Etsiskelin hyvää kuvaa itsestäni CV:tä varten, mutta kuinka ollakaan päädyin selaamaan vuoden 2011 koirakuvia.
Tässä pala mennyttä kesää ja tämän talven kuulumisia.
Agilitytreenit molempien kanssa ovat sujuneet hyvin. Ratoja on hallilla ollut varsin vaihtelevasti. Viikonlopun vapaavuorolla suoritimme Meelan kanssa jonkin kakkosluokan kisaradan nollana läpi. Eilen koin huikeaa agilityeuforiaa Mintun kanssa: treenien alussa koko ryhmä kauhisteli 25 esteen pituista hyppyhirvitysrataa ja päätin, että jos selviän esteelle 15, olen tyytyväinen. Loppujen lopuksi tavoite osoittautui kohtalaisen helpoksi, kun muutamia kohtia vielä viilasi. Treenien lopussa tehtiin koko rata läpi vain yhdellä ohjauskämmillä!
Minttu irtosi hurjan upeasti renkaalle ja hypyille, vaikka välissämme olikin kokonainen putki.
Meelan kanssa ollaan treenattu keppejä. Niissä paras juttu: puomi minun ja kepittelevän koirani välissä.
Varkauden tokot eivät menneet kuin Strömssössä. Ykköstulos jäi yhden pisteen päähän, eikä Meelan keskittyminen ollut parhaimmillaan. Koko touhusta jäi jokseenkin laimea fiilis, mutta toisaalta se potkii taas treenaamaan ahkerammin kevän kokeita varten. Tähän kokeeseen valmistautuminen oli kovin köykäistä.
Tokoa onkin treenattu Poksin torstaivuoroilla, ja häiriönsietokyky hallissa nousee jokaisen treenikerran myötä. Aiemmin Meelan piti kytätä muita koiria ja vahtia selustaansa, mutta nyt se kykenee rentoutumaan ja toimimaan huomattavasti paremmin myös hallissa. Ilmiö on ihan mielenkiintoinen, sillä ulkokentillä Meela ei reagoi muihin koiriin ollenkaan, eikä sisähallissa agilityesteille päästessään.
Lauantaina ovat Meelan ensimmäiset agilitykilpailut, kolme rataa. Eniten jännittää se, miten kontaktit toimivat kisatilanteessa. Tai lähinnä, miten itse pyydän koiraa ottamaan ne.
Mintun kontaktiprojekti (näin kontakteista puheenollen) etenee hyvin. Se on jopa ottanut kontaktit täydellisenä onoffina pari kertaa ilman kosketusalustaa! Jee! Lisäksi tuntuu hyvältä treenata sen kanssa, kun voin luottaa sen hakevan hypyt ihan itsestään ja irtoavan kunnolla. Pitäisi joskus ottaa kamera mukaan treeneihin.
Mintun tytär Noona nousi männäviikonloppuna kakkosiin! Huikeasti onnea tehokkaalle agilitytiimille vielä täällä bloginkin puolella! Ootte te vaan melkoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti