Huomenna on elokuu. Missä välissä kesä ehti näin pitkälle? Väkisinkin tulee sellainen olo, että mitään ei ole ehtinyt saada aikaan. Vaikka olenhan minä! Koirarintamalla on kisattu, treenattu, pidetty hauskaa, vietetty laatuaikaa ihmisten seurassa, seikkailtu ulkomaita myöten ja nautittu kesästä. Elokuussa on tiedossa tiukka kisarutistus, kun kolmena päivänä juostaan agilitykengissä ja kolmena muuna sujautetaan näyttelypopot jalkaan ja esitellään koiria tuomareille.
Lähestyvät näyttelyt ovat yleensä olleet koirille mainio syy aloittaa infernaalinen karvanlähtö. Niin myös tällä kertaa: Minttu kaljuuntuu silmissä, Myrnin mustan tukan läpi tunkee ruskeaa pohjavillaa ja varmasti Meelakin tulee kohta perässä. Onneksi viimeiset näyttelyt ovat jo parin viikon päästä Joensuussa, jonka jälkeen saan antaumuksella harjata noista joka ikisen irtokarvanrippeen!
Suunnitelmissani starttaan molemmilla koirilla tokokehissä syyskuussa. Kummankin liikkeet vaativat vielä hiomista, mutta aikaa on reilu kuukausi. Tässä vaiheessa se kuulostaa paljolta, mutta olen päättänyt toden teolla petrata ja laatinut itselleni tehokkaan treenikalenterin. Melkein joka päivälle on jotain pientä, mitä treenata. Tämän viikon teemoja ovat Mintulla kaukokäskyt, Meelalla luoksarin stoppi ja noudon palautus. Kumpikin koira on jo nyt päässyt hyvin eteenpäin treeneissä. Minttu kestää muutaman metrin välin, muttei häiriötä, vaan paineistuu heti jos homma menee liian vakavaksi. Meela puolestaan tuo kapulan nyt jo vauhdikkaammin, mutta pitoa pitää saada varmemmaksi. Luoksariongelmakin ratkesi, kun tajusin ottaa vanhan kunnon pallotekniikan käyttöön: eilen tehtiin ihan hitsin hyvä stoppi käsimerkillä, oli ihan täydestä vauhdista suoraan seis!
Agilityä käytiin puolestaan tekemässä lauantaina, maanantaina ja tänään keskiviikkona. Lauantaina hallissa oli hirveän kiva kieputusrata, joka saatiin Meelan kanssa tehtyä niin hyvällä fiiliksellä, että! Kännykän videosta katseltuna ei menokaan näyttänyt hullummalta, vaikka luonnollisesti viilattavia kohtia löytyi runsaasti. Mintun kanssa heitettiin heti nollana läpi, ja loppuaika käytettiin lähinnä teiden hiomiseen.
Maanantain rata oli likimain sama kuin lauantaina, vain aloitus oli muutettu. Itselläni ei ollut kovin treenifiilis, joten Anna sai luvan juosta koirieni kanssa ihan urakalla samalla, kun minä ohjeistin kentän laidalta. Hyvin molemmat koirat toimi vieraammallakin ohjaajalla, eikä kummallekaan tullut mieleenkään tulla moikkailemaan meikäläistä radanvarteen. Meela sai tehdä myös persjättöjä kepeille, sen kestävyys kepeillä on noussut ihan huimasti.
Keskiviikkotreeneissä tehtiinkin sitten ihan pientä tekniikkapätkää, nimittäin SM-kisoista pätkäistyä kohtaa hieman sovellettuna. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä esteet 6-16, mutta sitten voitti laiskuun ja mentiin helpomman kautta. Alun hyppy ja putki jäi kokonaan pois, puomin tilalle heitettiin hyppy ja pussi, hypyn nro 13. tilalla oli pöytä ja siitä pääsikin sitten vielä yhdelle hypylle. Pääpointtina oli kuitenkin haastava keppihässäkkä, jota tein molempien koirien kanssa enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Jos näissäkin treeneissä olisi ollut se puomi ja pysäytyskontaktit, ei tilanne olisi tuottanut mitään ongelmaa. Sen sijaan hankala keppikulma ja takaaleikkaus tuottivat päänvaivaa, mutta lopulta onnistuttiin molempien koirien kanssa löytämään yhteinen sävel ja tehtiin parit onnistuneetkin toistot! Muuta ei hallilla sitten tehtykään, ihan tarpeeksi agilityä yhtelle viikolle jo tässä. Onneksi ihan joka viikko ei näin rankasti edes jaksa treenata, eikä varsinkaan ratatreenejä.
Innostuksissani ilmoitin molemmat koiran Kuopion kisoihin kolmen viikon päähän. Juoksen yhteensä neljä starttia, päätin jättää hyppyradat pois molempien kanssa. Kuun lopussa on sitten vielä Lieksan kaksipäiväiset, joissa toivottavasti voin startata kumpaisenkin puikkonokan kanssa. Huippua, onhan tässä kisakentille pääsemistä jo odotettukin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti