Joensuu KV

Viisi päivää jännitettiin viikonlopun säätä ja tutkittiin sadetutkia. Kova toivominen kannatti, sillä vettä saatiin lopulta vasta sunnuntaina iltapäivästä! Siinä vaiheessa kun taivas repesi meikäläisen pönöttäessä kilpailuluokassa pikkumerlen kanssa, oli ihanaa kirmata oman teltan suojiin turvaan sateelta.

Viikonloppuvieraina meillä olivat Marjut ja Lina, jotka otettiin laumaan oikein kivasti vastaan. Varsinkin Myrn oli koko ajan riekkumassa Linan kanssa, ainoastaan Meela ei ollut kovin ihastunut vierailevasta tähdestä.

Lauantaina kehässä oli koko shelttitrio, joka ei tällä kertaa ihan kohdannut tuomarina toimineen irlantilaisen Catharina Dunnen mielipiteiden kanssa. Minttu tosin on tällä hetkellä ihan oikeasti ruma olemattomine turkkeineen, pohjavillan totaaliseen pudotukseen meni aika lailla tarkasti kolmisen viikkoa. Kovin runsassanaisia arvostelujakaan ei tämä tuomari jakanut.

Myrniä ei esiintyminen olisi voinut vähempää kiinnostaa, ja sen seisomaan saaminen oli toden totta työn ja tuskan takana. Liikehdintäkin oli luokkaa evvk, mutta tasokkaampaa kuin Iisalmessa. Pikkumustan tehokas karvanpudotusprojekti on alkanut tuottaa tulosta ja se näyttää nykyisessä turkissaan suorastaan sporttiselta - harmi vain, että muutoin kovin pitkärunkoinen Myrn on huomattavasti tasapainoisempi kokonaisuus täydessä turkissaan.

"Quite nice little junior. Nice head & ear carriage. Looks overly long at the moment. On the move quite erratic and toeing out."
Dunne Catharina, Ireland - JUN EH

Avoimen luokan narttuja oli niin paljon, että tuomari katsoi parhaaksi pätkiä porukan kolmeen osaan. Meela oli ensimmäisessä ryhmässä ja esiintyi kauniisti niin pitkään, kunnes minun toivottiin juoksuttavan koirani hitusen hitaammin. Jokainen Meelan kehässä nähnyt tietää, miten tuo koira liikkuu ja millä nopeudella, jos se saa itse valita - siinä vaiheessa kun pieni sininen polkaisee itsensä vauhtiin, on handlerin tärkein homma vain pysyä sen perässä. Epätoivoinen yritykseni asennoittaa koira hölköttelemään somasti vierelläni ei tuottanut kovin kaksista tulosta, vaan esitelmöin tuomarille koirani taipumuksen karjua pää punaisena handlerilleen, esittää tokoseuraamista ja erinäisiä hypähtelyjä. Ilmeisesti tämä oli kuitenkin enemmän tuomarin mieleen, kun arvostelua katselee:

"Nice blue merle bitch. Good expression. Nice eye. Well broken blue merle colour. Nice front. Moved well when slow down."
Dunne Catharina, Ireland - AVO ERI3
Seuraavalle kierrokselle pääsin mukaan bikinikuntoisen Mintun kanssa. Tänään Minttu tuntui kehässä jokseenkin tahmealta, ja olisi mieluiten kirmannut pää maassa hajujen perässä. Tulos oli juuri sellainen kuin olin ennen kehään menoa ounastellutkin.

"Nice eye. Good shape & outline. Moved ok. A little narrow in foreface. Moved wide in front but nice type."
Dunne Catharina, Ireland - AVO EHMeelan kanssa tosiaan käytiin kirmailemassa vielä vallan kilpailuluokassakin, jossa pikkumerle sijoitettiin kolmanneksi.

Sunnuntaina kehässä oli meiltä vain Meela. Päivän vallitseva säätila oli jokseenkin kostea, mutta melko pitkälti siedettävä. Tuomarina toiminut italialainen Jones Alan oli varsin miellyttävä herrasmies, joka perusteli valintansa koirien handlereille huolellisesti. Arvostelu oli pitkä ja kattava, ja aikaa koirien arvosteluun tuhrautui valtavasti. Shelttikehä oli myöhässä ja lopulta koiria ehdittiin alkaa jo kasailla ryhmäkehiä varten, vaikkei shelteissä oltu päästy yksimielisyyteen siitä, kuka oli päivän paras.

Meela esiintyi tänäänkin varmana omana itsenään. Jälleen kerran pikakiiturini vauhti oli tuomarille liikaa, ja sain ohjeeksi kävelyttää koiran kentän ympäri niin, että se voisi floate around nice and freely. Meelan esiintymisestä oli kyllä kaikki edellämainittu todella kaukana, sillä lopputuloksena oli yksi lahkeessani kivasti leijaileva turhautunut raivokääpä, joka olisi halunnut mennä vaan täysii. Huhun mukaan tuomariherra olisi myhäillyt tyytyväisenä Meelan asetuttua seisomaan, ja ilmeisesti tuo pikkukääpä tuomaria miellyttikin, sen verran mairittelevan arvostelun se sai!

Erinomaisen arvosanan saaneena Maasu jatkoi kilpailuluokkaan, jossa se valittiin nopeasti jatkoon. Siinä vaiheessa taivas repesi ja vettä tuli tuutin täydeltä. Kenttä oli lillua hetkessä, kengät vaan lätisi kun fiinit shetlantilaisnarttumme sipsuttelivat ympäri nurmea. Suureksi yllätyksekseni Meela osoitettiin toiselle sijalle ja palkittiin vielä SA:lla, joten kiiruhdimme teltan suojiin turvaan sateelta ja varustautumaan PN-kehään.

Jos olin yllättynyt toisesta sijasta edelliskierroksella, oli PN-kehä vielä suurempi yllätys. Meela pääsi taas jatkoon, eikä mitenkään huonossa seurassa! Nelikkoon kuului edellispäivän voittaja avoimesta luokasta, junnunarttu ja toinen avo-koira. Vielä kerran saimme mennä kehän ympäri, ja järjestys oli selvä: Meela oli kolmantena! Voittaja sai sertin ja cacibin, PN2 oli junnu joten ei voinut ottaa vara-cacibia vastaan ja oranssi ruusuke siirtyi meille. Huhhuh, mikä meininki!

Koirat sijoitettuaan tuomari tuli vielä kertomaan, että oli pitänyt Meelan ja kakkoskoiran ilmeistä voittajaa enemmän, mutta koska kumpikin nosti liikkeessä häntäänsä aivan liian ylös, sijoitti koirat siksi näin. Täytynee piipahtaa toistamiseenkin tämän herran tuomaroitavana, jos Suomeen vielä eksyy.

"Lovely, showy blue merle of lovely quality. Lovely head. Correct stop. Lovely eye & expression. Ears showing well. Beautifull shape standing. Good arch of neck. Lovely body propotions, with good front & hind quarters. Good bone & substance. Coat of lovely colour, well broken, good density. Moved well. Tail carried a little happy."
Jones Alan, Italia - AVO ERI2 SA PN3 VARA-CA

Minttu pyörähti Hannan kanssa junior handlerissa, ja oli kuuleman mukaan esiintynyt oikein mukavasti. Kaksikko oli saanut jopa kirjallisen arvostelun, jossa jokainen kohta oli ruksittu parhaaksi mahdolliseksi. Jatkoon eivät kuitenkaan olleet päässeet, mutta luottokoira Minttu jatkanee JH-seikkailuitaan Hannan kanssa vielä jatkossakin, niin kovin ihastunut tyttö oli koiraani.

Reilun kahdeksan tunnin mittaiseksi venyneen näyttelypäivän päätteeksi oli ihanaa päästä ja ripustaa kastuneet romppeet kuivumaan. Kerrostalokaksion olohuonetta ei kuitenkaan ole selvästikään mitoitettu siten, että sinne saisi litimärän näyttelyteltan jotenkin älykkäästi aseteltua ja vielä käytettyä huonetta itsekin.