Etelän vieraita ja tokoa

Agarwaen A-pentue 2½ vuotta!
Äitikoira Minttu sekä tyttäret Meela, Isla ja Noona

Viikonloppuna meillä oli (tai on edelleen!) odotettuja vieraita etelästä, kun Fanny ja Noona tulivat käymään. Lauantaina saapuivat vielä Inka ja Isla yökylään, ja kyllä oli talossa hulinaa, kun kuusi koiraa ja omistajat sullottiin samaan kämppään puimaan koirajuttuja ja treenisuunnitelmia!

Lauantaina käytiin porukalla tekemässä tokoja, lenkillä ja juoksuttamassa koiria vähän pellollakin. Meelan kanssa touhuttiin viime hetken treenejä kokeeseen, ja tadaa: kaukot olivat vielä enemmän palasina kuin aiemmin ja nouto ihan totaalihajonnut. Tosi kiva juttu hei!
Onnistuneita harjoituksia saatiin alle, mutta nyt täytyy toden teolla ryhtyä kehittelemään sotasuunnitelmaa, jolla nuo heikot ja hajonneet liikkeet saadaan oikeasti toimimaan myös koetilanteessa. Luoksarin stoppi on treeneissä alkanut toimia tosi hyvin takapalkalla ja jotain on selvästi mennyt koiran pääkoppaankin sen asian suhteen.

Minttu teki päteviä luoksarin stoppeja, seuruupätkiä ja jääviä. Kaukot takapalkalla toimii nykyään tosi hyvin myös! Pitäisi saada jostain aikaa ja jaksamusta myös kisamuotoisiin treeneihin mielellään uusien treenikavereiden seurassa, niin ehkäpä sitä ensi kesänä oltaisiin taas iskussa ja voisi sitä tokossa kisaamista suunnitella ihan tosissaan.

Koirien rällättyä itsensä väsyksiin oli mukava kokkailla porukalla tortilloita, katsella päivän kuvia lävitse ja tuhota pari pussillista sipsejä. Illalla Isla ja Noona intoutuivat painimaan keskenään olohuoneessa, mutta talon omia koiria eivät hölmöt sisäleikit olisi voineet enää vähempää kiinnostaa.

Sunnuntaille oli ohjelmassa kolmosluokkalaisten Noonan ja Islan kisareissu Kuopioon, Meelan kanssa suuntasin tekemään tokoja JOAn hallille. Kisatilanne oli sitä mitä meillä aina: joku yllätysliike ei toimi, koira on hirveän onnellinen siitä että saa tehdä duunia ja ne hitsin kaukot ei vaan vieläkään kestä kisoja.

Paikalla makaaminen 8 - Mentiin ulos ovesta piiloon ja ovi kiinni. Meelan vieressä koira nousi, mutta Meela oli maannut varmana, mitä nyt vähän haistellut. Ennakoi kuitenkin lopun perusasennon, mikä taas ei ole yhtään meelamaista.
Seuraaminen taluttimetta 8½ - Tuomari kehui, että liikkeestä huomaa, että koira nauttii siitä. Iloisen seuruun höysteenä juoksuun lähtiessä yksi pomppu ja yksi haukahdus, joista pistevähennykset.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - Kun sain oman äänenkäyttöni kuriin, hommahan sujuu kuin vettä vaan.
Luoksetulo 5 - Ei siis mitään ajatustakaan pysähtyä stopille. Käsimerkki sai aikaan iloisia peurapomppuja, joilla pikkusheltti loikki perusasentoon vierelleni varsin riemukkaan näköisenä.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Voihan plääh! Käveli perässä kunnes pysähdyin, himmaili mukaan kun kuljin ohi. Kyttäsi vähän kehän laidan tapahtumia, joten olisiko keskittyminen herpaantunut vähän siinä?
Nouto 9 - Heitin itse kapulan jonnekin huitsiin asti ja kaiken kukkuraksi ihan vinoon. Lähti kapulalle hyvin, otti hieman leikkien kapulan ja murisi sille kun oli niiiiin siistiiii.
Kauko-ohjaus 0 - Kun ei nouse niin ei nouse. Lisää ketjutustreeniä kenties.
Estehyppy 7 - Olin itse vähän hätäinen istu-käskyn kanssa, joten vaati toisen käskyn. Haukahti palatessa sivulle.
Kokonaisvaikutus 8 - Iloista menoa, kaksi pistettä lähti ääntelystä.

116 pistettä ja AVO3 tulos. Tuomarina toimi Anne Nokelainen.

Kokeen jälkeen tuli analysoitua suoritusta, ja tulimme siihen tulokseen, että tuon koiran ollessa niin hitsin herkkä minun äänenpainoilleni käskytyksissä, että liikkeiden nollaukset tulevat ihan sieltä. Kisatilanteen jännityksessä käsky ei mene ihan kuten treeneissä, ja koira hämmentyy. Voihan sheltti! Mintulle on ihan sama, mitä sille sanon jos homma menee vähän sinne päin, mutta Meela on vaan niiiiiin tarkka - ihan kuin agilityssäkin.

Huomattu kuitenkin on, että Meela paranee vanhetessaan myös tokoissa. Nyt on tämän vuoden kisat kisattu, joten huilikaamme treeneistä hetken aikaa ja sitten palataan opetellemaan voittajan liikkeitä ja viilaamaan loppuun asti nämä avoimen hankaluudet. Ensi kesänä uudelleen kisakentille ja katsotaan, mitä sitten tapahtuu!

Kuopion agilityporukallakaan ei ollut mennyt kovin kaksisesti, sillä kumpainenkin koirakko oli tehnyt hylsyt kaikilta radoilta. Noona painaa radalla ihan mieletöntä vauhtia, eivätkä sen hylyt olleet mitenkään huonoja ratoja, kuten videoiltakin voi katsella:



Kaiken kaikkiaan olemattomista tuloksista huolimatta viikonloppu oli oikein mukava ja vauhdikas, oli kiva nähdä kaukaisempiakin kasvatteja! :)

Noonasta on kasvanut kaunis ja tasapainoinen eläin!