Viimeisen kerran: Tulevat Tähdet

Viime viikko oli koirarintamalla varsin hiljainen allekirjoittaneen koulukiireiden vuoksi. Tai no, erityisen kiireisestä kouluviikosta tuskin voidaan puhua, sillä ohjelmistoon kuului paitsi kori- ja seinäkiipeilyä, myös kahden päivän erästelyretki Hopealahteen telttoineen päivineen. Koiria ei tietenkään näihin aktiviteetteihin voinut ottaa mukaan, vaikka varsinkin ehdotelmani kanttarelleja etsivästä Mintusta saikin kannatusta.

Olimme juuri lähdössä melomaan kanooteillamme (voi kyllä!) takaisin ihmisten ilmoille, kun sain yllättävän puhelun, jossa minua kyseltiin viimeiselle Tulevat Tähdet-agilitykerralle Meelan kanssa. Aiheesta oli kyllä joskus ollut puhetta, mutta olin unohtanut tämän totaalisesti. Koska aikataulut natsasivat, olin totta kai messissä enemmän kuin mielelläni.

Rata: Niina Leinonen

Väli 1-5 sujui vaivattomasti, kun suoritin kolmoselle persjätön ja A:n jälkeen valssin. Kutoshypyltä löytyikin treenikerran teema, nimittäin vastakääntö! Näin pienen koiran kanssa ihan perusohjauskin olisi kepeille toiminut, mutta Niinan sanoin oli hyvä että tein vastakäännön, koska se oli kamala. Tai siis anteeksi, kehityskelpoinen.
Niinpä keskityimme askeliin ja rytmitykseen niin pitkään, että viimein sain ideasta kiinni ja saatoimme jättää homman hautumaan. Kepeille haku oli hienoa.

8-10 välillä minulle tuli kiire, ja jenkkikäännöksen (10) ajoituksen vuoksi koira tuppasi valumaan hypyn jälkeen kaarteessa vähän turhankin löysästi ympäriinsä. Jäimme treenailemaan tätä, kun kello ilmoitti treeniaikamme päättyneen! Voi höh.

Kotiläksyksi saimme niitä irtoamisia ja pallopalkkaa jo valmiiksi maahan, ettei koira vilkuilisi minua niin kovin. Meelalla oli vielä hurja tekemisen meininki treenin jälkeen, ja se olisi rällännyt innoissaan jäähdyttelylenkillä, vaikka yksinään olikin liikenteessä.

Treenistä ja vapaapäivästä inspiroituneena suuntasin perjantaina hallille Annan ja Myrnin kanssa. Rakensimme saman radan ja pääsin hinkkaamaan eilispäivän ongelmakohtia molempien koirieni kanssa ihan urakalla! Kumpikin koira suoritui radasta virheittä, joskin varsinkin käännöksissä tuppaa olemaan oman ohjaukseni vuoksi vähän turhan paljon ilmaa välissä.

Viikonlopuksi karkasin ilman koiria Tampereelle ja merlet saivat nauttia lepoviikonlopusta lenkkeillen Annan ja lopun lauman kanssa porukalla pitkin Noljakan metsiä. Ilmeisesti kahden päivän vapaat olivat tuottaneet tulosta, sillä maanantaina oli koiralaumassa sellainen pärinä päällä, että jengi oli pakko rauhoittaa tiukoilla treeneillä ja kunnon lenkkeilyllä!

Hallilla oli taas kökkö rata valmiina, mutta onneksi olimme tällä kertaa varustautuneet kamalalla juoksu- ja kieputusradalla, jolla taiteillessa kyllä hiki virtasi. Pääsin hiomaan käännöksiä, valsseja, ranskalaista ja viskileikkausta ihan urakalla, eivätkä kulmat kontakteille ja kepeillekään ihan helpoimmasta päästä olleet. Radalla oli myös putki-kontaktierotteluja, jotka suureksi yllätyksekseni sujuivat sekä Mintulta että Meelalta loistavasti.

Alkutreeneissä Meelalla oli vähän turhankin paljon energiaa ja se juoksenteli ympäri kenttää valiten esteensä ihan itse. Korvatkin kuitenkin alkoivat löytyä ja keskityimme oikein urakalla hinkkaamaan kuvioita kuntoon. Radalla tuli huomattua, kuinka kontakteista on pikkuhiljaa huomaaatta tullut vähän lipsuttua, eivätkä ne vastaa toivomaani enää 100% ajasta. Täytyy muistaa ottaa ne tehotreeniin ja pyhittää talvella useampia hetkiä lyhyelle kontaktitreenille!

Minttu oli irtoavalla tuulella, mutta riemukseni pysyi myös hyvin näpeissä. Myös tällä ladylla oli tänään virtaa siinä määrin, että kontaktisikailuun sai puuttua pariin otteeseen. Onnistuneita pätkiä oli kuitenkin paljon, ja varsinkin kontakti-putkierottelu oli hitsin hieno!
Treenin jälkeen Minttu teki tosi hienot kaukotkin, kun malttamistaso oli palautettu tokoon sopivaksi.

Melko agilitypainotteista, mutta olkoon, sillä samaa linjaa jatkaa loppusyksykin. Pääsimme Meelan kanssa JOAn järjestämälle radanlukutaitokurssille, josta olisi tarkoitus ottaa ilo irti heti lokakuusta alkaen. Minttu sen sijaan on varasijalla voivoi-kurssille, toivottavasti meille vielä paikka siellä aukenisi!

 

Kilparetki Kuopioon

Tänään kisattiin Kuopiossa neljän startin verran Hukka-Putken kisoissa. Sää oli loistava ja tunnelma katossa, vaikka kyllä nämä puoli seitsemästä iltakuuteen kestävät kisapäivät on jotain ihan liikaa meikäläiselle.
Sekä Minttu että Meela oli ilmoitettu kahdelle agilityradalle. Tarjolla oli tänään pientä kieputusta jo ykkösissä, mutta kaikki radat kertakaikkisen ohjattavissa.

Meelan A-rata oli hieno, jos kokonaisuutta ajatellaan. Mutta: ensimmäinen rima. Videolta huomasin, kuinka vedin kättäni alas hitusen liian aikaisin ja koira kolautti sen johdosta riman alas takajaloillaan. No ei voi mitään, onneksi hyvä fiilis jatkui loppuun asti. Mitään kovin haastavia kikkailuita emme päässeet toteuttamaan, mutta ei se mitään.
Tällä suorituksella ja 4,22 etenemällä kirmattiin kuitenkin kakkosiksi!

B-radalla pikkumerle sikaili kontaktit menemään sen verran törkeästi, että haettiin niiltä sitten hylly. Ensin se tuli läpi puomista - näin, mutten rekisteröinyt tilannetta ja jatkoin rataa. Tästä riemastuneena sheltti paineli hirveää kyytiä keinulle, eihän mun tarvii pysähtyy, ja hieno lentokeinuhan se. Tässä olin itsekin jo messissä ja uusittiin este, silloin onnistui just eikä melkein.

Mintun A-rata sujui kivasti niin kauan, kunnes mokasin ohjauksen ja koira lähti takaakiertoon. No hyllyhän siitä. Loppuradalla treenattiinkin sitten A:n kontakti, kun tuo niin törkeästi sieltä loikki alas. Ei päästy tätäkään rataa loppuun asti.

B-radalla oli hyvä fiilis ja ohjauskuviot sujuivat näppärästi. Kepeiltä tuli vitonen ohjattuani hieman liian löysästi niille, loppupätkällä puomilta kontakti joten kymppi. Tällä tuloksella sijoituttiin kakkosiksi, joten nyt on yksi ilmainen startti Kuopioon hankittuna seuraavia kisareissuja ajatellen.

Jatkamme harjoituksia.

Operaatio sienikoira 5/5

Lauma kokonaisuudessaan kesällä 2013.

