Salla Kantolan koulutus

Kännykkäkameralaatua.

Sunnuntaina herättiin Meelan kanssa seitsemältä. Kahdeksan pintaan oltiin hallilla kasaamassa rataa, nimittäin ohjelmistossa oli Salla Kantolan agilitykoulutus. Itseltäni meinasi huumori loppua jo lämppälenkin aikana, kun pikkusheltti pursui energiaa ja sinkosi vähän joka suuntaan samalla, kun itse olisin mieluiten juonut pannullisen kahvia tai vaihtoehtoisesti painunut takaisin pehkuihin.

Radalle päästyä sitä virkosi kummasti itse kukin, ja harjoituksista saatiin paljon irti! 2-3 niistopersjättö sujui hyvin, kun malttoi ohjata koiraa, eikä kolmosen jälkeen ansana ollut putkikaan imenyt ollenkaan puoleensa, vaan ohjauskuvioksi suunniteltu japanilainen tjsp. veti niin mallikkaasti, että lähestyminen neloshypylle ei ollut mikään ongelma. Välin 4-5 valssi tuppasi aina tulemaan myöhään, ja Meelan painaessa radalla menemään satanen lasissa, oli sitä pakko vähän jarrutella ennen neloshyppyä. Sylkkäri 5-6 sujui pienen vahvistelun jälkeen loistavasti, mutta irtoaminen välille 6-7 tuotti luvattoman paljon ongelmia.
Tarkoituksena oli siis leijeröidä pari hyppyä väliin, mutta Meela ei jostain syystä sitä tällä kertaa kestänyt. Hypylle se vielä saattoikin irrota, mutta putkeen menemisestä ei tullut mitään.
Lopulta päädyin ohjaamaan sen esteille lähempää, jolloin tosin jouduin juoksemaan hirveää kyytiä 8 putkelle vetämään koiran oikeaan päähän. 9-10 valssi, 11-14 sama ohjauskuvio kuin alkuradalla.
Ensimmäisellä kierroksella päästiin 14 putkelle saakka, kun irtoamistreeniin meni niin tuhottomasti aikaa.

Kakkoskierroksella keskityimme sitten valssin ajoittamiseen oikein sekä 7-14 pätkään, joka saatiin menemään useampaan otteeseen oikein mallikkaasti.
Meela joutui tekemään hurjasti itsenäistä työtä, mutta se ei pikkusheltin jaksamisessa näkynyt - tää olisi tehnyt vaikka miten paljon lisää!

Omien treenien jälkeen jäin vielä seurailemaan Inkan & Islan treenit, joiden jälkeen olikin jo aika juosta kotiin ja JoVen mätsäreihin leikittämään misseilyyn kyllästynyttä Meelaa kehässä ja treenaamaan Myrniä.
Myös Minttu pääsi kehäilemään junior handlerin merkeissä Unnan kanssa. Parivaljakko pokasikin kakkossijan. Meela sen sijaan sai punaisen nauhan muttei sijoitusta nauhakehässä.
Ilta sujuikin varsin rauhallisissa merkeissä, kun varsinkin tuo nuoriso oli ihan uupunutta päivän aktiviteeteista.

Lauantaitemppu

Meela maastoutuu laatikkoon.

Täpinöissä

 

Kamala koiratäpinä!

Aurinko on pilkahdellut pilvien takaa useampana päivänä, ja koirat ovat saaneet ottaa ilon irti valoisasta ajasta lähinnä Annan seurassa jäällä lenkkeillen. Itsehän luonnollisesti homehdun päivät toimistolla puuhastelemassa kuvituksia nettiprojektiin.
Tammikuun alkuviikot menivät vähän koomailuksi, mutta nyt olen saanut itseäni niskasta kiinni: Meela starttaa tokossa ensi kuun puolella, koulutuksia ilmaantuu vaivihkaa kalenteriin ja Viron suunnittelu on viimeinkin päässyt kunnolla käyntiin. Parasta!

Emmi on ihana kun se jaksaa näitä ratapiirroksia.

Meelan maanantaitreenit. Tämä rata oli kamala ja aiheutti kokonaisuutena turhautumisia, pätkinä onnistumisia. 1-3 selvää kauraa, mutta 4-6 väli tuotti valtavasti ongelmia. Meela haki herkästi putkesta hypylle nro 17, toisaalta taas jos itse jäin odottamaan sitä ja viemään huolella ohitse, jäin nopean koirani jälkeen ja takaakierrosta hypylle 5 ei tullut yhtään mitään. En saanut ongelmaa itse tai ryhmäläisteni avustuksella ratkaistua mitenkään, joten helpotin tehtävää: vitonen eri suunnasta, ja homma alkoi pelata mainiosti.
Positiivisena yllätyksenä kepeille haku ja renkaalle irtoaminen. 10 jälkeen persjättö, johon meinasi aina tulla kiire minun jäädessäni varmistelemaan rengasta. Kontaktit oli hienot! Seuraava ongelmakohta oli 16-18, kun päällejuoksu 17 hypylle oli aina myöhässä ja meinasi tulla milloin kolareita, milloin törmäsin siivekkeeseen.

Yksittäisiä kivoja juttuja: Leijeröinti kepeille! Pussiin haku, kontaktit.

Mintun keskiviikkoagit. Vedettii rata nollana loppuun ykkösellä, mutta kaarrokset oli mun makuun aivan liian löysät ja koirakin vähän muissa maailmoissa. Onneksi meidän ryhmässä on parit proot, jotka jaksaa aina neuvoa tampiompia! Niinpä tehtiin Mintulla väliä 1-3 vekkitreeninä ja siihen yhdistetty joku mikälie valssintapainen ohjauskuvio, joka parin kokeilun jälkeen saatiin onnistumaan mainiosti. Ennen keppejä persjättö, hyvissä ajoin ennen 8 hyppyä ennakoivaa valssia vääntämään ja koira kääntyi hurjan näppärästi putkeen! Seuraavalla pätkällä tehtiin 12-16 välistäveto ja huolellinen niisto 14 hypylle. Meni tosi kivasti ja Mintulla oli virtaa.

Yksittäisinä treenattiin kontaktia nenäkosketuksen kanssa ja kepeillä sitten vähän itsenäisyyttä ja sitä, että juoksin ohi koirasta. Oli tosi jees!

Treenien paras oli kuitenkin ehdottomasti se, kun löydettiin Mintun ihana treenipallo! Se oli viime viikolla hukkunut ilmeisesti hallille, ja löytäjä oli nostanut sen hyllyyn. Yritin aiemmin treeneissä palkata Minttua vastaavalla vinkuvalla lateksipallolla, joka tosin on sininen ja siinä on pieniä nystyjä. Ei kelvannut, mutta vitsit kun sheltin ilme kirkastui kun oma, ihana vihreä pallo palasi kotiin. Hih!

Tänään käytiin lenkin varrella vielä vähän tokoilemassa, kun en saanut aikaiseksi lähteä hallille. Tosiasiassa syy taisi olla se, ettei lompakosta löytynyt kahta ja puolta euroa käteisenä treenimaksuksi...
Tokossa kävi kivoja juttuja!

Minttu
- Superhyvä vire, äänetön
- Päteviä seuruupätkiä, etenkin ristiaskeleet sivuille. Paikallaan käännöksissä tuppaa höösäämään liikaa eteen.
- HILJAINEN NOUTO. Sen äänihuulet oli ehkä jäätyneet?
- Avo-kaukot hallussa edelleen, voi-kaukot... voivoi
- Aika kököt luoksarin pysäytykset, voi tosin olla ettei hämärässä nähnyt kunnolla tai paksu toppavarustukseni ja lapaset hämäsivät herkän sheltin mieltä
- Jäävät tosi jees

Meela
- Seuraamisen lähtöjä treenattiin, superhyvä kontakti
- Luoksarit toimii
- Jäävät nopeat, erityistreeni seiso-loppuosalle jossa edelleen ennakoi
- Kapulan nostelua ja se suussa liikkumista, hyvä
- Avo-kaukot alkaa hahmottua hyvin

Loppuviikon projekteina lienee kerrata hierontakurssin oppeja ennen tiistaita, lauantaina suunnata jäälle shelttiporukalla ja sunnuntaina valmentautua agissa ja ehkä vähän treenata näyttelyitäkin varten.
Olipas muuren Myrn-painotteinen postaus kuvien osalta, muttaa minkäs teet, kun pikkumustaa tulee jostain syystä kuvattua vähän reilummin tällä hetkellä.

Lahti RN

Kuva: Maija Piippo

Olen kamalan myöhässä kaiken suhteen! Lähinnä siksi, että arvostelujen kaivaminen näyttelyrepista oli suorastaan ylivoimaisen vaikeaa.

Retkemme Lahteen oli mukava, tulokset jokseenkin tympeitä. Tuomari oli varsin kriittinen, ja luokasta ERI napsahti vain harvoille ja valituille. Ne arvostelut, joita ehdin muilta lueskella, olivat varsin samantapaisia kuin omien koirieni. Nina Janger - joka siis sheltit tuomaroi - käytti koirien arvosteluun runsaasti aikaa ja oli hyvin huolellinen tuomari. Kurkkasi suuhun perimmäisetkin hampaat tarkistaakseen ja juoksutti Minttua useaan otteeseen edestakaisin, jotta sai varmasti liikkeet kunnolla katsottua.

Näyttelypaikalla tapasin myös ensi kertaa Meelan siskopuolen Sabin. On aina hauskaa törmätä muiden manulaisten omistajiin!
Meela esiintyi tällä kertaa hirmu nihkeästi. Sillä oli ihan evvvk-asenne heti alusta lähtien, eikä edes ravissa ilmennyt perusmeelamaista iloittelua. Pöydällä silmäili tuomaria juuri sen näköisenä, että voitko ämmä painua hittoon mua kopeloimasta. Ihme prinsessa, pitää keksiä sille jotain superkivoja leikkihetkiä vaikka mätsärikehään, jos tulisi vähän pirteyttä esiintymisasenteeseenkin!

1,5v, ilmavan kokonaisvaikutelman antava hieman karvaton narttu. Hyvä purenta. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Melko kookkaat ja haja-asentoiset korvat. Kaunis kaula. Pysty lapa, turhan pitkä lanneosa. Sopivasti kulmautunut takaa. Pitkä häntä, joka tahtoo nousta liikkeessä. Kokoon sopiva luusto. Liikkuu erinomaisella draivilla, sopivalla askelpituudella. Hyvä karvanlaatu, turkki tulossa.
Meela NUO EH - Nina Janger, Suomi

Hyvän kokoinen, hieman karvaton narttu jolla suuret kevyet korvat. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Kaunis kaula. Hyvä purenta. Kehittymätön runko. Rintakehä kaipaa lisää pituutta. Pitkä lanneosa. Seisoo hyvin raajoillaan ja liikkuu kevyesti varsin hyvällä askelpituudella. Liikkuu hyvin edestä, hieman kapeasti takaa. Häntä tahtoo nousta. Hyvä karvan väri, määrä puutteellinen.Minttu AVO EH - Nina Janger, Suomi

Loppuviikon treenipaketti

Tämän viikon treenailut alkavat olla pulkassa, seuraavaksi keskitytään täysillä sunnuntain näyttelykoitokseen. Eilen jo vähän valmistelin tulevaa: trimmailin molempien koirien käpälät ja koivet, Mintun yhden korvan (siis korvien siistiminen on mun mielestä maailman tylsintä puuhaa!) ja kokeilin hierontakurssin oppeja edellämainittuun. Ilmeisesti osasin tehdä jotain oikein, kun selän nytkyttely loppui kokonaan ja takareidetkin tuntuivat hieronnan jälkeen pehmeämmiltä!

Myöhään illalla pesaisin vielä molempien valkeat kohdat, mikä luonnollisesti johti siihen, ettei koiria tänä yönä sänkyyn kaivattu. Meelalla on tapana suhtautua tällaisiin asioihin kovin dramaattisesti: jos se hyppää sänkyyn ja se käsketään hyppäämään alas, painelee pikkusheltti niskojaan nakellen mökkiinsä nukkumaan ja käyttää vähintään varttitunnin kuoputellen pehmuketta oikeaan asentoon. Suurimpina loukkaantumisen hetkinään se oikein viskelee patjaa ympäriinsä, että täällä hyljätty sheltti ihan yksin joutuu lattialla nukkumaan voii eii. Eilen oli yksi tällaisista illoista.

Keskiviikkona tutustuttiin Mintun kanssa uuteen agiryhmään. Tulos: huippua! Vähän liiankin huippua, sillä kello kymmenen päättyvistä treeneistä kotiuduttiin yhdentoista jälkeen, kun jäähdyttelylenkki vähän venyi, eikä autoonkaan meinannut malttaa hypätä ajoissa.

Treeni itsessään oli aika simppeli, ja koska en halunnut tehdä kontakteja radalla, oli se suorastaan liian helppo. Pientä päänvaivaa aiheuttivat kuitenkin putkensuun ohivienti (kepeiltä oli niiiin mehukas kulma putken toiseen päähän!) ja A-putki-erottelut, jotka Minttu tosin handlasi suorastaan hämmentävän hyvin. Vähän treenattiin myös vastakäännöstä ja keppijuttuja, Minttu kesti hirmu hyvin persjätöt kepeillä!

Kontakteja treenattiin erikseen tökkimällä, samoin kuin sitten vähän esteille irtoamisia ja putkikulmia. Hirmu hyvää pussille hakemista esiintyi, samoin pimeämmistä kulmista putkeen.

Eilen Meela pääsi ensikertalaiseksi hallitokoihin, mikä oli pikkusheltin mielestä ilmeisen järkyttävä juttu. Yleensä, kun ollaan hallille menty tokoilemaan, on kentällä ollut vähän esteitä levällään ja ollaan mahdutettu liikkeet esteiden sekaan. Nyt halli oli tyhjä ja paikalla oli vieraita koiria. Koko tunnin ajan Meelalla oli sellainen hei milloin ne esteet tulee tänne, miks me ollaan tultu tänne tissuttelemaan?-ilme, eikä se oikein tehnyt täysillä.

Lisäksi meidän tokoryhmässä oli snautseri ja schapendoes - kaksi sellaista koiraa, jotka olivat Meelasta ihan järkyttäviä. Kummaltakaan ei näkynyt silmiä tai suupieliä, joten Meemi ei osannut lukea näitä koiria sitten ollenkaan. Se pälyili koko ajan kammotusten suuntaan ja alkuun pöhisikin moisille. Itsehän tietenkin otin tilanteesta kaiken ilon irti: Meelan ei tarvitse touhuta tuollaisten koirien kanssa, mutta sen tulee voida toimia normaalisti, vaikka paikalla olisi minkälaista häiriötä. Niinpä häiriöseuruussa työskenneltiin kauhukaksikon lähettyvillä ja paikkikseen Meela joutui jäämään näiden kahden väliin. Lopputunnista se ei enää ottanutkaan niin paljon häiriötä näistä koirista.

Kerran teemoina oli tosiaan häiriöseuruu ja seisomisen loppuosio, erittäin hyvät meille. Ihan alkuun otettiin luoksepäästävyys ja kouluttaja tsekkasi samalla hampaatkin. Seuraamisissa häiriötä toivat toiset koirat, mutta Meela ei välittänyt niistä. Seisomisissa jouduin pari kertaa palkkailemaan tiiviisti, mutta nopeasti Meela jätti ennakoimisen kokonaan pois, ja saatoin seistä sen vierellä vaikka miten päin. Tuo seisomisen loppuosahan on aina ollut meillä vähän hankala liike, sillä kun kerran pyytää Meemin sivulle (=koetilanne), se tarjoaa sitä todella helposti aina. Nyt tehtiin paljon onnistumisia, ja se on hyvä!
Treenit lopetettiin parin minuutin paikkikseen ja vauhtiluoksariin.

Harjoituksista jäi vähän puolivillainen fiilis, mikä johtui suurilta osin siitä, ettei koirakkona saatu puserrettua kaikkea irti. Meelan tyypillinen supersäpäkkä työnarkomaanin asenne puuttui tänään kokonaan, enkä itsekään jaksanut pusertaa kaikkea irti.
No, ehkä sitä vähän reipastuisi kevättä kohti mennessä!

Koirakouluja

Tälle talvelle mahtui melko extempore vielä yksi huippujuttu: koirahierontakurssi! Sitä vetää koirieni vakkarihieroja, eläinfysioterapeutti Heli Kapanen-Lappalainen, joten laatu on taattu. Tänään vietettiin iltaa teoriaosuudessa, ensi kerralla on koirakäytäntöjen vuoro ja Minttu pääsee meidän taloudesta ensimmäiseksi kokelaaksi.
Koirat viettivät illan järsien tänään Tessun tehtaanmyymälästä haettuja putkiluita. Nyt on taas raakapakastevarantoja täydennetty hetkoseksi!

Maanantaina sen sijaan alkoivat Meelan agitreenit uudessa ryhmässä. Uusi ryhmä tosin tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että Inka & Isla tippuivat perjantain poppoosta pois, ja tilalle saatiin yksi terrieristi. Vallan mainiota, jälleen kerran!

Rata oli tosi jees, vaikka vaatikin yli-inhimillisen nopeita koipia tai irtoavaa koiraa. 1-2 kokeiltiin eka saksalaista, mutta loppujen lopuksi oikealta puolelta takaakierto ja niistopersjättö oli huomattavasti toimivampi ratkaisu. Puomille Meela irtosi hyvin ja otti kontaktitkin, vaikka itse kirmasin jo putken luo heittämään sitä sisään. 5-8 meni ihan perusohjauksella, vaikka minulla olikin pahana tapana vetää koiraa esteen välissä huomaamatta kädellä luokseni. 9 putken kanssa oli hieman säätöä, ja jouduinkin moneen kertaan tekemään siihen takaaleikkauksen, jolloin taas ehtimiseni 10 esteelle oli tosi surkeaa ja Meela jäi palloilemaan, että missä se ohjaaja oikein viipyy. Lopputreeneistä sheltti kuitenkin irtosi hyppy-ympyrälle niin mainiosti, että kunnon merkkaus kasille ja valssi antoivat minulle mahdollisuuden kirmata jo kauas eteen ohjaamaan koiraa. 12-13 toimi tosi hyvin, mutta 15-16 pätkällä oli taas ongelmaa nopean koiran kanssa. Treenasin irtoamista, ja sain kuin sainkin Meelan irtoamaan 14 hypylle niin hyvin, että ehdin itse mainiosti esteen 15 taakse ja ohjaamaan sen huolella putkeen. Loppupätkässäpä ei sitten mitään bropleemaa ollutkaan.

Keppejä tehtiin avustajalla ja ilman. Lähinnä itsenäistä etenemistä, pari kertaa jopa onnistunut persjättö! Puomin kontaktia hinkkasin kovasti leijeröiden, ja hyvin hakee päähän eikä vedä vinoksi. Hidasteli kuitenkin treenin loppua kohden mentäessä, joten otettiin parit tosi nopeat pysäytykset ja alustalle vapautukset, että jos niillä saisi vähän tuota vauhtia.

Myrn 6kk - aika pätevän oloinen kaveri!

Treenirintama näyttää kevään osalta kiireiseltä:
Maanantaisin Meelan agi, tiistaisin ensin kuusi viikkoa hierontaa, sitten loppukevään varikkotokoja Mintulla. Keskiviikkona Mintun agilityryhmä, torstaina taas Meelan kanssa hallitokoja Poksilla. Viikonloput menee varmaan kisoissa ja valmennuksissa, mutta eehkä me osataan välillä vähän höllätäkin ja luistaa varsinkin noista tokoista, ettei ihan tule yliannostusta! :) Agin kisakausikin alkaa vasta maaliskuussa.

Vepeporukan match show

Varoitus: tiedossa aivan liian pitkä ja aivan liian kuvaton liibalaabaselostus shelttien mätsäriseikkailuista.

Pitkästä aikaa päätettiin pakata neljä koiraa, kevari ja muut tykotarpeet autoon ja suunnistaa peräti mätsäreihin! Syy tähän on yksinkertainen - sunnuntaina pitäisi pyörähtää virallisissa esittelemässä äitiä ja tytärtä, joista kumpikaan ei ole nähnyt näyttelyhihnaa, saati sitten kehää ainakaan puoleen vuoteen.
Koska kevään ja kesän projekteihini kuuluu mm. Myrnin kuskaamista ympäriinsä näytelmätouhuissa, sain kunnian handlata myös pikkumustan ensimmäisessä mätsärissään.

