Pieniä shelttejä viiksekkäitä

 Anniina haastoi meidät mukaan koirablogien movember-haasteeseen, eli julkaisemaan tässä tapauksessa varsin kolmoslaatuisia kuvia koirien viiksistä! Ylläolevat laadukkaat pokkarikuvat möllikisapalkintojaan mussuttelevista shelteistä (huomatkaa brutaalit luut) tarjosi Agarwaen sheltteilyblogi, olkaat hyvät!

Voisin palata hieman ajassa taaksepäin, nimittäin ihan viime viikonloppuun ja alkuviikon treeneihin.
Lauantaina käytiin Annan kanssa tekemässä tokoja hallilla, ja otettiinkin ilo irti siitä, että oltiin kaksin treenaamassa! Käytettiin toisiamme häiriönä ja apuna milloin missäkin, ja kummankin koirat toimivat tosi hyvin.

Mintun kanssa tehtiin ruutua, joka oli täysin hiljainen! Olen muistaakseni aiemmin sanonut että Mintun räksytys ruudulle mentäessä johtuu ihan kokonaan siitä, että se on vielä vähän epävarma homman kulusta. Selvästi tehotreeni on tuottanut tulosta, nimittäin tehtiin monen monta hienoa ja hiljaista suoritusta! Naksuttelin vielä vähän paikkaa ruudussa, ja tehtiin me muutama ruudun loppuosakin sitten etikseen.

Seuraamisia työstettiin pienissä pätkissä, nimittäin meinasi mennä vähän eteen rynnimiseksi. Naksuttelin paikkaa ja treenasin peilin edessä, että sain oikeasti keskittyä peilikuvan kautta siihen, missä koira kulkee eikä tarvinnut kytätä sitä itse. Hyviä suorita ja käännöksiä, askelsiirtymät jätettiin tällä kertaa ihan kokonaan pois.

Noutoja treenattiin sekä metallilla että hypyn kanssa, ja hei vitsit, nämäkin olivat hiljaista tavaraa! Tein hankalia vinoja heittoja hypyn kanssa, mutta palasi aina oikein hypyn kautta sivulle. Metallikin nousi joka kerta suuhun, vaikka omaa inhottavaa lenksukapulaa käytettiinkin. Jospa tänä vuonna ostaisin messarista sitten sellaisen hitsatun kapulan, niin ei laipat hölsky miten sattuu.

Loppuun otettiin vielä luoksaria niin, että Anna teki Myrnin kanssa vieressä luoksetuloja ja koirat juoksivat omilla puolillaan vastakkain. Minttua ei häiriö haitannut sitten yhtään, löytyivät niin seisomiset kuin maahanmenotkin mallikkaasti!

Meela pääsi myös aloittelemaan ruudulla, joka on silläkin hirmu hyvällä mallilla. Nyt toistaiseksi olen ihan vaan lähetellyt namialustalle ja varmistellut oikeaoppista paikkaa, matkasta viis. Hirmu innoissaan tekee tuota liikettä, joten varmasti melkoinen vireennostattaja saadaan aikaan kisoihin!

Luoksarin stoppia hiottiin eri välimatkoilta takapalkalla. Toisinaan myös jätin palkan taakse, tein vaikkapas jäävän seisomisen ensin ja menin siitä sitten tekemään luoksaria, että liikkeet hieman ketjuttuisivat. Meela toimi hirmu hyvin, teki säpäkästi ja fiksusti. Tätä lisää, niin eiköhän liike ala toimia koetilanteessakin.
Loppuosan haukkumiseen ollaan puututtu ihan vain niin, että kutsun luokse ja annan kesken luoksetulon erikseen sivu-käskyn. Aluksi se haukkui toiselle käskylle, mutta nyt tämä on jäämässä hiljalleen pois, kun siitä ei koskaan palkata. Katsellaan, siirtyykö tämä valmiiseen luoksariin sitten joskus.

Seuraamisia tehtiin Annan käskyttämänä ja Meela oli paras! Pohdittiin, että koira käyttää niin näppärästi takapäätään, että voisin alkaa tehdä täyskäännökset vasemmalle. Testattavahan se oli, ja Meela kääntyi tasan persauksensa ympäri ja täyskäännös näytti ulkopuolisen silmään hurjan hyvältä! Eiköhän me tällä jatketa.

Pienen tauon jälkeen treenattiin vielä vauhtinoudot, häiriön alla kaukokäskyt, hyppyä ja yksi onnistunut tunnarikin. Kaikki pätevästi, onhan kyseessä viisas pieni sheltti.

Ihan lopuksi intouduin vielä treenailemaan keppien avokulmaa, kun se oli niin vaikea viime viikolla. Hiljalleen alkaa hahmottumaan, mutta ei sitä ihan viikossa rakenneta.

Maanantain ryhmätreeneissä olikin hirmu kiva rata, jossa sai juosta, ohjata tiukkoja kiemuroita ja haastaa itseään oikein urakalla! Anna otti Mintun kaverikseen treenaamaan ja minä tein sitten Meelalla. Molemmilla koirilla oli hurjan kivaa, ja etenkin Minttu teki superhienoja irtoamisia ja vaikeaa keppikulmaa Annankin kanssa.

Meelan kanssa ongelmaksi koitui tosiaan se keppikulma, jota treenattiin pitkään ja hartaasti. Millään en ehtinyt suoristamaan sitä kepeille, joten olisi pitänyt pystyä hakemaan itse. Jos olin itse myöhässä, epämääräinen ohjaaja tai jotain muuta ei-toivottua, antoi koira saman tien palautetta. Lisäksi päästiin harjoittelemaan leijeröintiä ja vähän itsenäisempää etenemistä oikein urakalla, kun radan loppuosuus tarjosi puomi-putkierottelua, vauhtia ja vaaratilanteita ;)
Loppuviimein saatiin kuitenkin kaikki kohdat hanskaan, ja varmasti oli treenistä hyötyä kaikille!

Keskiviikkona piipahdettiinkin aamupäivällä lauman kanssa moikkaamassa kaveripiirini koirajäsenistön tuoreinta tulokasta, Lennu-nahkaa. Innokkaat shelttitoverit hieman jännittivät pentua ensi alkuun, mutta lopulta sekin uskaltautui mukaan leikkimään. Minttu varsinkin olisi mieluusti leikkinyt pennun kanssa, joten eiköhän noista vielä hyviä kaveruksia leivota.

Koska koiria on tullut kuvattua viime aikoina olosuhteiden pakosta hyvin vähän, niin tässä teille meidän marsut loppukevennykseksi:

Karvainen on nimeltään Koo ja tuo ylväämpi otus on Kutvonen. Kuka arvaa, kumpi näistä on minun? ;)

Radanlukutaito 4/4

Alkuviikko otettiin koko lauman kanssa rennosti, mikä siis tässä porukassa tarkoittaa olohuonetokoja, takapäätreenejä sohvatyynyillä ja pitkiä lenkkejä metsikössä. Valitettavasti tässä vaiheessa syksyä pitkät lenkit tietävät myös valtavia määriä kuraa ja muuta moskaa sisätiloihin, joten suihkutilatkin ovat olleet ahkerassa käytössä.

Keskiviikkona käytiin tokoilemassa Annan kanssa. Minttu oli ihan intona siitä että pääsi treenikentälle, ja ensimmäisessä setissä keskusteltiinkin asiasta saako seuratessa edistää? sekä tehtiin huippuhienoja ja innokkaita ruutuja. Samaan syssyyn suoritettiin mainioita luoksarin stoppeja takapalkalla, ja ne toimivatkin sitten totuttuun tapaan hienosti.
Kakkossetti sisälsi kaukokäskyjä, jotka lopetettiin hyvin onnistuneeseen lyhyeen sarjaan. Tehtiin kaikki jäävät läpi ja tuli todettua, etteivät ne ainakaan mihinkään ole unohtuneet. Annan avustavan silmän kanssa vielä katsottiin Mintun seuraamisia läpi ja naksuteltiin oikeaa paikkaa, joka löytyikin nyt vähemmillä höyryillä hyvin.

Meela sai suorittaa niin ikään ruutua namialustalla, jonka olemassaoloa pikkumerle ei syystä tai toisesta ensin meinannut edes tajuta. Muutamat hyvät toistot saatiin kuitenkin loppuun tehtyä. Noutoa työstettiin palautusharjoituksilla onnistuneesti. Suurimman päänvaivan näissä treeneissä tuotti viime kokeessa hajonnut liikkeestä seisominen, jota sai vahvistella ihan urakalla, ettei koira a) kääntyillyt perään b) lähtenyt seilaamaan vierelle palattua. Onneksi vaikeudet on tehty voitettaviksi, kun vain osaa oikeat metodit ;)
Luoksarin stoppiin lähdetään kokeilemaan takapalkan merkiksi selästä silitystä, jolle luotiin pohjaa jo näissä treeneissä. Saas nähdä, minkälaista tulosta se tuottaa!

Torstaina oli viimeinen kerta radanlukutaitokurssia, ja siellä meidän päämme menoksi oli tehty rata, jonka kinkkisin kohta oli varsin kinkkinen avokulma kepeille, kun keppien takana oli imemässä ihanainen putkikin. Ihme kyllä sain Meelan kanssa alun keppikuviot ykkösellä oikein, vaikka kävinkin suoristamassa koiran kepeille. Lopputunnista hinkattiinkin sitten itsenäistä avokulmaa, joka ei ohjaajan osalta ottanut onnistuakseen. Milloin oli varpaat väärään keppiväliin, milloin en malttanut odottaa koiraa ja antaa tilaa, milloin sitten koetin kääntää sitä liian voimakkaasti. Paljon on treenattavaa sillä saralla, mutta kyllä sieltä onnistumisiakin tuli!

Keppien jälkeinen elämä - persjättö, simppeli valssi ja putkikuviot sujuivat hienosti. Meela lukee minua niin hyvin, ettei meille tuottanut vaikeuksia hankalampi pakkovalssilla hypylle ja siitä pimeään putkikulmaan samalla, kun kepit olivat kutsuvasti tyrkyllä. Hyvin sujui serpentiinikin, mutta lopun hyppykieputusta jäätiin sitten varioimaan useammalla eri tavalla suoritettavaksi. Kuulema persjätöt minun ohjauksessani toimii, joten niitä sovellettiin radalle niin usein kuin mahdollista.
Pätevä pieni sheltti selvitti haastavatkin kieputukset pikkuruisilla kaarroksilla, ja treeneistä lähtiessä oli valtavan hyvä fiilis!

Perjantain ryhmätreeneissä paikalla olimme vain Inka ja minä (ja Anna tekemässä tokoja), joten varioimme halliin eilisen kurssitreenin, sillä se sisälsi vain hyppyjä ja putkia. Meelan kanssa keskityttiin keppien treenaamiseen ja rallateltiin vähän muilla esteillä, mutta Mintun kanssa sai tehdä hommia tosissaan. Ilmeisesti ahkera irtoamistreeni on tehnyt tehtävänsä, ja nyt joudun hieman tekemään hommia sen eteen, että koira oikeasti työskentelisi myös tiiviisti pienissä kieputuksissa. Kepeille mennessä putki imi Mintun mukaansa kerta toisensa jälkeen, ja kaarroksia sai moneen kohtaan hinkata tiiviimmiksi.
Mii oli hirveän onnellinen radalle päästessään ja muutamiin pidempiin väleihin se kiihdytti aivan ilmiömäisiin nopeuksiin. Siis Mintun tasolla.

Viikonloppu näytti jo harvinaislaatuisen vapaalta, mutta sitten keksin sinne koiramaista aktiviteettia: Lena Dankerin luento nimittäin! Sunnuntaina Meela pääsee mukaani koirankopelointikurssille, joka toivottavasti on juuri niin mielenkiintoinen kuin monet tahot ovat antaneet ymmärtää.

Ei ole ruusuilla tanssimista

Myrn (Amor'jade Dark Drama Queen) kävi tänään läpivalaisussa.
Silmät ok, selkä ok, polvet 0/0, sydän ok, kyynärät ok.
Lonkat sen sijaan lähtivät kennelliittoon alustavan arvion mukaan joko D:nä tai jopa E:nä. Nivelrikkoa niissä ei vielä näkynyt, mutta kyllä tyhmempikin huomasi, etteivät palikat olleet ihan kohdillaan, niin löysät ne olivat.
Lopullista lausuntoa odotellessa.

Lienee sanomattakin selvää, että jalostussuunnitelmat ovat tämän koiran kohdalta nyt sitten siinä. Harrastussuunnitelmat muotoillaan uudelleen terveystilannetta ajatellen. Lihaskunto pidetään hyvänä ja toivotaan, etteivät nuo oireile vielä pitkään aikaan. Uusintakuvat sitten myöhemmin.

Myrn ei ole paperilla oma koirani, vaan avopuolisoni - tätä ovat jotkut ihmetelleet.
Mutta kyllä harmittaa.
Niin perkeleesti.

Jari Suomalaisen valmennus

Tämä viikko ollaan oltu tosi kiinni aksajutuissa, hallilla on käyty tekemässä pieniä treenejä ja hiottu tekniikkaa sekä iänikuisia keppejä ja kontakteja. Talven suunnitelmiin kuuluukin keppiprojekti sekä vauhdin löytäminen kontakteille. Siinä riittää varmasti tekemistä riittämiin, ja toivottavasti homma on edennyt kesään mennessä sen verran, että ettei hirvitä ajatus kolmosten ratojen keppikulmista.

Maanantaina heitettiin molempien kanssa ryhmätreeneissä perinteinen ratatreeni, jossa Meela yllätti irtoilemalla putkiin ties miten päin ja mistä vaan, Minttu puolestaan sillä että pysyi harvinaisen hyvin hanskassa.

Lauantaina mentiinkin sitten pitkästä aikaa Annan kanssa hallille ja roudattiin kontaktit, kepit ja pieni pakkovalssi- ja viskiharjoitus kentälle. Tehtiin koirien kanssa kolme settiä, joista ensimmäisessä keppejä (lähettelin kaukaa kepeille, Anna palkkasi) sekä pakkovalssitreeniä, toisessa kontakteja ja kolmannessa keppejä sekä viskiä.
Treeni olin hirmuisen hyvä, mistä suurin kiitos lienee suunnitelmallisuudelle! Saatiin paljon hyviä toistoja aikaan ja vastaavia treenejä täytyy ehdottomasti ottaa ohjelmistoon useamminkin. Varsinkin nyt, kun kepit pitää oikeasti saada toimimaan vaikka päällään seisten, tulee keppiharjoitteita varmasti otettua. Tällä kertaa ongelmalliseksi osoittautuivat avokulmat, joskin Minttu handlaa oikean sisäänmenon huomattavasti tytärtään paremmin.

Aloiteltiin illalla myös pieniä sisäprojekteja Meelan kanssa, nimittäin tunnari ja VOI-kaukot! Olen jokusen kerran piilotellut tuolle tunnaripalikkaa nurmen sekaan ja se on sieltä sen hakenut, mutten ihan uskonut että sisällä se tajuaisi saman tien alkaa käyttää nenäänsä ja etsiä oikeaa kapulaa oikeasti ajatuksen kanssa vaikka häiriökapuloita ympäristöön lisäisinkin! Kahtena päivänä olen tehnyt muutaman helpon harjoituksen suurella tunnarimäärällä, oma vähän erikseen muista. Alku näyttää lupaavalta.

Sunnuntainen päivä alkoi Jari Suomalaisen valmennuksella JOAn hallilla. Olin kamalan innoissani kun sain mahdollisuuden osallistua tuohon valkkaan, joten lähdettiin Meelan kanssa myrskyisästä säästä huolimatta kohti hallia. Treenaamiseen lisäjännitystä toi tosiaan myrsky, katto tuntui lähtevän ihan kokonaan irti ja kesken meidän toisen treenivuoron sähköt katkesivat ja koko halli pimeni. Ehdittiin kymmenisen minuuttia keskustella nopeuden hankkimisesta kontakteille, ennen kuin valot palasivat ja päästiin jatkamaan hommia.

Valkka itsessään oli hirmuisen kiva ja saatiin paljon treenattavaa tulevaisuutta ajatellen! Keppien avokulma ja niille irtoaminen ei toiminut sitten ollenkaan, enkä itse ehtinyt saattelemaan koiraa kepeille, kun ajauduin kerta toisensa jälkeen liian lähelle putkea. Kieputuskohdissa sen sijaan ei ollut ongelmaa, mitä nyt persjättöjä täytyy oikeasti alkaa vähän vahvistella ja opetella itse liikkumaan, mikä nyt ei tietysti tule mitenkään yllätyksenä.
Yksi putkelle irtoaminen tökki radan loppuvaiheessa, ja niitäkin täytyy tehdä enemmän.
Jostain syystä pieni porsimo katsoi myös täysin sallituksi päristellä A:n kontakteilta läpi ihan miten sattuu, ja niitä jouduttiin vähän korjailemaan. Tällä hertaa A oli ihan vieras ja hieman liukkaan oloinen, joten liekö röyhkeys johtunut esteen ihmettelemisestä.
Hirmu hyvä treeni, just siksihän näissä käydään että saataisiin vähän uutta näkökulmaa omiin harjoituksiin.
Alla pieni kooste onnistuneista jutusta, jotka ei nekään aina ole ihan niin sujuvia ;D

Jostain kumman syystä kamala näyttelykuume iskee päälle juuri silloin, kun ei oikeastaan ole koiraa, jota viedä kehään. Onneksi Myrn on ilmoitettu messariin lauantaipäivälle ja pääsen esittämään sen siellä.
Onko muita messariin tulijoita?

Etelän vieraita ja tokoa

Agarwaen A-pentue 2½ vuotta!
Äitikoira Minttu sekä tyttäret Meela, Isla ja Noona

Viikonloppuna meillä oli (tai on edelleen!) odotettuja vieraita etelästä, kun Fanny ja Noona tulivat käymään. Lauantaina saapuivat vielä Inka ja Isla yökylään, ja kyllä oli talossa hulinaa, kun kuusi koiraa ja omistajat sullottiin samaan kämppään puimaan koirajuttuja ja treenisuunnitelmia!

Lauantaina käytiin porukalla tekemässä tokoja, lenkillä ja juoksuttamassa koiria vähän pellollakin. Meelan kanssa touhuttiin viime hetken treenejä kokeeseen, ja tadaa: kaukot olivat vielä enemmän palasina kuin aiemmin ja nouto ihan totaalihajonnut. Tosi kiva juttu hei!
Onnistuneita harjoituksia saatiin alle, mutta nyt täytyy toden teolla ryhtyä kehittelemään sotasuunnitelmaa, jolla nuo heikot ja hajonneet liikkeet saadaan oikeasti toimimaan myös koetilanteessa. Luoksarin stoppi on treeneissä alkanut toimia tosi hyvin takapalkalla ja jotain on selvästi mennyt koiran pääkoppaankin sen asian suhteen.

Minttu teki päteviä luoksarin stoppeja, seuruupätkiä ja jääviä. Kaukot takapalkalla toimii nykyään tosi hyvin myös! Pitäisi saada jostain aikaa ja jaksamusta myös kisamuotoisiin treeneihin mielellään uusien treenikavereiden seurassa, niin ehkäpä sitä ensi kesänä oltaisiin taas iskussa ja voisi sitä tokossa kisaamista suunnitella ihan tosissaan.

Koirien rällättyä itsensä väsyksiin oli mukava kokkailla porukalla tortilloita, katsella päivän kuvia lävitse ja tuhota pari pussillista sipsejä. Illalla Isla ja Noona intoutuivat painimaan keskenään olohuoneessa, mutta talon omia koiria eivät hölmöt sisäleikit olisi voineet enää vähempää kiinnostaa.

Sunnuntaille oli ohjelmassa kolmosluokkalaisten Noonan ja Islan kisareissu Kuopioon, Meelan kanssa suuntasin tekemään tokoja JOAn hallille. Kisatilanne oli sitä mitä meillä aina: joku yllätysliike ei toimi, koira on hirveän onnellinen siitä että saa tehdä duunia ja ne hitsin kaukot ei vaan vieläkään kestä kisoja.

Paikalla makaaminen 8 - Mentiin ulos ovesta piiloon ja ovi kiinni. Meelan vieressä koira nousi, mutta Meela oli maannut varmana, mitä nyt vähän haistellut. Ennakoi kuitenkin lopun perusasennon, mikä taas ei ole yhtään meelamaista.
Seuraaminen taluttimetta 8½ - Tuomari kehui, että liikkeestä huomaa, että koira nauttii siitä. Iloisen seuruun höysteenä juoksuun lähtiessä yksi pomppu ja yksi haukahdus, joista pistevähennykset.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - Kun sain oman äänenkäyttöni kuriin, hommahan sujuu kuin vettä vaan.
Luoksetulo 5 - Ei siis mitään ajatustakaan pysähtyä stopille. Käsimerkki sai aikaan iloisia peurapomppuja, joilla pikkusheltti loikki perusasentoon vierelleni varsin riemukkaan näköisenä.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Voihan plääh! Käveli perässä kunnes pysähdyin, himmaili mukaan kun kuljin ohi. Kyttäsi vähän kehän laidan tapahtumia, joten olisiko keskittyminen herpaantunut vähän siinä?
Nouto 9 - Heitin itse kapulan jonnekin huitsiin asti ja kaiken kukkuraksi ihan vinoon. Lähti kapulalle hyvin, otti hieman leikkien kapulan ja murisi sille kun oli niiiiin siistiiii.
Kauko-ohjaus 0 - Kun ei nouse niin ei nouse. Lisää ketjutustreeniä kenties.
Estehyppy 7 - Olin itse vähän hätäinen istu-käskyn kanssa, joten vaati toisen käskyn. Haukahti palatessa sivulle.
Kokonaisvaikutus 8 - Iloista menoa, kaksi pistettä lähti ääntelystä.

116 pistettä ja AVO3 tulos. Tuomarina toimi Anne Nokelainen.

Kokeen jälkeen tuli analysoitua suoritusta, ja tulimme siihen tulokseen, että tuon koiran ollessa niin hitsin herkkä minun äänenpainoilleni käskytyksissä, että liikkeiden nollaukset tulevat ihan sieltä. Kisatilanteen jännityksessä käsky ei mene ihan kuten treeneissä, ja koira hämmentyy. Voihan sheltti! Mintulle on ihan sama, mitä sille sanon jos homma menee vähän sinne päin, mutta Meela on vaan niiiiiin tarkka - ihan kuin agilityssäkin.

Huomattu kuitenkin on, että Meela paranee vanhetessaan myös tokoissa. Nyt on tämän vuoden kisat kisattu, joten huilikaamme treeneistä hetken aikaa ja sitten palataan opetellemaan voittajan liikkeitä ja viilaamaan loppuun asti nämä avoimen hankaluudet. Ensi kesänä uudelleen kisakentille ja katsotaan, mitä sitten tapahtuu!

Kuopion agilityporukallakaan ei ollut mennyt kovin kaksisesti, sillä kumpainenkin koirakko oli tehnyt hylsyt kaikilta radoilta. Noona painaa radalla ihan mieletöntä vauhtia, eivätkä sen hylyt olleet mitenkään huonoja ratoja, kuten videoiltakin voi katsella:



Kaiken kaikkiaan olemattomista tuloksista huolimatta viikonloppu oli oikein mukava ja vauhdikas, oli kiva nähdä kaukaisempiakin kasvatteja! :)

Noonasta on kasvanut kaunis ja tasapainoinen eläin!

Radanlukutaito osa 3.

Myrn aloitti pari viikkoa sitten ensimmäiset juoksunsa. Hiljaa elättelen toiveita, että tämän myötä myös nämä kaksi merleä intoutuisivat vihdoin viimein juoksuilemaan. Sitä odotellessa keskitymme kuitenkin treenaamaan täysillä, ja parit valmennuksetkin on raksittu kalenteriin vielä loppukuulle.

Tostaina jatkui radanlukutaito, jota veti tällä kertaa Ojansivun Katja. Tarjolla oli kieputusta ja keppihaasteita, ja voi vitsit että taas oppi uutta yhden pienen parituntisen aikana! Jo rataan tutustuttaessa huomaa, että kun oikeasti paneudutaan siihen radanlukuun, alkaa esteitä ja ohjauksia katsoa ihan uudella tavalla. Kurssia on takana kolme kertaa, ja jokaiselta on irronnut paljon hyvää tietoa, jota toivottavasti osaan soveltaa jatkossa.

Video treeneistä jäi hieman tyngäksi kiitos Moviemakerin kiukuttelun, mutta joitakin pätkiä siinä on kuitenkin. Ihan ensiksi täytyy laittaa treeniin nuo pakkovalssit, joissa a) olen liian kaukana esteestä b) jumitan paikallani. Putkelle viennit onnistuivat poikkeuksetta, mutta ensimmäinen vienti kepeille oli huono. Korjattiin ohjaustani, ja johan alkoivat kepitkin löytyä.
Keppien jälkeen putkelle vähän jarrua ja sitten hyvin helposti taas hypyn kautta putkeen. Ennen A-estettä olevalle hypylle kellotimme tuon videolla näkyvän pyöräytyksen siivekkeen ympäri sekä pakkovalssin, ja vastoin kaikkia odotuksia Meelan kanssa pyörittely oli nopeampi ohjaus! Pikkusheltti liikkuu niin tehokkaasti koko ajan, etteivät tiukat kurvit sitä paljon hidasta. A:n jälkeinen elämä tuotti meille vähän hankaluuksia, nimittäin maailman huonoiten rytmitetty persjättö ei ihan toiminut, ja Katja tarjosikin vaihtoehdoksi poispäinkääntöä. Käytiin ohjaus läpi, ja vaikka oma rytmitys oli tässäkin kuviossa heikko, oli se selvästi toimivampi. Pitää treenata näitä lisää, nimittäin ei olla taidettu aiemmin pahemmin moisia kuvioita suorittaa! Ohjaus muurille oli hosuva, mutta siitäkin saatiin onneksi ihan toimivia versioita aikaiseksi.
Lopuksi vielä testailimme vaihtoehtoista ohjausta kepeille tuolta putkien välistä, mikä toimi sekin ihan nätisti, kunhan vain luotin itse koiraan enkä pelännyt liikaa sen sujahtavan takaisin putkeen.

Seuraavaksi suunnatan molempien tyttöjen kanssa hallille tekemään vähän agilityjä ja siitä asemalle hakemaan viikonloppuvieraita, nimittäin Fanny ja Noona tulevat pitkästä aikaa kylään! Toivottavasti viikonlopun aikana tulee kuvattua muutakin kuin näitä iänikuisia huonolaatuisia videoita, niin on jotain muuta laitettavaa blogin koristukseksi.

Viikonloppu videolla

Lauantaina vietimme nelisen tuntia läheisellä kentällä tokoa treenaten ja koirakuulumisia vaihdellen. Kuvattiin siinä sivussa videota shetlantilaisväen tokoista.