Jalostustarkastus

Pitkään kestäneen väsytystaistelun jälkeen myönnyin lähtemään Jaanan ja Päivin kanssa Kuopioon jalostustarkastukseen. Minttuhan on moisessa jo jokunen vuosi takaperin käynytkin, joten nyt oli tyttären vuoro. Koiraani syynäämässä oli miellyttävän oloinen ulkomuototuomari Jaana Hartus, sekä tietenkin yhdistyksen jalostustoimikunnan jäsenistöä. Ja kattavastihan tuota koiraani arvosteltiinkin:

Käyttäytyminen ja yleisvaikutelma tilanteesta

1. Koira on avoin tai hieman varautunut vieraita kohtaan - kyllä
2. Koira on yleisvaikutelmaltaan pieni, pitkäkarvainen, erittäinen kaunis paimenkoira - kyllä
3. Sillä on kaunismuotoinen pää ja suloinen ilme - kyllä
4. Selkeä sukupuolileima - kyllä
5. Yleisvaikutelma sopusuhtainen ja tasapainoinen - kyllä
6. Koira on hyvässä lihaskunnossa ja huolellisesti hoidettu - kyllä (varsinkin lihaksistaan tuo sai runsain mitoin kehuja, hirvee bodari!)

Pää ja ilme

7. Pää on sopusuhtainen suhteessa koiran kokoon - kyllä
8. Pää, ylhäältä ja sivulta katsottuna pitkä, tylppä kiila - kyllä
9. Kallon leveys oikea suhteessa kallon ja kuonon pituuteen - kyllä
10. Kallo litteä, kohtuullisen leveä korvien välistä - ei, kallo voisi olla litteämpi (kuitenkin kuulema kokonaisuuteen erinomaisesti istuva, vaikka hieman pyöreä onkin)
11. Ei huomattavaa niskakyhmyä - kyllä

12. Posket litteät, liittyvät pehmeästi kuonoon - kyllä
13. Kuono hyvin pyöristynyt - ei, pitäisi olla pyöristyneempi (toivottiin enemmän täytettä)
14. Kallo ja kuono yhtä pitkät, keskikohta silmän sisäkulmassa - kyllä
15. Kallon sekä kuonon ylälinjat samansuuntaiset - kyllä
16. Otsapenger vähäinen mutta selvä ja oikein sijoittunut - kyllä (tätä tuomari kehui vielä erikseen hirmuisesti)
17. Kirsu, huulet sekä silmänympärykset mustat - kyllä
18. Huulet tiiviit - kyllä
19. Ilme on rodunomainen, suloinen ja puhutteleva - kyllä, pyöreät, suuret silmät vähentävät viehättävyyttä ilmeessä

Silmät

20. Silmät ovat keskikokoiset - ei, isot
21. Silmät ovat vinoasentoiset - ei, ovat suorat
22. Silmät ovat mantelinmuotoiset - ei, liikaa pyöreyttä
23. Silmät ovat tummanruskeat - ei, keskiruskeat
24. Sinitäplikkäät - ei
25. Koiralla ei ole havaittavaa silmävuotoa/ylim. ripsiä - kyllä

Korvat

26. Korvat ovat pienet, kohtalaisen leveät tyvestä - ei, korvat saisivat olla pienemmät. (todettiin kuitenkin, että merleväriseksi koiraksi korvat ovat aivan erinomaisen kokoiset, kun värin kanssa tuppaa yleensä isoja korvia kulkemaan)
27. Korkealle sekä melko lähekkäin kiinnittyneet korvat - kyllä
28. Korvien kärjistä taittuu 1/3 eteenpäin - kyllä

Purenta/hampaisto

29. Leikkaava purenta - kyllä
30. Täydellinen hampaisto - kyllä
31. Suorat ja voimakkaat leuat - kyllä
32. Hyvin kehittynyt alaleuka - kyllä, joskin hieman kapea, alakulmurit nojaa ikeniin

Kaula

33. Hyvin kaareutunut, lihaksikas kaula joka on riittävän pitkä kantamaan pään ylväästi - ei, vähän lyhyt kaula

Eturaajat

34. Lavat hyvin viistot - ei, hieman pysty lapa
35. Lavan kärjet lähellä toisiaan, mutta antavat tilaa kylkiluiden kaarevuudelle - kyllä
36. Olkavarsi ja lapaluu suunnilleen yhtä pitkät - kyllä
37. Raajojen pituus puolet säkäkorkeudesta - kyllä
38. Eturaajat suorat edestä katsottuna - kyllä
39. Lihaksikkaat, kuivat sekä vahvaluustoiset - kyllä
40. Välikämmen vahva ja joustava - kyllä

Runko

41. Hieman säkäkorkeuttaan pidempi - kyllä
42. Rintakehä syvä, ulottuu kyynärpäihin - kyllä
43. Hyvin kaareutuneet kylkiluut - ei, hieman liian kaareutuneet
44. Rintakehä kapenee alaspäin - kyllä
45. Suora selkä, hieman kaareva lanne, lantio loivasti laskeutuva - kyllä
46. Lanne sopivan pituinen - ei, pitkä lanneosa
47. Alalinja oikeanlainen - kyllä
48. Sopiva eturinta - ei, eturinnan muoto puutteellinen
49. Rintakehä sopivan mittainen - ei, pitäisi olla hieman pidempi

Takaraajat

50. Leveä reisi - kyllä
51. Lihaksikas reisi - kyllä
52. Takaraajat hyvin kulmautuneet - ei, voisi olla kulmautunut vahvemmin (mutta kokonaisuudessaan koira on tasapainoisesti kulmautunut sekä edestä että takaa)
53. Kinner matala ja vahvaluinen - ei, voisi olla matalampi
54. Kinner takaapäin katsottuna suora - kyllä
55. Kinnernivelet keskenään samankokoiset - kyllä

Käpälät

56. Käpälät soikeat, päkiät vahvat, varpaat kaareutuneet ja tiiviit - kyllä

Häntä

57. Häntä matalalle kiinnittynyt - kyllä
58. Häntä ulottuu ainakin kintereeseen - kyllä
59. Hännänpää hieman taipunut ylöspäin - ei
60. Häntä ei nouse liikkeessä selkäviivan yläpuolelle - kyllä
61. Ei koukkuhäntää (ei nikamavirhettä) - kyllä

Liikkeet
62.Liikkeet rodunomaiset ja tasapainoiset - ei merkintää?
63. Sopiva etuaskeleen pituus - ei, jää lyhyeksi
64. Taka-askel vetävä ja maatavoittava - ei, tarvitsee enempi työntöä
65. Liikkeet edestä katsottuna vakaat, tyypilliset etuliikkeet - ei, keinuvat
66. Yhdensuuntaiset takaliikkeet, takaraajat sopivalla etäisyydellä toisistaan - kyllä
67. Ei peitsaa, astu ristiin. Ei rullaava, jäykkä tai hackney-liikunta - ei, käynnissä peitsaa

Karvapeite

68. Karvapeite kaksinekertainen - kyllä
69. Peitinkarva pitkä - kyllä, karva vaihtumassa
70. Peitinkarva karhea ja suora - ei, silkkinen (ei selvästikään palautunut pesusta)
71. Pohjavilla lyhyttä, pehmeää ja tiivistä - kyllä
72. Koristekarvat runsaat - kyllä
73. Puhdas väri - ei, musta marmorointi on punaista. Hyvä tan-väritys
74. Ihanteellinen värijakauma - kyllä
75. Ihanteelliset valkoiset merkit - kyllä

Semmoinen tapaus! Liikkeet katsottiin pihassa pienessä tilassa, ja taas tuli esiin tämä meidän ongelma: kun koira ei vaan pysty menemään hitaasti... :) Sitten rauhoittelin, ja Meelahan alkoi kuumua ja ottaa kontaktia, mistä tulivat sitten keinuvat ja poukkoilevat liikkeet sekä korkea etuaskel. Niin no, voisi vissiin vähän kouluttaa sitä koiraansa juoksemaan muutenkin kuin täysillä eteenpäin.
Kokonaisuutena Meela on kuulema hyvin toimiva tapaus, ja vaikka etuosassa puutteita onkin, ei se kuitenkaan pilaa kokonaisvaikutelmaa.

Näihin tunnelmiin, tää lähtis nyt Barcelonaan!

Tokoa ja outoja juttuja

Sunnuntaina käytiin korkkaamassa Meelalla AVO, Mintulla VOI Uimaharjun tokokokeessa. Tuomarina toiminut Erkki Shemeikka oli jokseenkin hölläkätinen pisteitä jaellessaan, mutta silti ei tuloksilla juhlittu. Sen sijaan varsinkin Minttu tarjosi aimo annoksen analysoitavaa, treenisuunnitelmien tekoa ja asioiden pohdiskelua. Aina ei mene kuin Strömssössä, sen saa kyllä koirien kanssa oppia!

Meela oli pätevänä. Sen häiriötreenien määrän (nolostuttavan alhainen) huomioon ottaen suoritus oli loistava. Parasta kaikessa oli seuruun kymppi (!!) ja nouto, joka olisi ollut tuomarin mukaan kympin arvoinen, ellei koira olisi tarvinnut kaksoiskäskyä kapulalle lähetettäessä. Maasu oli hiljainen, kuuliainen, innoissaan... Ihan paras. Harmikseni se nollasi maahanmenon (kuulema käskytykseni oli pikainen ja koira näytti hämmentyneeltä, miksei kisatilanteessa ikinä osaa toimia kuin treeneissä!) ja kaukot kytätessään liikkuria, joten sinne meni hyvin alkanut ykköstulos. Seisomisessakin käskytykseni oli jotenkin outo ja koira valui hieman, luoksarin stoppi oli löysä, mutta se oli treenien perusteella odotettavissakin.
Tuloksena AVO3, hyvä mieli ja koepaikkaa on tiedusteltu kolmen viikon päästä järjestettävään hallikokeeseen!

Minttu taas... mitä?
Suoritus alkoi paikkiksella, jossa Mii reagoi heti alkuunsa kehään tulleeseen dopperiin, joka siirtyi omistajansa kanssa paikalleen melko riehakkaasti. Se ei kuitenkaan paineistunut, eikä jäänyt kyttäämään, otti kontaktia ja vaikutti ihan varmalta. Maahan jätettäessä se lähti kuitenkin heti perääni. Treenattiin sitten paikkista kehänauhan ulkopuolella, eikä tuo siellä edes haukahdellut ja oli muutenkin tosi varmana paikoillaan.

Alku enteili huonoa, ja sitäpä oli koko loppu suorituskin. Seuruussa kuumui ja alkoi napsia lahjetta (eli pitkiä pätkiä treeniin! lisää vaativuustasoa!), otti vinot perusasennot ja kääntyi paikallaan huonosti. Istumisen teki hyvin, mutta sitten lähti - kirjaimellisesti. Kehuin koiraa, se totesi että heippa! ja lähti juoksemaan kehästä suoraan kohti autoa, jonka luona Anna ja Jaana seurasivat koetta. Sain Mintun kuitenkin huudettua takaisin, ja jatkoimme hommia. Yleisö meni auton taakse piiloon, mutta edelleen Minttu kyttäsi ikkunoiden läpi auton taakse, kun se jäi luoksarissa paikoilleen. Ruudulta ja hypyltä ajatukset olivat taas kehästä poistumisessa, ja keskeytin meidän kokeen siihen.

Kysymys kuuluu, että mitä tämä nyt oli? Minttu ei ollut missään vaiheessa paineistunut, se on koira joka näyttää paineistumisensa todella voimakkaasti. Itse en enää jaksanut lopussa enää edes jännittää. Koiralla oli vain kaikki focus kehän ulkopuolella, Annan luona, ehkä loppupalkassa. Sitä ei koskaan palkata kaukopalkalla treeneissä. Se on saanut viimeksi kisatilanteessa vuosi sitten. Voiko se muistaa tilanteen edelleen?
Treeneissä Anna on aina mukana, eikä Minttu siellä ota mitään häiriötä siitä, että Myrniä tai Hupsista palkataan. Toisaalta Minttu myös näki autosta tullessaan, että Meela sai purkista loppupalkkaa. Saattoiko se yhdistää tämän ja kisatilanteen ja vuoden takaisen, eikä pystynyt pahemmin ajattelemaan muuta kuin että namnam superherkkuja saa kehän ulkopuolelta?

Eipä siinä. Teimme suorituksen jälkeen tokorinkikoutsimme kanssa suunnitelman, jolla tilanteeseen lähdetään puuttumaan. Jatkamme harjoituksia talvikauden, katsellaan keväällä uudelleen. En jaksa uskoa, että tällainen tilanne jäisi meidän kisaurallamme mitenkään päälle. Jos tuo koira on selvinnyt jäätävistä paineistumisistaan kisatilanteessa ja kykenee suoriutumaan minun jännityksestäni nykyään ihan iloisesti, pystyy se pitämään focuksen työskentelyssä kanssani loppupalkan sijaan.
Nyt kuitenkin tiedetään taas, mitä lähdetään treenaamaan ja pidetään paino talvikaudella enemmän kilpailuihin tähtäävissä treeneissä. Parempi tämä, kuin yletön paineistuminen ja sitä kautta lukkoon meneminen, mitä on myös toko uramme aikana nähty.

Tämä viikko treenataan tiiviisti molempia lajejamme, lauantaina ajetaan pikavisiitille Kuopioon Meelan jalostustarkastuksen merkeissä ja sitten koirat saavatkin viikon loman kaikesta askartelusta hihnanpään suunnatessa opintomatkalle Barcelonaan. Tulee niiiin tarpeeseen, meille kaikille!

Kotikylän kisakarkelot

Agarwaen-kisatiimi

Kisapäivien luksusta: heräät rauhassa, syöt aamiaista koneella, ajat kymmenen minuuttia kisakentälle, joka on täynnä tuttuja naamoja. Naapuriseuramme JOA järjesti kisat joissa oli kolme starttia kakkosille, joten olimme tietenkin menossa mukana!

Tänään tarjolla oli kinkkisiä pyörittelyratoja ja varsinkin putkiansoja. Ratoja oli juostavana viisi, kolme Meelalla ja kaksi Mintulla. Summa summarum kisafiilis oli koko päivän loistava ja me tehtiin hienoja juttuja tiiminä, vaikkei tuloksilla pahemmin juhlittukaan. Mutta ai että oli päteviä koiria! Etenkin Mintun kanssa juoksemisesta sain niin paljon irti, ettei tosikaan.

B-hyppyrata aloitti päivän. Se oli melkoista juoksua, ja jo ennen radalle lähtöä naureskeltiin treenikaverini Ninan kanssa, että nyt tuli Buffyn ja Meelan taisto tästä startista meidän ollessa ainokaiset osanottajat. Meela lähti ensimmäisenä, ja rata meni muuten ihan nappiin, mutta kepeiltä haettiin kieltoja kaksi kappaletta.

A-agilityradalle lähdettiin Meelan kanssa ensimmäisinä, ja huhhei mitä kieputusta siellä oli tarjolla! Heti alkuunsa olin armottomasti myöhässä, suunnittelemani persjättö vaihtui takaaleikkaukseen ja koira himmaili epävarmuuttaan. Kepit koituivat taas kerran kohtaloksi, niille pari kieltoa. Keppien jälkeen tapahtui jotain ja koira päätyikin väärälle puolelleni, jolloin haettiin putkelta kielto ja näin ollen myös hylly. Loppurata olikin iloista rallattelua.

Mintun kanssa meininki oli ihan eri. Ehdin juosta, tehdä hyviä persjättöjä, se haki esteille, meni näppärästi kepit, osui kontaktipintoihin... kunnes tein A:n jälkeen persjätön valssin sijaan ja vielä kaiken kukkuraksi myöhässä, koira nappasi mukaan yhden ylimääräisen hypyn ja hyllyhän sieltä tuli. Mutta ei se mitään, koko radalta nimittäin jäi ihan mielettömän hyvä fiilis!

C-agilityradalla Meelan kanssa homma toimi jo paremmin, mutta taas kerran ne kepit... Haettiin kymppi, kun koira ei taittunutkaan avokulmasta oikeaan väliin, mutta saatiin loppujen lopuksi sekin toimimaan. Muuten koira oli näppärä,  mutta aloin itse lipsua kontaktien kriteeristä, vaikka se ne ottikin ja ihan pysähtyi... A:n jälkeen oli suoraan meno keinulle, jolle Meelalla ei ollut aikomustakaan hidastaa ja tehtiin ihan törkeän näköinen lentokeinu. Uusin keinun, tietenkin, ja sitten iloisesti maaliin.

Mintun kanssa oli taas ihanan helppo meininki, joskin otettiin jo alkuradalta jostain vitonen pituudelta, jossa kolautti käpänäsä viimeiseen lautaan. Kepit toimi, otti hienosti kontaktit, mutta sitten porsasteli tämäkin kaveri keinun kanssa ja tuli vähän turhan rivakkaan alas. Itse tosin en ehtinyt rekisteröidä tätä sillä olin jo hyvää vauhtia menossa edellä ja keinukin oli laskenut jonkun verran, joten en älynnyt ottaa uusiksi.

Ratojen jälkeen Inka tuli ihmettelemään, että miksi mä otin hyllyt molemmilta radoilta putkesta. Olin itse ihan ihmeissäni, en ottanut? Olin koko ajan harjoitellut U-putken väärää päätä, ja vielä radallakin kuvittelin olevani menossa kahteen otteeseen ihan oikeaa rataa! Hiemanko oli hölmö olo tämän mokailun jälkeen, mutta niitähän sattuu paremmissakin piireissä. Pääasia, että koirat olivat hurrrjan pätevinä.

Seuraaviin kisoihin note to self: odota, että Meela menee niille kepeille. Ei ole mikään kiire, kun koira ne kuitenkin hanskaa. Kaikki meidän keppimokat ovat olleet ihan puhtaasti mun mokia, kun en malta odottaa koiraa yhtään vaan sotken sen hyvän alun omalla liikkeelläni. Vielä se joskus muistuu mieleen kisoissakin!

Kisapäivän kruunasi kuitenkin Inkan ja Islan nollavoitto, jolla kaksikko lunasti paikkansa kolmosissa! Kolmosluokan starttikan ei hassumpi ollut, ja hienoa nollaa oltiin tekemässä vielä niin kauan, kunnes hyppy kiinnosti Islaa putkea enemmän ja hyllyhän sieltä napsahti.
Pakko sanoa, että ihan mielettömiä nämä minun A-tiimiläiseni, koko ajan saa olla tuloksia hehkuttamassa! :) Hyvä tytöt!

Suomun kierto

 

Koska tänä vuonna en päässyt virallisesti vaeltamaan, olen lievittänyt harmistustani patikointireissuilla. Tänään ajoimme porukalla Lieksaan Patvinsuon kansallispuistoon, jossa kiersimme viidentoista kilometrin mittaisen Suomun kierron. Jossain vaiheessa reittiä sisäinen navigaattorimme tosin taisi hieman harhaantua, ja otimme suon poikki kulkien jokusen lisäkilometrin matkaan. Ei se mitään, suoalue pitkospuineen oli niin ikään ihan näkemisen arvoinen!

Mukana retkellä meillä oli minun ja Annan koirien lisäksi Emmin Csilla ja Toivo sekä porukan uusi koiratuttavuus, Nooran Nemo-holsku. Hyvässä seurassa kuuden ja puolen tunnin patikkaretki retkieväineen ja valokuvaustaukoineen sujui sukkelasti, ja hauskaa näytti koirillakin olevan!
Nyt meillä makaa lattioilla kolme shetlannintaljaa sekä yksin lapineläin, joka kuorsaa.

Alkumatkasta malttoi vielä poseerata.

Hymyilin ääneen tälle kuvalle. Oikeasti. Katsokaa nyt niitä! Hahaha!

Jokunen kuva lisää löytyy Kuvat.fi-kansiostani.

No niitä kanttarelleja!

Kännykkälaatu.

 

 

 

Eilen käytiin Mintun kanssa ensimmäistä kertaa etsimässä ihan oikeita sieniä ihan oikeasta metsästä. Treeni oli ensikertalaiselle helpotettu: isä näytti paikat joista sieniä löytyy varmasti ja minä lähetin koiran etsimään ne. Metsän hajut vähän sotkivat touhua, mutta kyllä sieltä vaan sieniä ja ilmaisuja löytyi!

Meidän viikonloppu

Lieksan agiliykisoissa muistui taas mieleen, miksi agility on vaan niin parasta. Pienen osallistujamäärän (Meelan kanssa kilpailimme molempina päivinä kyytikaveriamme Melissaa vastaan, hyppyradalla olin yksin) ansiosta tunnelma kilpailuissa oli hyvin rento ja välitön - aivan ihana! Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin, moikkailtua vanhoja ja vitsailtua kaikkien kanssa juuri niin rennosti, kuin kisakentillä kuuluisikin. Vaikka aina ei mennyt ihan putkeen, tuli joka radan jälkeen hurjasti positiivista palautetta ja kannustusta eri tahoilta. Viikonlopun jälkeen oli voimakas fiilis, että me osataan ja ollaan loistava tiimi, mulla on käsissä mahtavat koirat.

Lauantaina kisaamassa oli vain Meela, ja hyvä niin. Olin itse perjantaina puolille öin asti töissä Joen Yössä, joten yöunet jäivät harmittavan vähäisiksi. Pakka ei pysynyt kasassa sitten yhtään, vaikka tuomarina toiminut Tuija Kokkonen olikin loihtinut meille varsin simppelit rallatteluradat. Kävi perinteiset - kun oli liian vähän mietittävää, ne vähäisetkin keskittymisenrippeet katosivat ihan kokonaan ja tein radalla tyhmiä mokia, ihan omaa ansiota.

A-radalla Meela tuntui hieman tahmealta, liekö aikainen herätys painanut sitäkin. Rata oli todella helppo, pelkkää armotonta juoksua alusta loppuun, ja sekös sitten kostautui lopussa. Kolmanneksi viimeiselle esteelle olisi ihan pitänyt kääntää koiraa, sen hutiloin ja ohi mentiin. Vitosella maaliin, mutta tällä tuloksellakin päästiin ykköspallille.

B-radalla homma levisi heti alkuunsa, kun en ottanut koiraa kunnolla käsiin ja se ei päässyt kovassa vauhdissa taittumaan kepeille, vaikka oli oikean puolen hakenutkin. Keskivaiheella ohjaus oli kuitenkin ihan toimiva, mutta sitten mentiin taas yhdessä kohtaa oman lipsumisen vuoksi hypyn ohi, kymmenen virhepistettä. Koska nollaan mahdollisuus oli menetetty jo aikaa sitten, päätin lennosta ottaa loppuradan teemaksi kontaktien treenaamisen, ja niillä seisottelinkin Meelaa ihan antaumuksella. Tämän johdosta vielä vähän yliaikaa, vaan onpahan nyt treenttu!

Palkintojenjaossa minua odottikin iloinen yllätys; tuomarille oli annettu jaettaviksi parit ylimääräiset lahjakortit valitsemilleen koirakoille. Me saimme lahjakortin fyssarimme Helin allasterapiaan, sekä punastuttavan vuolain mitoin kehuja tuomarilta. Olemme kuulema lupaava koirakko, jolla on koulutustaso ja kontaktit kunnossa, asenteesta ja iloisesta tsempistä puhumattakaan. Kylläpä tuli hyvä mieli näistä sanoista, varsinkin kun kyseinen tuomari on todella tarkka koiran reilusta kohtelusta radalla!

Jäimme vielä Annan kanssa katsomaan kakkosia ja kolmosia, olihan siellä paljon tuttuja juoksemassa. Kotimatkalla allekirjoittaneella oli hereilläpysymisongelmia, onneksi oli kakkoskuski matkassa. Kotona päikkärit maistuivat niin kartturille kuin koirillekin, niin jaksoi vielä illalla lenkkeillä ja treenata pikaisesti tokoja.

Sunnuntaina starttailtiin vasta keskipäivällä, joten koirien kanssa saatiin nukkua ihanan pitkään. Kisapaikalle päästyämme Meela oli jo ihan täpinöissään, hyppi tasajalkaa ja komensi, että joko mentäisiin vähän juoksemaan! Oma fiiliskin oli huomattavasti kisoihin asennoituneempi, eikä yhtään hirvittänyt edes se, että kolmosissa ratoja juosseet tutut taivastelivat ratojen olleen haastavia kieputuksia. Parempi meille!

Tuoreet kakkosluokkalaiset

C-rata Meelan kanssa meni vähän hösläämiseksi. Anna ei ollut mukana, meidän vuoromme oli ensimmäisinä heti rataantutustumisen jälkeen ja minulla oli kamala kiire. Oma psyyke ei ollut sitä, mitä sen pitäisi radalle mennessä olla. Hermostutti ehtiminen, vaikkei mitään syytä olisi ollutkaan. Tuli olo, etten muista rataa ollenkaan. Aluksi rata menikin todella hyvin, mutta sitten koira tuli turhan kovalla vauhdilla kepeille, eikä taittunut oikeaan väliin. Sitten jäinkin jälkeen, ja loppurata meni säätämiseksi, juostiin putken ohi ja hyllytettiin.

D-radalle päätin tsempata itse, olla ihan rauhassa ja tehdä tarvittavat mielikuvaharjoitukset radan kulusta ensimmäisestä starttivuorostani huolimatta. Se menikin paljon paremmin! Meelan vauhti kasvoi koko ajan, hirmu hyvät kontaktit ja osaaminen muutenkin. Yksi hassu ohjausmoka minun puoleltani taisi tulla niin, että koira meni hypyn ohi, mutta viidellä virhepisteellä päästiin maaliin ja voitettiin luokka.

E-rata oli hyppyrata ja siitä oli hirmu varma fiilis heti alkuunsa. Sopivasti kieputusta, me osataan tämä! Ja niin me osattiinkin. Olin vähän myöhässä ja kalastelulta se suorittaminen tuntui, mutta nollana päästiin maaliin! Maasu oli niin hieno! Saatiin paljon kommenttia radan jälkeen siitä, että koira oli ihan hitsin pätevänä eikä rata ollut yhtään huonon näköinen muutenkaan. Aika haipakkaa mentiin myös, etenemä oli 4,66. Meillä oli radan varrella ihan kuvaajakin, mutta kuulema ei kovin montaa kuvaa ollut saanut räpsittyä, kun oli niin nopea koira.

Tämän nollan myötä noustiin siis kakkosiin. Meela on mahtava nuori koira, jonka kanssa ollaan jo hyvässä vauhdissa agilityuralla. Meillä ei ole kiire, nyt on tämän syksyn tavoite saavutettu. Kaikilla radoilla oli hyvä fiilis virheistä huolimatta, ja osattiin paljon asioita. Tästä on niiin hyvä jatkaa!
Videoitakin suorituksista on, mutta varsinkin sunnuntain radat on niin monessa osoitteessa, että täytyy käyttää hetki niiden kalasteluun ympäri tuttavapiiriä.

Minttu oli koko päivän ihan täpinöissään, oltiinhan me kisapaikalla! Vihdoinkin se pääsi tositoimiin, mikä oli Mintusta ihan huippujuttu. Odotellessa se haukkui ja pyöri ihan innoissaan, yritti tarjota erilaisia toimintoja ja palo radalle oli valtava. On se vaan niin ihana.

Hyppyradalla aloitettiin, ja Minttu sai toden teolla päästellä höyryjä. Rata oli ihan kivaa kieputusta, ja tässä vaiheessa jo alkoi tuntua siltä, ettei päässäni pysyisi enää yhtään monimutkaisempaa rataviritelmää. Kepeillemenon meinasin sössiä ihan itse, mutta taitava Minttu pelasti tilanteen lähtien kepittelemään mallikkaasti minun mokailuistani huolimatta. Loppukieputuksessa olisi voinut ohjata parempia teitäkin, mutta me päästiin nollana maaliin! Piti vielä varmistella, että olihan se nolla - viimeisillä hypyillä kuului epäilyttävä metallin kilahdus kynsien osuessa rimaan.
Loppuviimein Minttu oli vieläpä nollan saaneista nopein ja näin ollen kirmasi nollavoittoon ja sai ensimmäisen LUVAnsa kakkosista!

Agilityratoja juostiin tänään vain yksi, mikä oli hyvä sekä oman että koiran jaksamisen kannalta. Tässä vaiheessa rata meinasi kahteen otteeseen kadota päästä ja ohjaus oli huolimatonta, joten otimme esteiden ohitteluista kympit ihan minun oman säätämiseni vuoksi. Minttu on kuitenkin ihanan anteeksiantavainen - se oli vain iloinen yhdessä tekemisestä ja siitä, että sai tehdä lempijuttujaan. Meela olisi tuossa vaiheessa jo räyhännyt minulle pää punaisena, kun mokailen hänen korkeutensa agilitysuoritukset olemalla epäselvä ohjaaja. Kaikkein parasta oli kuitenkin kontaktit. Se otti ne! Pysähtymällä! Mitä! Katsojat naureskelivat kentän laidalla ilmeelleni, kun koira stoppasi oikeaoppisesti puomille, siinä meinasi mennä ohjaajalla pasmat sekaisin. Maailman paras taito-Matti! Kympillä sijoituttiin vielä toisiksi, joten melkoinen kasa palkintoruokaa ja lahjakortteja oli tämän päivän jälkeen kotiin vietävänä.

Huikea viikonloppu, huikeita koiria! Ihanat kisat ja tunnelma, kiitos siitä Lieksa :)