Kahden ikävuodenrajapyykki lähestyy A-pentujen kohdalla hirmuista kyytiä. Missä välissä niistä tuli noin isoja?
Meelalla on meneillään jonkin sorttinen ikäkriisi, nimittäin ihan ihmeellistä venkoilua ja pikkuasioista kitisemistä on havaittavissa treenikentällä ja lenkkipoluilla. Yhtenä päivänä hallitreeneissä se halusi haastaa riitaa ihan kaikkien kanssa, oikein kerjäsi verta nenästään! Hirveää kyttäämistä ja uhittelua. Sain toden totta olla koko ajan skarppina, että nulikka pysyi kuulolla ja keskittyi siihen tekemiseen, eikä muiden kanssa riitelyyn. Jostain kumman syystä myös liikkuri oli ensimmäistä kertaa inhottava, ja sitä piti katsella kuin halpaa makkaraa. Me tosin lähdimme treenaamaan suoraan kotiin tultuani, joten Mamsi ei ollut ehtinyt purkaa päivän aikana kerääntynyttä energiaansa mitenkään. Olen jostain syystä myös itse hallitokoissa aika jännittynyt, joka heijastelee takuuvarmasti koiraan.
Yhtenä vaihtoehtona ja lisäsyynä tälle käytökselle pidän myös patoutunutta energiaa. Pitkät lenkit tehdään suurimmaksi osaksi jäällä, ja vaikka koirat saavatkin juosta koko matkan irti, ne eivät leiki yhtään niin railakkaasti kuin auratulla, leveällä tiellä. Treenataan aktiivisesti, muttei jokapäiväisesti kuten kesäisin on tapana. Iltajumpat kapulan ja kaukojen suhteen sisätiloissa eivät riitä täyttämään pikkusheltin aivotyöskentelyvaatimuksia. Agilityryhmien muutosten jälkeen myös Meelan käynnit hallilla ovat vähentyneet.
Onneksi on viikonloput, jotka kulutetaan useimmiten tuntien mittaisilla vaelluksilla ympäri metsiä, valmennuksissa tai muuten vaan hallilla treenaten!
Ja kevät tulee koko ajan lähemmäksi, pian päästään taas treenaamaan tutulla kentällä ilman näppien jäätymistä ja tekemään pitkiä lenkkejä Aavarannalla ja pururadalla. Ehkäpä tämä tilanne rauhoittuu viimeistään silloin.
Maanantain agilityissä koin valtavaa turhautumista tuota raivokääpää ohjatessani, kun oma nopeus ja reaktiokyky ei vaan riittänyt, ja homma meni päin seiniä useampaan otteeseen. Onneksi loppuvaiheessa keksin soveltaa hieman erilaisia reittejä ohjauksessa, ja saatiin onnistuneitakin pätkiä aikaiseksi runsain mitoin.
Viikonloppunahan me käytiin treenaamassa vielä erikseen tuota Sallan rataa, jolloin Meela suoritti kaikki ongelmakohdat moitteetta. Irtosi esteille sen suuremmin kyselemättä ja toimi hurjan kivasti! Taisi olla vähän prosessoinut rataa mielessään tauon aikana, ja muisti jutun juonen sitten hyvin uudella kertaa.
Minttu toimi viikonloppuisissa treeneissä lainakoirana, vaikka testasin sen kulkevuutta (lähinnä irtoamisen suhteen) radalla ensin itse. Toimi hyvin kaikissa tilanteissa, vaikka nimenomaisen irtoamiskohdan kanssa sai kyllä olla tarkkana, että ehti työntää koiran hypylle ennen kuin se alkoi hakea kontaktia ja etenemään kohti ohjaajaa. Sekä Ansku että Anna (joille siis olin lähtenyt tuota rataa neuvomaan) menivät radan läpi Mintun kanssa. Maailman paras Minttu, joka tekee yhtä tunnollisesti ja hienosti välittämättä siitä, kuka siellä puikoissa milläkin kertaa on.
Keskiviikkona oli Mintun hallivuoro, ja siellä oli hirveän haastava rata, jota kirottiin moneen otteeseen ryhmäläisten kanssa jo tutustumisvaiheessa! Paljon kiertoja, irtoamisia ja yksi monelle koiralle vaikea kohta, jossa koiran loogisin reitti olisi ollut putkesta tullessa vasemmalle, mutta takana oikealla odottivat ohjaaja ja hyppy, jolle piti edetä. Minttupa yllätti, ja handlasi tämän kuvion heti alusta alkaen mainiosti! Yhdessä kohden meinasivat kontaktit vetää turhan paljon puoleensa, mutta huolellisella ohjauksella oikeatkin esteet löytyivät. Mintulta löytyi myös reippautta tehdä omia päätelmiä radan suhteen, ja se kävi kertaalleen kentän toisessa päässä päristelemässä putkeenkin, vaikka oikeat esteet oli ihan eri suunnalla... Mutta ei se haittaa, kun toinen oli niin innoissaan ja uskalsi oikeasti irrota!
Tällä viikolla ollaan oltu koirien kanssa radiossa ja nettilehdessä kertomassa koirapuistoistakin. Lehtijuttu tosin oli niin kammottava, ettei mitään rajaa!
Sunnuntai meneekin sitten Meelan kanssa Napakalla agilitypäivässä, saadaan taas vähän uutta opeteltavaa kotitreeneihin, veikkaisin.
Kevät merkitsee myös näyttelyilmoja: alkuviikosta ilmoitimme Annan kanssa Meelan ja Myrnin Rautalammin näyttelyyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti