Anniina haastoi meidät mukaan koirablogien movember-haasteeseen, eli julkaisemaan tässä tapauksessa varsin kolmoslaatuisia kuvia koirien viiksistä! Ylläolevat laadukkaat pokkarikuvat möllikisapalkintojaan mussuttelevista shelteistä (huomatkaa brutaalit luut) tarjosi Agarwaen sheltteilyblogi, olkaat hyvät!
Voisin palata hieman ajassa taaksepäin, nimittäin ihan viime viikonloppuun ja alkuviikon treeneihin.
Lauantaina käytiin Annan kanssa tekemässä tokoja hallilla, ja otettiinkin ilo irti siitä, että oltiin kaksin treenaamassa! Käytettiin toisiamme häiriönä ja apuna milloin missäkin, ja kummankin koirat toimivat tosi hyvin.
Mintun kanssa tehtiin ruutua, joka oli täysin hiljainen! Olen muistaakseni aiemmin sanonut että Mintun räksytys ruudulle mentäessä johtuu ihan kokonaan siitä, että se on vielä vähän epävarma homman kulusta. Selvästi tehotreeni on tuottanut tulosta, nimittäin tehtiin monen monta hienoa ja hiljaista suoritusta! Naksuttelin vielä vähän paikkaa ruudussa, ja tehtiin me muutama ruudun loppuosakin sitten etikseen.
Seuraamisia työstettiin pienissä pätkissä, nimittäin meinasi mennä vähän eteen rynnimiseksi. Naksuttelin paikkaa ja treenasin peilin edessä, että sain oikeasti keskittyä peilikuvan kautta siihen, missä koira kulkee eikä tarvinnut kytätä sitä itse. Hyviä suorita ja käännöksiä, askelsiirtymät jätettiin tällä kertaa ihan kokonaan pois.
Noutoja treenattiin sekä metallilla että hypyn kanssa, ja hei vitsit, nämäkin olivat hiljaista tavaraa! Tein hankalia vinoja heittoja hypyn kanssa, mutta palasi aina oikein hypyn kautta sivulle. Metallikin nousi joka kerta suuhun, vaikka omaa inhottavaa lenksukapulaa käytettiinkin. Jospa tänä vuonna ostaisin messarista sitten sellaisen hitsatun kapulan, niin ei laipat hölsky miten sattuu.
Loppuun otettiin vielä luoksaria niin, että Anna teki Myrnin kanssa vieressä luoksetuloja ja koirat juoksivat omilla puolillaan vastakkain. Minttua ei häiriö haitannut sitten yhtään, löytyivät niin seisomiset kuin maahanmenotkin mallikkaasti!
Meela pääsi myös aloittelemaan ruudulla, joka on silläkin hirmu hyvällä mallilla. Nyt toistaiseksi olen ihan vaan lähetellyt namialustalle ja varmistellut oikeaoppista paikkaa, matkasta viis. Hirmu innoissaan tekee tuota liikettä, joten varmasti melkoinen vireennostattaja saadaan aikaan kisoihin!
Luoksarin stoppia hiottiin eri välimatkoilta takapalkalla. Toisinaan myös jätin palkan taakse, tein vaikkapas jäävän seisomisen ensin ja menin siitä sitten tekemään luoksaria, että liikkeet hieman ketjuttuisivat. Meela toimi hirmu hyvin, teki säpäkästi ja fiksusti. Tätä lisää, niin eiköhän liike ala toimia koetilanteessakin.
Loppuosan haukkumiseen ollaan puututtu ihan vain niin, että kutsun luokse ja annan kesken luoksetulon erikseen sivu-käskyn. Aluksi se haukkui toiselle käskylle, mutta nyt tämä on jäämässä hiljalleen pois, kun siitä ei koskaan palkata. Katsellaan, siirtyykö tämä valmiiseen luoksariin sitten joskus.
Seuraamisia tehtiin Annan käskyttämänä ja Meela oli paras! Pohdittiin, että koira käyttää niin näppärästi takapäätään, että voisin alkaa tehdä täyskäännökset vasemmalle. Testattavahan se oli, ja Meela kääntyi tasan persauksensa ympäri ja täyskäännös näytti ulkopuolisen silmään hurjan hyvältä! Eiköhän me tällä jatketa.
Pienen tauon jälkeen treenattiin vielä vauhtinoudot, häiriön alla kaukokäskyt, hyppyä ja yksi onnistunut tunnarikin. Kaikki pätevästi, onhan kyseessä viisas pieni sheltti.
Ihan lopuksi intouduin vielä treenailemaan keppien avokulmaa, kun se oli niin vaikea viime viikolla. Hiljalleen alkaa hahmottumaan, mutta ei sitä ihan viikossa rakenneta.
Maanantain ryhmätreeneissä olikin hirmu kiva rata, jossa sai juosta, ohjata tiukkoja kiemuroita ja haastaa itseään oikein urakalla! Anna otti Mintun kaverikseen treenaamaan ja minä tein sitten Meelalla. Molemmilla koirilla oli hurjan kivaa, ja etenkin Minttu teki superhienoja irtoamisia ja vaikeaa keppikulmaa Annankin kanssa.
Meelan kanssa ongelmaksi koitui tosiaan se keppikulma, jota treenattiin pitkään ja hartaasti. Millään en ehtinyt suoristamaan sitä kepeille, joten olisi pitänyt pystyä hakemaan itse. Jos olin itse myöhässä, epämääräinen ohjaaja tai jotain muuta ei-toivottua, antoi koira saman tien palautetta. Lisäksi päästiin harjoittelemaan leijeröintiä ja vähän itsenäisempää etenemistä oikein urakalla, kun radan loppuosuus tarjosi puomi-putkierottelua, vauhtia ja vaaratilanteita ;)
Loppuviimein saatiin kuitenkin kaikki kohdat hanskaan, ja varmasti oli treenistä hyötyä kaikille!
Keskiviikkona piipahdettiinkin aamupäivällä lauman kanssa moikkaamassa kaveripiirini koirajäsenistön tuoreinta tulokasta, Lennu-nahkaa. Innokkaat shelttitoverit hieman jännittivät pentua ensi alkuun, mutta lopulta sekin uskaltautui mukaan leikkimään. Minttu varsinkin olisi mieluusti leikkinyt pennun kanssa, joten eiköhän noista vielä hyviä kaveruksia leivota.
Koska koiria on tullut kuvattua viime aikoina olosuhteiden pakosta hyvin vähän, niin tässä teille meidän marsut loppukevennykseksi:
![]() |
Karvainen on nimeltään Koo ja tuo ylväämpi otus on Kutvonen. Kuka arvaa, kumpi näistä on minun? ;) |