Tulevat tähdet osa1.

Kuva: Emmi H.

Kuten aiemmin hehkutinkin, Meelan kanssa tehotreenataan nyt kevät Koirakoulu Napakan Tulevat tähdet-ryhmässä. Aiemmin ollaan Niinan opissa käyty lähinnä yksittäisiä treenejä agilitypäivien merkeissä, ja aina on tullut hirveästi uutta asiaa sekä koiralle että ohjaajalle. Saas nähdä, mitä viikoittainen tehotreeni saa aikaan, vai saako mitään! Tänään oli kuitenkin ensimmäinen kerta, ja kotiläksyjä saatiin... paljon!

Rata: Niina Leinonen

Tästä 22 esteen radasta päästiin huikeasti esteelle numero 11. Heti kakkoselle tultaessa oli ihan uusi juttu, jota ranskalaiseksi kutsuttiin. Olin itse kovin hätäinen ohjaamaan ja ajattelin elämää kolmoselle aivan turhan aikaisin, enkä keskittynyt ohjaamaan itse hyppyä. Meela, jonka kanssa esteen suorittaminen siten että itse olen selin esteeseen ei vielä ole ihan hirveän varmaa, tietysti lähti mukaan omaan liikkeeseeni, kuten nyt koiran kuuluukin. Sitäpä sitten säädettiin, kunnes saatiin onnistumaan nätisti. Usein jäin myös sitten jumittamaan hypylle ja varmistelemaan, vaikka olisi jo pitänyt juosta ohjaamaan eteenpäin... huoh! Vitoselle tuli valssi, samoin seiskalle. Kasille kunnon linjaus ja puomille. Ensin Meela meinasi mennä ohi siitä, kun heiluvine käsineni nyin sitä pois esteeltä. Kun muistin pitää käden suorassa, ei ollut mitään ongelmaa. Päivän paras juttu oli ehkä pari kertaa otetut puomin kontaktit, ihan hurjan nopee alastulo ja napakka pysäytys!

Puomin jälkeen keskityimmekin sitten hiomaan 1-9 omaa ohjaustani. Paitsi että olin auttamattomasti myöhässä, ongelmani oli ne kädet. Pyrin koko ajan huiskimaan niillä kaikkea ylimääräistä, vaikka voisin vaan pitää ne selkeästi ja rauhallisesti suorina ilmassa, ja Meela irtoiaisi ja tekisi kaiken ihan huipusti. Saatiin yksi pätkä menemään tosi kivasti, ja puolivälissä muistin myös ottaa ne kädet mukaan, kun asiasta minulle huomauteltiin. Pitää yrittää muistaa tämä omissakin treeneissä, että saataisiin oikea asento oikeasti muistiin!

Puomin jälkeinen elämä oli opettelua sekin. Olisin halunnut soveltaa välistävetoa, mutta tekniikkana opeteltiin tilanteeseen sopivampi valssipyöritys. Kympille valssi, koira siitä matkaan ja sitten se heitettiin puolivalssilla selkä esteeseen päin hypylle, josta olisikin ollut helppo jatkaa A:lle. Itsellenihän tämä toki oli taas vähän kaoottisen tuntuinen juttu, mutta kuulema näytti tosi hyvältä, kun viimeisen kerran tehtiin.

Omissa treeneissä täytyy harjoitella siis tuota ranskalaista ja valssikuviota, että saadaan vähän varmuutta toimintaan. Huomenna kuitenkin startataan Kurkimäkeen agilitykisoihin, joissa Meela saa juosta pari rataa. Minttu ei vielä näihin skaboihin päässyt ilmoittautumisajan umpeuduttua tuon vielä juostessa. Onneksi noita kisoja tässä kuussa riittää, niin saadaan tuo toinenkin sininen radalle!