Tulevat tähdet osa 5/5

Tää on niin tätä: ilmoittauduin agilitykilpailuun. Seuraavana päivänä töissä ilmoitetaan, että hei Laura muistathan sä et ens viikon lauantaina on ne Silva-messut, missä pitää olla duunissa? Messut ja agilitykilpailut samana päivänä eivät ole toimiva yhtälö. Onneksi takataskusta löytyy aina yksi Inka, joka ilman sen suurempia uhkailuja lupautui kirmaamaan Mintun kanssa ne pari starttia, joihin olin sen ilmoittanut. Kisaturnee jatkuu sunnuntaina Iisalmessa, jonne suuntaamme päivän mittaiselle retkelle Nooran ja Anniinan kanssa.

Minttu kävikin vierailemassa maanantaitreeneissä Inkan ryhmässä. Siinä samalla näin pitkästä aikaa myös Islan agilityä! Inka testaili Minttua, ja ihanhan tuo kulki. Kontaktit ja kepit olivat uuden ohjaajan kanssa hakusessa, mutta kenties saamme vielä ensi viikolle yhdet paniikkitreenit heitettyä ennen H-hetkeä.

Loppujen lopuksi treenit menivät sitten melko pitkälti tokoiluksi, ja tehtiinkin vaikeita juttuja. Minttu haki vierasta tunnaria (nihkeä, mutta nousi ja sai superpalkkaa jo siitä) ja teki päteviä kaukoja. Sen lisäksi tehtiin tunnaria. Ensin kapula erossa muista kapuloista, ja Mii katsoi vaan että vitsi miten helppo tehtävä ja kävi ihan vaan katselemalla noutamassa sen oman. Pyysin vaikeampaa, ja tulihan sieltä: kapula samassa rivissä muiden kanssa. Eka oikea tunnari. Ja arvatkaas mitä? Oma nousi! Työskenteli nenällä ja löysi sen! Siitä tulikin sitten sellaiset bileet, ettei paremmasta väliä.
Parasta.

Kuva: Netta Timonen

 Tiistaina käytiin Todellisten Tähtien kanssa mätsäreissäkin, kun ei muutakaan touhua enää keksitty. Sijoitusta tuli jos jonkinmoista: ensin Minttu & Meela parikilpailun kakkosia, sitten Myrn junioreitten PUN4 ja lopulta Minttu avo pun. ja Meela avo PUN2! Pitkään saatiinkin Meelan kanssa punaisten nauhakehässä seistä, kun oli niin tasaisia koiria sijoitettavaksi.

Päivän parhaita olivat kuitenkin tuomareiden kommentit puolisiskoksista:
Myrniä tituleerattiin reippaimmaksi koskaan vastaan tulleeksi sheltiksi, Meelan ja minun yhteistyötä taas kuvailtiin saumattomaksi. Pitkään siinä on mennytkin, että myös näyttelykehässä tullaan toimeen, eikä vain riidellä keskenämme vauhdista.

Rata: Niina Leinonen

Tänään käytiin Meelan kanssa tekemässä agilityä TT-kurssin viimeisellä kerralla. Välistävetohässäkkä oli kamalaa, ja sitä tuli tuskailtua ihan urakalla!
Kakkoselle twisti, joka meni ihan kivasti kun vain sain ajoitettua itseni oikein. Suurin ongelma tuli siinä vaiheessa, kun koiran olisi pitänyt irrota hypylle numero seitsemän. Eihän se irronnut, ja tehtiinkin irtoamistreenit sekä putken että hypyn kanssa. Alkoi vauhtia löytyä, kun oikein hetsattiin ja kiihdytettiin koiraa! Alkuperäinen suunnitelma 8-12 oli valssi 8 jälkeen, uusi valssi 9 kohdalle ja siitä sitten vaan takaakiertoja ja päällejuoksuja näppärästi. No eihän siitä mun kanssa mitään tullut, joten vaihdettiin suunnitelmaa: persjättö 8 jälkeen, 9 pakkovalssi ja siitä sitten yksi rehellinen välistäveto hypylle 11. Pari kertaa saatiin ihan onnistuneita pakkovalsseja, mutta sitten ei taas sujunut sitten yhtään. Tätä hinkattiinkin niin kauan, ettei ehditty enää kepeille asti. Vaan kylläpä tuli kuuma!

Loppuverkat tehtiin vielä Nooran ja Pinnan kanssa. Ihmeteltiin molemmat, miten tytöillä ei mennyt touhuaminen missään vaiheessa yli, sillä yleensä Pinna on se kaveri, johon Meelalla jossain välissä palaa hermo ja se alkaa kaivaa verta nenästään. Taisi olla liian kuuma moiselle ryttyilylle.

Kuuma on kyllä muutenkin! Lenkit ovat rajoittuneet ilta-aikaan, jolloin hyttyset syövät tuskaisen kovasti. Päivisin koiria ei jaksaisi vähempää kiinnostaa joku lenkkeily, mikä taas näkyy energiakerääntyminä varsinkin noissa nuoremmissa... Onneksi uimaan pääsee, ja uimatouhuja onkin harjoiteltu kovasti mm. hakemalla raksuja rantavedestä. Shelttiprinsessat kun eivät juuri tassujaan kastele.