Tämä viikko on ollut suorastaan pelottavan hyvä treenirintamalla. Maanantaina kävin kuvailemassa yhden keikan verran ihania terrieripentuja ja toteamassa samalla, ettei agilitytreeneihin ole asiaa hallin ja esteiden ollessa kuivumaan aseteltujen näyttelytelttojen peitossa. Treenijalka vipatti kuitenkin siihen malliin, että suunnattiin Annan ja koirien kanssa hämärtyvään iltaan tekemään tokoja. Treenien jälkeen olin niin positiivisella mielellä liikenteessä, että ilmoitin kummankin koiran kuukauden päästä järjestettäviin tokokokeisiin. Minttu voittajaan, Meela avoimeen.

Ajatus voittajaluokasta on aika hurja. Kun olin etsimässä koiraa itselleni, halusin harrastuskaverin, jonka kanssa ihan vaan käydään kokeilemassa kaikenlaista, ei kilpailla. Sitten tulivat ensimmäiset möllit, alokasluokan kisat, vuoden turhautuminen noudon opettamisen kanssa, kiinnostus kouluttamiseen syveni entisestään. Alkukevät meni tunnarin ja kaukojen kanssa tuskastellessa, mutta nyt olen onnistunut kouluttamaan nekin. Olen niin ylpeä pienestä koirastani, ja siinä samalla myös itsestäni. Olemme selvinneet niin pitkälle, vaikka välillä onkin ollut hankalaa!
Tulostavoitteita tosin ei ole asetettu. Jos onnistumme tekemään suorituksen niin, että kumpikin meistä selviää kasassa läpi kisatilanteen, olemme jo voittaneet itsemme.

Tiistaina sheltit pääsivät ajamaan vuorokauden sateisessa maastossa muhineet verijäljet. Mintun jälki oli hieman huolimaton, mutta pääsimme kuitenkin alusta loppuun ihan toimivasti. Meela yllätti jäljestämällä yhdellä kulmalla ja tienylityksellä varustetun jäljen aivan huipputarkasti! On ne vaan niin monitoimikoiria.

Keskiviikkona päästiin taas hallille tekemään agilityä, joskin valmiina oleva rata oli meidän makuun turhan simppeli. Keskityinkin treenaamaan keppejä ja kontakteja, joissa iloisia yllätyksiä tarjosi Minttu: täysin suorat, hyvät kontaktit, vaikka itse irtosin sivuttaissuunnassa ties minne!
Ennen halliin menoa teimme myös porukalla paikkista pihalla. Meela oli ensin vähän pöhinöissä, mutta superhäiriöinen piilopaikkis (koiria ramppasi ulos hallista ja autoihin) onnistui mainiosti! Mintun kanssa tehtiin myös 2min piilopaikkis, eikä se päästänyt inahdustakaan.

Torstaina aktiviteettia tarjosi jälleen sienikurssi, tällä kertaa viides ja viimeinen kerta. Minttu oli niin noheva, että sen etsittyä ensin muutaman kanttarellin pihamaastosta ja ilmaistua ne toimivasti, siirryimme hajuerottelupurkeille. Purkkien paikanvaihdot (yhdessä purkissa sieni, kahdessa kanelia) tehtiin yhden nuuhkun jälkeen, ja koira toimi kuin ajatus! Ihan lopuksi eräs ryhmäläisistämme kävi tekemässä Mintulle vielä sieniradan, jossa oli lyhyellä janalla viisi sientä piilotettuna nurmen sekaan. Pötkö ilmaisi minulle kaikki oikein hienosti, eikä olisi oikein malttanut lopettaa koko sienestystä.

Kurssin päätösjutteluissa saimme ohjeeksi suunnata ihan oikeasti sienimetsään. Pakko päästä vielä tänä syksynä! Haluan nähdä, miten tuo koira toimii ihan aidossa, ei lavastetussa tilanteessa. Hajutyöskentely oli Mintulle niin mieluista, että saas nähdä, suuntaammeko ensi vuonna vielä jollekin hajukurssille, mikäli sellaisia lähitienoolle ilmestyy. Kuulema tuosta voisi olla jopa ID-koirajuttuihin, mutta itse olen niin ummikko sillä saralla, että paras hakeutua osaavampien ohjattavaksi ennen kuin lähtee itse sotkemaan.
Sienikurssista oli meille muutakin hyötyä, sillä Mintun tunnarityöskentely parantui kurssin aikana huomattavasti, vaikkei itse liikettä juuri treenattukaan!

