Jari Suomalaisen valmennus

Tämä viikko ollaan oltu tosi kiinni aksajutuissa, hallilla on käyty tekemässä pieniä treenejä ja hiottu tekniikkaa sekä iänikuisia keppejä ja kontakteja. Talven suunnitelmiin kuuluukin keppiprojekti sekä vauhdin löytäminen kontakteille. Siinä riittää varmasti tekemistä riittämiin, ja toivottavasti homma on edennyt kesään mennessä sen verran, että ettei hirvitä ajatus kolmosten ratojen keppikulmista.

Maanantaina heitettiin molempien kanssa ryhmätreeneissä perinteinen ratatreeni, jossa Meela yllätti irtoilemalla putkiin ties miten päin ja mistä vaan, Minttu puolestaan sillä että pysyi harvinaisen hyvin hanskassa.

Lauantaina mentiinkin sitten pitkästä aikaa Annan kanssa hallille ja roudattiin kontaktit, kepit ja pieni pakkovalssi- ja viskiharjoitus kentälle. Tehtiin koirien kanssa kolme settiä, joista ensimmäisessä keppejä (lähettelin kaukaa kepeille, Anna palkkasi) sekä pakkovalssitreeniä, toisessa kontakteja ja kolmannessa keppejä sekä viskiä.
Treeni olin hirmuisen hyvä, mistä suurin kiitos lienee suunnitelmallisuudelle! Saatiin paljon hyviä toistoja aikaan ja vastaavia treenejä täytyy ehdottomasti ottaa ohjelmistoon useamminkin. Varsinkin nyt, kun kepit pitää oikeasti saada toimimaan vaikka päällään seisten, tulee keppiharjoitteita varmasti otettua. Tällä kertaa ongelmalliseksi osoittautuivat avokulmat, joskin Minttu handlaa oikean sisäänmenon huomattavasti tytärtään paremmin.

Aloiteltiin illalla myös pieniä sisäprojekteja Meelan kanssa, nimittäin tunnari ja VOI-kaukot! Olen jokusen kerran piilotellut tuolle tunnaripalikkaa nurmen sekaan ja se on sieltä sen hakenut, mutten ihan uskonut että sisällä se tajuaisi saman tien alkaa käyttää nenäänsä ja etsiä oikeaa kapulaa oikeasti ajatuksen kanssa vaikka häiriökapuloita ympäristöön lisäisinkin! Kahtena päivänä olen tehnyt muutaman helpon harjoituksen suurella tunnarimäärällä, oma vähän erikseen muista. Alku näyttää lupaavalta.

Sunnuntainen päivä alkoi Jari Suomalaisen valmennuksella JOAn hallilla. Olin kamalan innoissani kun sain mahdollisuuden osallistua tuohon valkkaan, joten lähdettiin Meelan kanssa myrskyisästä säästä huolimatta kohti hallia. Treenaamiseen lisäjännitystä toi tosiaan myrsky, katto tuntui lähtevän ihan kokonaan irti ja kesken meidän toisen treenivuoron sähköt katkesivat ja koko halli pimeni. Ehdittiin kymmenisen minuuttia keskustella nopeuden hankkimisesta kontakteille, ennen kuin valot palasivat ja päästiin jatkamaan hommia.

Valkka itsessään oli hirmuisen kiva ja saatiin paljon treenattavaa tulevaisuutta ajatellen! Keppien avokulma ja niille irtoaminen ei toiminut sitten ollenkaan, enkä itse ehtinyt saattelemaan koiraa kepeille, kun ajauduin kerta toisensa jälkeen liian lähelle putkea. Kieputuskohdissa sen sijaan ei ollut ongelmaa, mitä nyt persjättöjä täytyy oikeasti alkaa vähän vahvistella ja opetella itse liikkumaan, mikä nyt ei tietysti tule mitenkään yllätyksenä.
Yksi putkelle irtoaminen tökki radan loppuvaiheessa, ja niitäkin täytyy tehdä enemmän.
Jostain syystä pieni porsimo katsoi myös täysin sallituksi päristellä A:n kontakteilta läpi ihan miten sattuu, ja niitä jouduttiin vähän korjailemaan. Tällä hertaa A oli ihan vieras ja hieman liukkaan oloinen, joten liekö röyhkeys johtunut esteen ihmettelemisestä.
Hirmu hyvä treeni, just siksihän näissä käydään että saataisiin vähän uutta näkökulmaa omiin harjoituksiin.
Alla pieni kooste onnistuneista jutusta, jotka ei nekään aina ole ihan niin sujuvia ;D

Jostain kumman syystä kamala näyttelykuume iskee päälle juuri silloin, kun ei oikeastaan ole koiraa, jota viedä kehään. Onneksi Myrn on ilmoitettu messariin lauantaipäivälle ja pääsen esittämään sen siellä.
Onko muita messariin tulijoita?