Kotikylän kisakarkelot

Agarwaen-kisatiimi

Kisapäivien luksusta: heräät rauhassa, syöt aamiaista koneella, ajat kymmenen minuuttia kisakentälle, joka on täynnä tuttuja naamoja. Naapuriseuramme JOA järjesti kisat joissa oli kolme starttia kakkosille, joten olimme tietenkin menossa mukana!

Tänään tarjolla oli kinkkisiä pyörittelyratoja ja varsinkin putkiansoja. Ratoja oli juostavana viisi, kolme Meelalla ja kaksi Mintulla. Summa summarum kisafiilis oli koko päivän loistava ja me tehtiin hienoja juttuja tiiminä, vaikkei tuloksilla pahemmin juhlittukaan. Mutta ai että oli päteviä koiria! Etenkin Mintun kanssa juoksemisesta sain niin paljon irti, ettei tosikaan.

B-hyppyrata aloitti päivän. Se oli melkoista juoksua, ja jo ennen radalle lähtöä naureskeltiin treenikaverini Ninan kanssa, että nyt tuli Buffyn ja Meelan taisto tästä startista meidän ollessa ainokaiset osanottajat. Meela lähti ensimmäisenä, ja rata meni muuten ihan nappiin, mutta kepeiltä haettiin kieltoja kaksi kappaletta.

A-agilityradalle lähdettiin Meelan kanssa ensimmäisinä, ja huhhei mitä kieputusta siellä oli tarjolla! Heti alkuunsa olin armottomasti myöhässä, suunnittelemani persjättö vaihtui takaaleikkaukseen ja koira himmaili epävarmuuttaan. Kepit koituivat taas kerran kohtaloksi, niille pari kieltoa. Keppien jälkeen tapahtui jotain ja koira päätyikin väärälle puolelleni, jolloin haettiin putkelta kielto ja näin ollen myös hylly. Loppurata olikin iloista rallattelua.

Mintun kanssa meininki oli ihan eri. Ehdin juosta, tehdä hyviä persjättöjä, se haki esteille, meni näppärästi kepit, osui kontaktipintoihin... kunnes tein A:n jälkeen persjätön valssin sijaan ja vielä kaiken kukkuraksi myöhässä, koira nappasi mukaan yhden ylimääräisen hypyn ja hyllyhän sieltä tuli. Mutta ei se mitään, koko radalta nimittäin jäi ihan mielettömän hyvä fiilis!

C-agilityradalla Meelan kanssa homma toimi jo paremmin, mutta taas kerran ne kepit... Haettiin kymppi, kun koira ei taittunutkaan avokulmasta oikeaan väliin, mutta saatiin loppujen lopuksi sekin toimimaan. Muuten koira oli näppärä,  mutta aloin itse lipsua kontaktien kriteeristä, vaikka se ne ottikin ja ihan pysähtyi... A:n jälkeen oli suoraan meno keinulle, jolle Meelalla ei ollut aikomustakaan hidastaa ja tehtiin ihan törkeän näköinen lentokeinu. Uusin keinun, tietenkin, ja sitten iloisesti maaliin.

Mintun kanssa oli taas ihanan helppo meininki, joskin otettiin jo alkuradalta jostain vitonen pituudelta, jossa kolautti käpänäsä viimeiseen lautaan. Kepit toimi, otti hienosti kontaktit, mutta sitten porsasteli tämäkin kaveri keinun kanssa ja tuli vähän turhan rivakkaan alas. Itse tosin en ehtinyt rekisteröidä tätä sillä olin jo hyvää vauhtia menossa edellä ja keinukin oli laskenut jonkun verran, joten en älynnyt ottaa uusiksi.

Ratojen jälkeen Inka tuli ihmettelemään, että miksi mä otin hyllyt molemmilta radoilta putkesta. Olin itse ihan ihmeissäni, en ottanut? Olin koko ajan harjoitellut U-putken väärää päätä, ja vielä radallakin kuvittelin olevani menossa kahteen otteeseen ihan oikeaa rataa! Hiemanko oli hölmö olo tämän mokailun jälkeen, mutta niitähän sattuu paremmissakin piireissä. Pääasia, että koirat olivat hurrrjan pätevinä.

Seuraaviin kisoihin note to self: odota, että Meela menee niille kepeille. Ei ole mikään kiire, kun koira ne kuitenkin hanskaa. Kaikki meidän keppimokat ovat olleet ihan puhtaasti mun mokia, kun en malta odottaa koiraa yhtään vaan sotken sen hyvän alun omalla liikkeelläni. Vielä se joskus muistuu mieleen kisoissakin!

Kisapäivän kruunasi kuitenkin Inkan ja Islan nollavoitto, jolla kaksikko lunasti paikkansa kolmosissa! Kolmosluokan starttikan ei hassumpi ollut, ja hienoa nollaa oltiin tekemässä vielä niin kauan, kunnes hyppy kiinnosti Islaa putkea enemmän ja hyllyhän sieltä napsahti.
Pakko sanoa, että ihan mielettömiä nämä minun A-tiimiläiseni, koko ajan saa olla tuloksia hehkuttamassa! :) Hyvä tytöt!