Huomenna merlet ja minä starttaamme kohti Kuopiota neljän agilityradan merkeissä. Ihanaa päästä taas kisaamaan!

Joensuu KV

Viisi päivää jännitettiin viikonlopun säätä ja tutkittiin sadetutkia. Kova toivominen kannatti, sillä vettä saatiin lopulta vasta sunnuntaina iltapäivästä! Siinä vaiheessa kun taivas repesi meikäläisen pönöttäessä kilpailuluokassa pikkumerlen kanssa, oli ihanaa kirmata oman teltan suojiin turvaan sateelta.

Viikonloppuvieraina meillä olivat Marjut ja Lina, jotka otettiin laumaan oikein kivasti vastaan. Varsinkin Myrn oli koko ajan riekkumassa Linan kanssa, ainoastaan Meela ei ollut kovin ihastunut vierailevasta tähdestä.

Lauantaina kehässä oli koko shelttitrio, joka ei tällä kertaa ihan kohdannut tuomarina toimineen irlantilaisen Catharina Dunnen mielipiteiden kanssa. Minttu tosin on tällä hetkellä ihan oikeasti ruma olemattomine turkkeineen, pohjavillan totaaliseen pudotukseen meni aika lailla tarkasti kolmisen viikkoa. Kovin runsassanaisia arvostelujakaan ei tämä tuomari jakanut.

Myrniä ei esiintyminen olisi voinut vähempää kiinnostaa, ja sen seisomaan saaminen oli toden totta työn ja tuskan takana. Liikehdintäkin oli luokkaa evvk, mutta tasokkaampaa kuin Iisalmessa. Pikkumustan tehokas karvanpudotusprojekti on alkanut tuottaa tulosta ja se näyttää nykyisessä turkissaan suorastaan sporttiselta - harmi vain, että muutoin kovin pitkärunkoinen Myrn on huomattavasti tasapainoisempi kokonaisuus täydessä turkissaan.

"Quite nice little junior. Nice head & ear carriage. Looks overly long at the moment. On the move quite erratic and toeing out."
Dunne Catharina, Ireland - JUN EH

Avoimen luokan narttuja oli niin paljon, että tuomari katsoi parhaaksi pätkiä porukan kolmeen osaan. Meela oli ensimmäisessä ryhmässä ja esiintyi kauniisti niin pitkään, kunnes minun toivottiin juoksuttavan koirani hitusen hitaammin. Jokainen Meelan kehässä nähnyt tietää, miten tuo koira liikkuu ja millä nopeudella, jos se saa itse valita - siinä vaiheessa kun pieni sininen polkaisee itsensä vauhtiin, on handlerin tärkein homma vain pysyä sen perässä. Epätoivoinen yritykseni asennoittaa koira hölköttelemään somasti vierelläni ei tuottanut kovin kaksista tulosta, vaan esitelmöin tuomarille koirani taipumuksen karjua pää punaisena handlerilleen, esittää tokoseuraamista ja erinäisiä hypähtelyjä. Ilmeisesti tämä oli kuitenkin enemmän tuomarin mieleen, kun arvostelua katselee:

"Nice blue merle bitch. Good expression. Nice eye. Well broken blue merle colour. Nice front. Moved well when slow down."
Dunne Catharina, Ireland - AVO ERI3
Seuraavalle kierrokselle pääsin mukaan bikinikuntoisen Mintun kanssa. Tänään Minttu tuntui kehässä jokseenkin tahmealta, ja olisi mieluiten kirmannut pää maassa hajujen perässä. Tulos oli juuri sellainen kuin olin ennen kehään menoa ounastellutkin.

"Nice eye. Good shape & outline. Moved ok. A little narrow in foreface. Moved wide in front but nice type."
Dunne Catharina, Ireland - AVO EHMeelan kanssa tosiaan käytiin kirmailemassa vielä vallan kilpailuluokassakin, jossa pikkumerle sijoitettiin kolmanneksi.

Sunnuntaina kehässä oli meiltä vain Meela. Päivän vallitseva säätila oli jokseenkin kostea, mutta melko pitkälti siedettävä. Tuomarina toiminut italialainen Jones Alan oli varsin miellyttävä herrasmies, joka perusteli valintansa koirien handlereille huolellisesti. Arvostelu oli pitkä ja kattava, ja aikaa koirien arvosteluun tuhrautui valtavasti. Shelttikehä oli myöhässä ja lopulta koiria ehdittiin alkaa jo kasailla ryhmäkehiä varten, vaikkei shelteissä oltu päästy yksimielisyyteen siitä, kuka oli päivän paras.

Meela esiintyi tänäänkin varmana omana itsenään. Jälleen kerran pikakiiturini vauhti oli tuomarille liikaa, ja sain ohjeeksi kävelyttää koiran kentän ympäri niin, että se voisi floate around nice and freely. Meelan esiintymisestä oli kyllä kaikki edellämainittu todella kaukana, sillä lopputuloksena oli yksi lahkeessani kivasti leijaileva turhautunut raivokääpä, joka olisi halunnut mennä vaan täysii. Huhun mukaan tuomariherra olisi myhäillyt tyytyväisenä Meelan asetuttua seisomaan, ja ilmeisesti tuo pikkukääpä tuomaria miellyttikin, sen verran mairittelevan arvostelun se sai!

Erinomaisen arvosanan saaneena Maasu jatkoi kilpailuluokkaan, jossa se valittiin nopeasti jatkoon. Siinä vaiheessa taivas repesi ja vettä tuli tuutin täydeltä. Kenttä oli lillua hetkessä, kengät vaan lätisi kun fiinit shetlantilaisnarttumme sipsuttelivat ympäri nurmea. Suureksi yllätyksekseni Meela osoitettiin toiselle sijalle ja palkittiin vielä SA:lla, joten kiiruhdimme teltan suojiin turvaan sateelta ja varustautumaan PN-kehään.

Jos olin yllättynyt toisesta sijasta edelliskierroksella, oli PN-kehä vielä suurempi yllätys. Meela pääsi taas jatkoon, eikä mitenkään huonossa seurassa! Nelikkoon kuului edellispäivän voittaja avoimesta luokasta, junnunarttu ja toinen avo-koira. Vielä kerran saimme mennä kehän ympäri, ja järjestys oli selvä: Meela oli kolmantena! Voittaja sai sertin ja cacibin, PN2 oli junnu joten ei voinut ottaa vara-cacibia vastaan ja oranssi ruusuke siirtyi meille. Huhhuh, mikä meininki!

Koirat sijoitettuaan tuomari tuli vielä kertomaan, että oli pitänyt Meelan ja kakkoskoiran ilmeistä voittajaa enemmän, mutta koska kumpikin nosti liikkeessä häntäänsä aivan liian ylös, sijoitti koirat siksi näin. Täytynee piipahtaa toistamiseenkin tämän herran tuomaroitavana, jos Suomeen vielä eksyy.

"Lovely, showy blue merle of lovely quality. Lovely head. Correct stop. Lovely eye & expression. Ears showing well. Beautifull shape standing. Good arch of neck. Lovely body propotions, with good front & hind quarters. Good bone & substance. Coat of lovely colour, well broken, good density. Moved well. Tail carried a little happy."
Jones Alan, Italia - AVO ERI2 SA PN3 VARA-CA

Minttu pyörähti Hannan kanssa junior handlerissa, ja oli kuuleman mukaan esiintynyt oikein mukavasti. Kaksikko oli saanut jopa kirjallisen arvostelun, jossa jokainen kohta oli ruksittu parhaaksi mahdolliseksi. Jatkoon eivät kuitenkaan olleet päässeet, mutta luottokoira Minttu jatkanee JH-seikkailuitaan Hannan kanssa vielä jatkossakin, niin kovin ihastunut tyttö oli koiraani.

Reilun kahdeksan tunnin mittaiseksi venyneen näyttelypäivän päätteeksi oli ihanaa päästä ja ripustaa kastuneet romppeet kuivumaan. Kerrostalokaksion olohuonetta ei kuitenkaan ole selvästikään mitoitettu siten, että sinne saisi litimärän näyttelyteltan jotenkin älykkäästi aseteltua ja vielä käytettyä huonetta itsekin.

Nooran maanantaitreeni

Noora kävi tänään ruoskimassa meidän treeneihin vähän vauhtia! Treenikoiraksi päätyi Meela, jonka kanssa saatiin ihan kivoja juttuja aikaiseksi. Alun päällejuoksuissa ei ollut ongelmaa, mutta ensimmäinen kierros radalla tyssäsikin viskiin. Meelalle ohjaus ei ollut kovinkaan tuttu, joten käytettiin hyvä tovi sen hinkkaamiseen valmiimmaksi. Hyvin pieni sheltti sen sitten hoksasikin, kun pari kertaa oltiin pallopalkalla treenattu! Seuraava hiomisen kohde oli valssi ja pituuden käännös, joka helposti levisi käsiin tai Meela jätti hyppäämättä. Tähänkin saatiin onnistumisia, ja jäätiin vähäksi aikaa tauolle.

Kakkoskierroksella tehtiin vielä pituuden käännöstä, jonka jälkeen saatiin tehdä vielä rataa loppuun. Persjättö renkaalle toimi tosi jees, vaikken ole koskaan tullutkaan sitä tehneeksi! Takaaleikkaus lopussa tökki ja unohdin aina hiljentää tarpeeksi, eikä hypyn 17 jälkeinen kaarikaan kovin kaunista katsottavaa ole.
Lopuksi heitettiin sitten ihan videointitarkoituksessa koko rata läpi, ja nollana saatiin, vaikka hieman kaoottinen fiilis varmaan välittyy katsojallekin. Videolla oikein korostuu ongelmani radalla: rata ei ole vain yhtenäinen, smoothi kokonaisuus, vaan tuppaan ohjaamaan sitä pieninä tehtävinä, mikä laittaa homman näyttämään hirmu katkeilevalta. No, se ohjaushan kehittyy vaan treenaamalla...

Tosi hyvä fiilis kuitenkin jäi, ja paljon treeni-ideoita seuraaville kerroille. On se kiva, kun on kouluttajia omassa kaveripiirissä!

Väliajalla tehtiin Mintulla kaukoja häiriössä ja saatiin hyviä toistoja! Myös parit onnistuneet luoksarin stopit merle veti, ja oli ihan kierroksilla - olisi vissiin pitänyt päästä halliin tekemään hyppyjä. No, keskiviikkona voi olla Mintun oma agilitypäivä!

Monitoimi-Isla nuorten SM-kisoissa

Inka ja Isla (A. Aysla) edustivat Vöyrillä nuorten SM-kisoissa sekä tokossa että agilityssä. Lauantaina kaksikko sai tokossa tuloksen AVO1 sekä pronssisija, sunnuntaina taas pistettiin agilityssä vähän paremmaksi ja päräytettiin ensin kymmenellä virhepisteellä finaaliin ja lopulta finaaliradalta 0vp ja hopeaa!
Aivan huikeaa meininkiä - onnea Inka ja Isla!

Kuvat eivät ole itse tapahtumasta.

Iisalmi KV

Helteinen Iisalmi on nyt koettu! Samalla koeajettiin upouusi VIP-näyttelyteltta, johon kerättiin kavereiden kesken kolehti ja ostettiin sitten yhteiskäyttöön. Hyvin toimi!

Kaikki kolme koiraa esiintyivät oikein mallikkaasti, ja nuoriso-osasto sai arvosteluihinsa vallan erityismainintaa luonteensa esittelystä sivuliikkeissä. Niin no, jos tuon mustaturkkisen version jes tää on niiiin siistii rakastakaa mua!-hyppelyitä ja merlen supermoottorilla varustettua kehän ympäri kiituroimista luonteen esittelyksi kutsutaan ja tuomari siitä pitää, niin mikä ettei.

Myrn heilutti tuomarille häntäänsä, esitteli tasajalkapomppuja ja oli muutenkin iloluontoinen oma itsensä. Tässä vaiheessa tuomari jaksoi vielä syynätä junnunarttuja huolella läpi, ja Myrn joutuikin kokemaan sekä mittauksen että tarkan kopeloinnin - eikä ollut moksiskaan. Juoksuosuuksissa se ei tänään liikkunut ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta arvostelu oli kuitenkin ihan muikea.

"1v kaunislinjainen juniori. Hyväluustoinen. Olkavarret voisivat olla viistommat. Hieno pitkä rintakehä. Hyvä vahva takaosa. Kauniit käpälät. Narttumainen vielä hieman kapea pää. Hyvät korvat. Kuono saa vielä täyttyä. Kaunis niska. Kaunis karva ja värit. Vielä hieman kapeat liikkeet. Sivuliikkeessä hienosti luonnetta ja ulottuvuutta. Kaunis ylälinja."
Saija Juutilainen - JUN ERI4

Meela sai kunnian esittäytyä avoimen luokan toisena koirana, eikä se ollut asiasta yhtä innoissaan kuin nuorempi sisarpuolensa. Pöydällä Maasun mielipide tuomarin lääppimisestä oli niin luettavissa sen naamalta, mutta odotas kun vauhtiin päästiin! Edes-takaiset liikkeet Meela jaksoi esitellä vielä jokseenkin asiallisesti, mutta kun päästiin juoksemaan rinkiä, niin handleria vietiin. Meela painoi miljoonaa ympäri kehää ja sain tosissani juosta, että ehdin mukaan turbomerleni vauhtiin. Häntänsä se kantoi harvinaislaatuisen kauniisti ja jaksoi sprinttikierroksen jälkeen seistäkin nätisti.
Kilpailuluokassa kurvasimme kauniisti puoli kierrosta muiden edelle heti lämmittelyssä, mutta tällä kertaa ei Meelan kehäkarisma riittänyt voittamaan kärkikaksikkoon kivunneita somia soopeleita, vaan se sijoittui hienosti kolmanneksi. Esiintyminen oli meidän näyttelyhistorian hienoin.

"2v kaunislinjainen nuori narttu. Hyvin sopusuhtainen kokonaisuus. Sopivasti luustoa. Riittävät etukulmaukset tasapainossa takaosan kanssa --> sujuvat liikkeet. Hyvät käpälät. Kaunis nartun pää ja ilme. Hyvä purenta ja korvat. Kaunis väri ja karva. Sujuvat liikkeet, hieman korkea etuaskel. Hieno liikkuvuus sivulta. Paljon luonnetta."
Saija Juutilainen - AVO ERI3 SA

Minttu oli  kokoomassa itkenyt perääni, mokoma itkupilli! Esiintyä se kuitenkin osasi omaan tapaansa varsin varmasti, ja sai vielä ihan itsensä näköisen arvostelunkin. Erityisen iloinen olin maininnoista jäntevä ja vahva takaosa, just sitä pitää agilitykoiralla ollakin. Minttu liikkui tänään melko huonosti, ja kehän jälkeen sainkin kuulla, että se vaikuttaa jopa koiraa tuntemattoman silmiin olevan hieman jumissa. Tämä on ihan mahdollista, joten ennen Joensuun koitosta otetaan lihashuolto oikein tehosyyniin, niin saataisiin liikeratoja auki ja liikkuvuus takaisin normaaliin!

"5v oikealinjainen, hyvärunkoinen ja jäntevä narttu. Hyvä vahva takaosa. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä raajaluusto ja käpälät.Narttumainen pää jossa hyvä otsapenger ja kuono. Hyvä karvan laatu ja väri.  Liikkuu kovin kapeasti, sivusta sopivalla ulottuvuudella ja ylälinjalla. Mukava luonne."
Saija Juutilainen - AVO EH

Aivan huippu päivä, ja erityisesti Meelan arvostelu on sellainen, että olen hurjan tyytyväinen! Kehien päätteeksi sain vielä kuulla, että kaikki koirani liikkuvat upeasti, varsinkin tämä erin saanut merle, joka myös esitettiin sen vauhdille edustavasti. Huippua!
Seuraavaksi valmistaudutaan ensi viikonlopun näyttelyyn kotikentällä, siitä on tulossa hauskuutta - kuten aina.