpääsyn jälkeen!
Mintun kanssa koko rata tuntui tosi tökkivältä, olin itse ihan jäässä (kirjaimellisesti!) ja tuntui, kuin olisi juossut metrin nietoksissa. Maaliin tultiin hurjien aplodien saattelemina, porukka tuli onnittelemaan ja oltiin ihan varmoja, että nyt tuli se viimeinen nolla... kunnes Reetta valaisi, että tuomari oli nostanut kätensä hieman viiveellä puomin alastulokontaktilta.
Voin kertoa, että siinä vaiheessa ehkä hieman kiroilutti, ehdinhän jo henkisesti riemastua siitä nollatuloksesta!
Nyt alkaakin sitten kisatauko varmaan maaliskuuhun asti, ja se tietää rankkaa kontaktitreeniä! Itsepä en ole tajunnut niitä alusta asti vaatia täydellisiksi, kuten nyt teen Meelan kanssa. No, virheistään oppii, vai miten se meni ;)
Kisojen jälkeen käväistiin vielä juoksuttamassa koiria pellolla, ja sitten meidän vieraat jo lähtivätkin ajelemaan kohti etelää. Oli hurjan kiva nähdä! Ensi vuonna sitten lisää kisareissuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti