Kuopiossa kisattiin

Säätiedotuksiin ei näköjään ole luottamista, sillä Kuopiossa kirmailtiin kolme rataa melkoisessa auringonpaisteessa. Allekirjoittanut poltti nahkansa ensi kertaa koko kesänä, ja mukaan varatut vesipullotkin tyhjentyivät hyvää vauhtia, kun koirat täytyi pitää viileinä. Mutta hyvä näin! Ainahan se on kivempi juosta hyvässä säässä kuin kaatosateessa.

Kisat ei menneet ihan putkeen, vaikka onnistumisia löytyi kaikkien mokailujen rinnalla. Mintun kontaktit eivät toimineet kisatilanteessa, mutta se otti ne tarkkoina juoksukontakteina. Tuomari totesi ennen kisojen alkua, ettei kontaktia saa käydä enää korjaamassa jos koira menee läpi, joten eipä sitten voitu tehdä sitäkään. Lisää treeniä!

A-radalla Meela lähti liikkeelle hirmu hyvin, ja homma toimi mainiosti, kunnes ohjaaja alkoi huitoa kädellään vähän turhan epämääräisesti ja mukaan lähti ensin yksi rima ja sitten kokonainen siiveke... Loppuun päästiin kuitenkin tämän mokailun jälkeen ihan kunniakkaasti. Minttu puolestaan kävi hyllyttämässä heti kahden hypyn jälkeen, kun se karkasi houkuttimena olleelle keinulle ja kosketti sitä tassullaan. Loppurata mentiinkin sitten nollana maaliin ja mahtui sinne yksi hurjan hieno persjättökin!

B-rata oli jäätävän suoraviivainen, ja tiesin heti alussa, että tässä on ongelma. Iso sellainen. Meelan kanssahan se menikin sitten ihan säätämiseksi, ja homma hajosi käsiin viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt kirittää hyppy - suora putki - hyppy-suoraa. Meela ei irronnut vaan jäi räksyttämään minulle, ja hylkyhän sieltä sitten lopulta haettiinkin. Pakko tehdä irtoamistreeniä nyt ihan urakalla!
Mintun kanssa tilanne oli toinen ja ehdin hyvin mukaan joka paikkaan. Alun suoralla tuo vaan tuli ohi renkaasta ja loppupätkällä yhdestä hypystä, joten siitä kymppi ja jotain yliaikaa, kun taisin palauttaa koiran kävellen sinne renkaalle, hups!

C-radalle olin ilmoittanut vain Meelan, koska kyseessä oli hyppäri. Hirveä valssipyöritys, josta selvittiin kunnialla! Harmi kyllä yksi valssi ajoittui väärin ja siitä meille keppivitonen, muuten meni kyllä tosi kivasti, vaikka koira koko ajan ohjaajaa komensikin toimimaan ripeämmin ja olemaan vähemmän myöhässä. Jälkiviisaana voin todeta, ettei olisi kyllä kannattanut edes valssata ennen keppejä, vaan satsata vaikkapa takaaleikkauksiin niiden jälkeen. Noh, ei voi mitään!

Seuraavan kerran kisataan kotikisoissa kesäkuussa. Siihen mennessä tehotreenissä irtoaminen, kepeille haku, kepeillä kestäminen. Mintun kanssa haetaan vähän lisää kuntoa radalle ja tehdään kontakteja. Onneksi tuo vanhempi painos on treenattu irtoamaan hitsin hyvin, on sen kanssa vaan niin helppoo!

Hieno kännykkäkamerakuva!

Sunnuntaina suuntasin shelttien kanssa mökille renkaanvaihtopuuhiin. Tytöillä oli hirveen kivaa, kun saivat rällätä reilut nelisen tuntia pitkin mökin pihaa, käydä vähän kahlailemassa järvessä ja leikkiä vanhempieni Timi-seropin kanssa. Myrn ensin hieman jännitti Timin meuhkaamista ulkosalla, mutta uskaltautui sekin sitten mukaan leikkiin, kun sinisetkin niin vapautuneesti rälläsivät ison mustan perässä. Voin varmaan myös kehaista, että Myrnin automatkoja varjostanut matkapahoinvointi lienee selätetty (koputtaa puuta), sillä se ei edes kuolannut äärimmäisen huonokuntoista mökkitietä pitkin kurvaillessani.

Renkaanvaihdon päätteeksi taivuttelin isäni avustamaan pienoisessa nikkarointiprojektissa. Loppujen lopuksihan se meni sitten niin, että minä ojentelin tavaroita ja pitelin kiinni palikoista samalla, kun iskä rakensi meille ruman mutta hyvän ja tukevan tokohypyn! Mahtuu sopivasti Rellun konttiinkin. Ja vaatii päälleen pari kerrosta maalia.