Ihan ensimmäisenä kehään kutsuttiin Myrn, jonka tuomaroi itsekin shelttejä kasvattava Arto Temonen. Oletus meiningistä oli seuraava: tuomaria pusutellaan vallan mahdottomasti, kopeloimiseen ei malteta keskittyä ja juoksuosuuskin muistuttaa enemmän rodeota kuin sivistyneiden shetlantilaisten kehäravia.
Vielä mitä!
Myrn oli A-pari ja esiintyi siis ensin. Kakara asettui seisomaan hyvin ryhdikkäänä ja tomerana, eikä välittänyt lainkaan tuomarisedästä, joka kumartui katsomaan hampaat jo koirien ollessa maassa. Juoksuosuus sujui vallan mainiosti ilman sen suurempia kommervenkkejä, vaikka välillä neitiä joutuikin muistuttelemaan, että askellajin pitäisi olla itseasiassa kaksitahtinen ja kaikkien koipien mielellään myös pysyä maassa suurimman osan ajasta.
Pöydällä Myrn antoi tuomarin tutkia itsensä silmääkään räpäyttämättä, ei mitään ylimääräystä sähläystä tai lipsuttelua. Hienosta käytöksestä meille sitten punainen nauha annettiinkin, ja hirveästi kehuja siitä, miten upeasti pentu kehässä käyttäytyi. "Syntynyt esiintymään", siitä sanottiin.

Nauhakehässä Murska ei sitten enää menestynytkään. Pentuja oli ihan hirveä määrä paikalla, yli kaksikymmentä. Kehä oli niin pieni, että kakarat seisoivat nokat toistensa persauksissa ja arvostelussa meni kauan. Myrn jaksoi ensin seisoa hurjan pätevästi, mutta sitten se turhautui touhuun. Pätevänä tokokoirana pikkumusta esitteli hienoja istumisia ja säpäköitä maahanmenoja, vaikkei harmikseen niistä palkkaa saanutkaan. Kuten arvata saattaa, käteltiin meidät ulos kehästä.

Meela esiintyi nuortenluokassa, ja sen pariksi osui cockerspanieli. Tänään arvon merle oli sitä mieltä, että paikoillaan pönöttäminen on ääärimmäääiseeen tyylsääää, ja sainkin käyttää kaiken mielikuvitukseni siihen, että sain nirppanokkaisen näyttelyfifini höristämään korvansa edes hetkiseksi. Pöydälle oma-aloitteinen shelttini hyppäsi ihan itse, mutta varsin kovakouraisesti koiraa rumpsuttelevaa tuomaria se silmäili jokseenkin epäluuloisesti. Postimerkin kokoinen kehä ei suonut meille kovin kaksisia mahdollisuuksia liikkeiden esittelyyn, ja handleri joutuikin roikkumaan jarrussa vähän joka välissä.
Parin kunniakierroksen jälkeen Meemi jaksoikin jo seisoa hieman hilpeämmän näköisenä, tästä riemusta meille punainen ruusuke.

Nauhakehässä Meela pääsi kertaalleen jatkoon, mutta alkoi loppujen lopuksi turhautua liian hitaaseen töpöttelyyn ja availi hieman ääntään juoksutusosuudella. Tämä tuomari ei arvostanut mekastavia elukoita (mainosti bis-kehässäkin tiputtaneensa erään koiran sijaa kahdella, kun se kerran haukahti) ja näinpä sitä sitten pääsi Meelakin huilimaan.

Mintun kanssa kehässä oli juurikin niin kiva käydä, kuin olin muistanutkin. Junior handlerimme Hanna testaili Miitä ennen kehää, ja siinä samalla shelttini saikin purettua pahimpia energioitaan ja muistella seiso-käskyn merkitystä silloin, kun on näyttelyremmi kaulassa. Kehässä Minttu oli varma nakki: se seisoi kuin patsas, juoksi löysällä remmillä varsin vapautuneesti ja pönötti tyynesti pöydällä kopeloitavana. Punaista rusettia tällekin valioyksilölle!

Punaisten kehässä Minttu sitten ylsikin kolmikon parhaalle sijoitukselle: se valittiin ensin jatkoon ja sitten vielä neljännelle sijalle. Voiton kunniaksi kotona nelikolle tarjoiltiin palkintopussista löytyneitä kuivattuja keuhkoja(?) sekä varsin väriaineilla kyllästettyjä koiranherkkuja.

Jotenkin kummassa tällainen nelituntinen mätsäripäivä oli koko porukalle paaljon rasittavampi kuin parin tunnin irtipitolenkki jäällä. Koko konkkaronkka nukkui sikeästi iltaan saakka!
Samalla keskityin itse potemaan jonkinasteista flunssakuumetta, jonka olin näköjään mätsäripäivän aikana onnistunut kehittelemään itselleni. Voihan räkä!