Vappumätsäri

Hupsis, Meela, Minttu, Myrn, Cara & Isla

Viikonloppuna avattiin monttuilukausi Inkan ja shelttien kanssa. Kaikilla oli niin muuukaavaaa, että kotona oli hyvin väsynyt nelikko sorakuopilla vietetyn parituntisen jälkeen. Sieltäpä on kaikki nämä kuvituskuvatkin otettu - saas nähdä, pihtaanko jokusta vielä tuleviinkin postauksiin laitettavaksi.

Vappuna osallistuimme shelttien kanssa jo perinteeksi muodostuneeseen Josepan vappumätsäriin. Siinäpä olikin minulle kehissä juoksemista, sillä kolmen sheltin lisäksi käytin kehässä myös kaverini tollerin. Kehät menivät pahasti päälekkäin ja jouduimme tekemään joitakin luovia ratkaisuja nauhakehiä ajatellen, mutta muuten päivä sujui hyvin. On ihan parasta omistaa sellaiset koirat, jotka voi lennosta heittää vieraan ihmisen kanssa kehään ilman, että tarvitsee pahemmin pohdiskella lopputulosta!

Minttu käväisi pitkästä aikaa lapsi & koira-kilpailussa nuoren handlerinsa Hannan kanssa. Minttu oli hurjan innoissaan, ja esiintyi oikein kauniisti, vaikka kaksikko ensi kertaa kehässä olikin. Yhteistyö toimi niin mainiosti, että Hanna ja Minttu sijoittuivat kilpailussa toisiksi!

Meela starttasi aikuisten kehässä varsin virmakan oloisena. Juoksuttaessa se spurttaili kuin paraskin pikakiituri, ja saikin tästä hieman nootia tuomarilta: kuulema kun takaliikkeet näyttäisivät niiiiin paljon paremmilta, jo koira juoksisi hitaammin. Pöydällä oli ihanan varmasti pitkästä aikaa, eikä seisominenkaan tuntunut niin pakkopullalta kuin usein aiemmin. Parinamme ollut pommi oli varsin tasainen, mutta tästäkin huolimatta Meela sai punaisen nauhan.

Mintun vuoro oli heti perään, ja ai että nautin sen kanssa kehässä olemisesta! Minttu on vain kuin ajatus, sen kanssa ei ole koskaan tarvinnut tehdä hirveästi töitä, vaan se toimii tasaisen varmasti tilanteessa kuin tilanteessa. Taas punainen nauha, ja odottelemaan nauhakehien alkua.

Tässä välissä kehät alkoivat mennä päälekkäin niin, että minun täytyi olla Myrnin kanssa pentukehässä samaan aikaan, kun aikuiset koirat olisivat esiintyneet punaisissa. Vaan eipä hätä ollut tämän näköinen: Anna oli valmiiksi asennoitunut viemään Meelan nauhakehässä, ja Hanna-handleri otti Mintun. Loppujen lopuksi Minttu ja Hanna loistivat vielä tässäkin kilpailussa sijoittuen hienosti toisiksi!

Myrn oli hurjalla pompputuulella, eikä meinannut rauhoittua sitten millään. Se höntsäsi menemään ihan hassuna, hyppeli välillä tasajalkaa ilmaan ja vaihteli seisottaessa asentoa jatkuvaan. Parinamme ollut Csilla-mudi kuitenkin voitettiin ikäetuuden ja kertyneen näyttelykokemuksen turvin, onhan Myrn aika tasainen ja varma esiintyjä, vaikka vähän ranttaliksi pistäisikin.
Nauhakehässä voittokulku vain jatkui, sillä pikkumusta voitti koko kilpailun!

Ensimmäinen kerta BIS-kehässä meni Myrnin kanssa paremmin kuin jaksoin enää siinä vaiheessa toivoa. Kadun toisella puolella talon seiniä peittänyt pressu fläpätti niin kovaäänisesti, että pieni sheltti jäi toljottelemaan sitä. Hieman piti myös pyöritellä korvia takaa kuuluville koville kolahduksille, kun metallirakenteista makkarakojua purettiin. Seisotus kesti aivan valtavan pitkään, eikä Myrn olisi millään malttanut tönöttää paikoillaan niin kauan. Loppujen lopuksi kuuden BIS-kehäläisen joukosta meidät sijoitettiin neljänsiksi, mikä oli melkoisen hyvin se!

Kotosalla koirat saivatkin sitten nauttia Myrnin palkintopussukasta löytyneitä kuivattuja herkkuja koko porukalla.

BIS-tyttö poseeraa.