Operaatio sienikoira 5/5

Lauma kokonaisuudessaan kesällä 2013.

Tämä viikko on ollut suorastaan pelottavan hyvä treenirintamalla. Maanantaina kävin kuvailemassa yhden keikan verran ihania terrieripentuja ja toteamassa samalla, ettei agilitytreeneihin ole asiaa hallin ja esteiden ollessa kuivumaan aseteltujen näyttelytelttojen peitossa. Treenijalka vipatti kuitenkin siihen malliin, että suunnattiin Annan ja koirien kanssa hämärtyvään iltaan tekemään tokoja. Treenien jälkeen olin niin positiivisella mielellä liikenteessä, että ilmoitin kummankin koiran kuukauden päästä järjestettäviin tokokokeisiin. Minttu voittajaan, Meela avoimeen.

Ajatus voittajaluokasta on aika hurja. Kun olin etsimässä koiraa itselleni, halusin harrastuskaverin, jonka kanssa ihan vaan käydään kokeilemassa kaikenlaista, ei kilpailla. Sitten tulivat ensimmäiset möllit, alokasluokan kisat, vuoden turhautuminen noudon opettamisen kanssa, kiinnostus kouluttamiseen syveni entisestään. Alkukevät meni tunnarin ja kaukojen kanssa tuskastellessa, mutta nyt olen onnistunut kouluttamaan nekin. Olen niin ylpeä pienestä koirastani, ja siinä samalla myös itsestäni. Olemme selvinneet niin pitkälle, vaikka välillä onkin ollut hankalaa!
Tulostavoitteita tosin ei ole asetettu. Jos onnistumme tekemään suorituksen niin, että kumpikin meistä selviää kasassa läpi kisatilanteen, olemme jo voittaneet itsemme.

Tiistaina sheltit pääsivät ajamaan vuorokauden sateisessa maastossa muhineet verijäljet. Mintun jälki oli hieman huolimaton, mutta pääsimme kuitenkin alusta loppuun ihan toimivasti. Meela yllätti jäljestämällä yhdellä kulmalla ja tienylityksellä varustetun jäljen aivan huipputarkasti! On ne vaan niin monitoimikoiria.

Keskiviikkona päästiin taas hallille tekemään agilityä, joskin valmiina oleva rata oli meidän makuun turhan simppeli. Keskityinkin treenaamaan keppejä ja kontakteja, joissa iloisia yllätyksiä tarjosi Minttu: täysin suorat, hyvät kontaktit, vaikka itse irtosin sivuttaissuunnassa ties minne!
Ennen halliin menoa teimme myös porukalla paikkista pihalla. Meela oli ensin vähän pöhinöissä, mutta superhäiriöinen piilopaikkis (koiria ramppasi ulos hallista ja autoihin) onnistui mainiosti! Mintun kanssa tehtiin myös 2min piilopaikkis, eikä se päästänyt inahdustakaan.

Torstaina aktiviteettia tarjosi jälleen sienikurssi, tällä kertaa viides ja viimeinen kerta. Minttu oli niin noheva, että sen etsittyä ensin muutaman kanttarellin pihamaastosta ja ilmaistua ne toimivasti, siirryimme hajuerottelupurkeille. Purkkien paikanvaihdot (yhdessä purkissa sieni, kahdessa kanelia) tehtiin yhden nuuhkun jälkeen, ja koira toimi kuin ajatus! Ihan lopuksi eräs ryhmäläisistämme kävi tekemässä Mintulle vielä sieniradan, jossa oli lyhyellä janalla viisi sientä piilotettuna nurmen sekaan. Pötkö ilmaisi minulle kaikki oikein hienosti, eikä olisi oikein malttanut lopettaa koko sienestystä.

Kurssin päätösjutteluissa saimme ohjeeksi suunnata ihan oikeasti sienimetsään. Pakko päästä vielä tänä syksynä! Haluan nähdä, miten tuo koira toimii ihan aidossa, ei lavastetussa tilanteessa. Hajutyöskentely oli Mintulle niin mieluista, että saas nähdä, suuntaammeko ensi vuonna vielä jollekin hajukurssille, mikäli sellaisia lähitienoolle ilmestyy. Kuulema tuosta voisi olla jopa ID-koirajuttuihin, mutta itse olen niin ummikko sillä saralla, että paras hakeutua osaavampien ohjattavaksi ennen kuin lähtee itse sotkemaan.
Sienikurssista oli meille muutakin hyötyä, sillä Mintun tunnarityöskentely parantui kurssin aikana huomattavasti, vaikkei itse liikettä juuri treenattukaan!

Huomenna merlet ja minä starttaamme kohti Kuopiota neljän agilityradan merkeissä. Ihanaa päästä taas kisaamaan!