Tämän viikon treenailut alkavat olla pulkassa, seuraavaksi keskitytään täysillä sunnuntain näyttelykoitokseen. Eilen jo vähän valmistelin tulevaa: trimmailin molempien koirien käpälät ja koivet, Mintun yhden korvan (siis korvien siistiminen on mun mielestä maailman tylsintä puuhaa!) ja kokeilin hierontakurssin oppeja edellämainittuun. Ilmeisesti osasin tehdä jotain oikein, kun selän nytkyttely loppui kokonaan ja takareidetkin tuntuivat hieronnan jälkeen pehmeämmiltä!
Myöhään illalla pesaisin vielä molempien valkeat kohdat, mikä luonnollisesti johti siihen, ettei koiria tänä yönä sänkyyn kaivattu. Meelalla on tapana suhtautua tällaisiin asioihin kovin dramaattisesti: jos se hyppää sänkyyn ja se käsketään hyppäämään alas, painelee pikkusheltti niskojaan nakellen mökkiinsä nukkumaan ja käyttää vähintään varttitunnin kuoputellen pehmuketta oikeaan asentoon. Suurimpina loukkaantumisen hetkinään se oikein viskelee patjaa ympäriinsä, että täällä hyljätty sheltti ihan yksin joutuu lattialla nukkumaan voii eii. Eilen oli yksi tällaisista illoista.
Keskiviikkona tutustuttiin Mintun kanssa uuteen agiryhmään. Tulos: huippua! Vähän liiankin huippua, sillä kello kymmenen päättyvistä treeneistä kotiuduttiin yhdentoista jälkeen, kun jäähdyttelylenkki vähän venyi, eikä autoonkaan meinannut malttaa hypätä ajoissa.
Treeni itsessään oli aika simppeli, ja koska en halunnut tehdä kontakteja radalla, oli se suorastaan liian helppo. Pientä päänvaivaa aiheuttivat kuitenkin putkensuun ohivienti (kepeiltä oli niiiin mehukas kulma putken toiseen päähän!) ja A-putki-erottelut, jotka Minttu tosin handlasi suorastaan hämmentävän hyvin. Vähän treenattiin myös vastakäännöstä ja keppijuttuja, Minttu kesti hirmu hyvin persjätöt kepeillä!
Kontakteja treenattiin erikseen tökkimällä, samoin kuin sitten vähän esteille irtoamisia ja putkikulmia. Hirmu hyvää pussille hakemista esiintyi, samoin pimeämmistä kulmista putkeen.
Eilen Meela pääsi ensikertalaiseksi hallitokoihin, mikä oli pikkusheltin mielestä ilmeisen järkyttävä juttu. Yleensä, kun ollaan hallille menty tokoilemaan, on kentällä ollut vähän esteitä levällään ja ollaan mahdutettu liikkeet esteiden sekaan. Nyt halli oli tyhjä ja paikalla oli vieraita koiria. Koko tunnin ajan Meelalla oli sellainen hei milloin ne esteet tulee tänne, miks me ollaan tultu tänne tissuttelemaan?-ilme, eikä se oikein tehnyt täysillä.
Lisäksi meidän tokoryhmässä oli snautseri ja schapendoes - kaksi sellaista koiraa, jotka olivat Meelasta ihan järkyttäviä. Kummaltakaan ei näkynyt silmiä tai suupieliä, joten Meemi ei osannut lukea näitä koiria sitten ollenkaan. Se pälyili koko ajan kammotusten suuntaan ja alkuun pöhisikin moisille. Itsehän tietenkin otin tilanteesta kaiken ilon irti: Meelan ei tarvitse touhuta tuollaisten koirien kanssa, mutta sen tulee voida toimia normaalisti, vaikka paikalla olisi minkälaista häiriötä. Niinpä häiriöseuruussa työskenneltiin kauhukaksikon lähettyvillä ja paikkikseen Meela joutui jäämään näiden kahden väliin. Lopputunnista se ei enää ottanutkaan niin paljon häiriötä näistä koirista.
Kerran teemoina oli tosiaan häiriöseuruu ja seisomisen loppuosio, erittäin hyvät meille. Ihan alkuun otettiin luoksepäästävyys ja kouluttaja tsekkasi samalla hampaatkin. Seuraamisissa häiriötä toivat toiset koirat, mutta Meela ei välittänyt niistä. Seisomisissa jouduin pari kertaa palkkailemaan tiiviisti, mutta nopeasti Meela jätti ennakoimisen kokonaan pois, ja saatoin seistä sen vierellä vaikka miten päin. Tuo seisomisen loppuosahan on aina ollut meillä vähän hankala liike, sillä kun kerran pyytää Meemin sivulle (=koetilanne), se tarjoaa sitä todella helposti aina. Nyt tehtiin paljon onnistumisia, ja se on hyvä!
Treenit lopetettiin parin minuutin paikkikseen ja vauhtiluoksariin.
Harjoituksista jäi vähän puolivillainen fiilis, mikä johtui suurilta osin siitä, ettei koirakkona saatu puserrettua kaikkea irti. Meelan tyypillinen supersäpäkkä työnarkomaanin asenne puuttui tänään kokonaan, enkä itsekään jaksanut pusertaa kaikkea irti.
No, ehkä sitä vähän reipastuisi kevättä kohti mennessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti