Sunnuntaina käytiin korkkaamassa Meelalla AVO, Mintulla VOI Uimaharjun tokokokeessa. Tuomarina toiminut Erkki Shemeikka oli jokseenkin hölläkätinen pisteitä jaellessaan, mutta silti ei tuloksilla juhlittu. Sen sijaan varsinkin Minttu tarjosi aimo annoksen analysoitavaa, treenisuunnitelmien tekoa ja asioiden pohdiskelua. Aina ei mene kuin Strömssössä, sen saa kyllä koirien kanssa oppia!
Meela oli pätevänä. Sen häiriötreenien määrän (nolostuttavan alhainen) huomioon ottaen suoritus oli loistava. Parasta kaikessa oli seuruun kymppi (!!) ja nouto, joka olisi ollut tuomarin mukaan kympin arvoinen, ellei koira olisi tarvinnut kaksoiskäskyä kapulalle lähetettäessä. Maasu oli hiljainen, kuuliainen, innoissaan... Ihan paras. Harmikseni se nollasi maahanmenon (kuulema käskytykseni oli pikainen ja koira näytti hämmentyneeltä, miksei kisatilanteessa ikinä osaa toimia kuin treeneissä!) ja kaukot kytätessään liikkuria, joten sinne meni hyvin alkanut ykköstulos. Seisomisessakin käskytykseni oli jotenkin outo ja koira valui hieman, luoksarin stoppi oli löysä, mutta se oli treenien perusteella odotettavissakin.
Tuloksena AVO3, hyvä mieli ja koepaikkaa on tiedusteltu kolmen viikon päästä järjestettävään hallikokeeseen!
Minttu taas... mitä?
Suoritus alkoi paikkiksella, jossa Mii reagoi heti alkuunsa kehään tulleeseen dopperiin, joka siirtyi omistajansa kanssa paikalleen melko riehakkaasti. Se ei kuitenkaan paineistunut, eikä jäänyt kyttäämään, otti kontaktia ja vaikutti ihan varmalta. Maahan jätettäessä se lähti kuitenkin heti perääni. Treenattiin sitten paikkista kehänauhan ulkopuolella, eikä tuo siellä edes haukahdellut ja oli muutenkin tosi varmana paikoillaan.
Alku enteili huonoa, ja sitäpä oli koko loppu suorituskin. Seuruussa kuumui ja alkoi napsia lahjetta (eli pitkiä pätkiä treeniin! lisää vaativuustasoa!), otti vinot perusasennot ja kääntyi paikallaan huonosti. Istumisen teki hyvin, mutta sitten lähti - kirjaimellisesti. Kehuin koiraa, se totesi että heippa! ja lähti juoksemaan kehästä suoraan kohti autoa, jonka luona Anna ja Jaana seurasivat koetta. Sain Mintun kuitenkin huudettua takaisin, ja jatkoimme hommia. Yleisö meni auton taakse piiloon, mutta edelleen Minttu kyttäsi ikkunoiden läpi auton taakse, kun se jäi luoksarissa paikoilleen. Ruudulta ja hypyltä ajatukset olivat taas kehästä poistumisessa, ja keskeytin meidän kokeen siihen.
Kysymys kuuluu, että mitä tämä nyt oli? Minttu ei ollut missään vaiheessa paineistunut, se on koira joka näyttää paineistumisensa todella voimakkaasti. Itse en enää jaksanut lopussa enää edes jännittää. Koiralla oli vain kaikki focus kehän ulkopuolella, Annan luona, ehkä loppupalkassa. Sitä ei koskaan palkata kaukopalkalla treeneissä. Se on saanut viimeksi kisatilanteessa vuosi sitten. Voiko se muistaa tilanteen edelleen?
Treeneissä Anna on aina mukana, eikä Minttu siellä ota mitään häiriötä siitä, että Myrniä tai Hupsista palkataan. Toisaalta Minttu myös näki autosta tullessaan, että Meela sai purkista loppupalkkaa. Saattoiko se yhdistää tämän ja kisatilanteen ja vuoden takaisen, eikä pystynyt pahemmin ajattelemaan muuta kuin että namnam superherkkuja saa kehän ulkopuolelta?
Eipä siinä. Teimme suorituksen jälkeen tokorinkikoutsimme kanssa suunnitelman, jolla tilanteeseen lähdetään puuttumaan. Jatkamme harjoituksia talvikauden, katsellaan keväällä uudelleen. En jaksa uskoa, että tällainen tilanne jäisi meidän kisaurallamme mitenkään päälle. Jos tuo koira on selvinnyt jäätävistä paineistumisistaan kisatilanteessa ja kykenee suoriutumaan minun jännityksestäni nykyään ihan iloisesti, pystyy se pitämään focuksen työskentelyssä kanssani loppupalkan sijaan.
Nyt kuitenkin tiedetään taas, mitä lähdetään treenaamaan ja pidetään paino talvikaudella enemmän kilpailuihin tähtäävissä treeneissä. Parempi tämä, kuin yletön paineistuminen ja sitä kautta lukkoon meneminen, mitä on myös toko uramme aikana nähty.
Tämä viikko treenataan tiiviisti molempia lajejamme, lauantaina ajetaan pikavisiitille Kuopioon Meelan jalostustarkastuksen merkeissä ja sitten koirat saavatkin viikon loman kaikesta askartelusta hihnanpään suunnatessa opintomatkalle Barcelonaan. Tulee niiiin tarpeeseen, meille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti