Radanlukutaito osa 3.

Myrn aloitti pari viikkoa sitten ensimmäiset juoksunsa. Hiljaa elättelen toiveita, että tämän myötä myös nämä kaksi merleä intoutuisivat vihdoin viimein juoksuilemaan. Sitä odotellessa keskitymme kuitenkin treenaamaan täysillä, ja parit valmennuksetkin on raksittu kalenteriin vielä loppukuulle.

Tostaina jatkui radanlukutaito, jota veti tällä kertaa Ojansivun Katja. Tarjolla oli kieputusta ja keppihaasteita, ja voi vitsit että taas oppi uutta yhden pienen parituntisen aikana! Jo rataan tutustuttaessa huomaa, että kun oikeasti paneudutaan siihen radanlukuun, alkaa esteitä ja ohjauksia katsoa ihan uudella tavalla. Kurssia on takana kolme kertaa, ja jokaiselta on irronnut paljon hyvää tietoa, jota toivottavasti osaan soveltaa jatkossa.

Video treeneistä jäi hieman tyngäksi kiitos Moviemakerin kiukuttelun, mutta joitakin pätkiä siinä on kuitenkin. Ihan ensiksi täytyy laittaa treeniin nuo pakkovalssit, joissa a) olen liian kaukana esteestä b) jumitan paikallani. Putkelle viennit onnistuivat poikkeuksetta, mutta ensimmäinen vienti kepeille oli huono. Korjattiin ohjaustani, ja johan alkoivat kepitkin löytyä.
Keppien jälkeen putkelle vähän jarrua ja sitten hyvin helposti taas hypyn kautta putkeen. Ennen A-estettä olevalle hypylle kellotimme tuon videolla näkyvän pyöräytyksen siivekkeen ympäri sekä pakkovalssin, ja vastoin kaikkia odotuksia Meelan kanssa pyörittely oli nopeampi ohjaus! Pikkusheltti liikkuu niin tehokkaasti koko ajan, etteivät tiukat kurvit sitä paljon hidasta. A:n jälkeinen elämä tuotti meille vähän hankaluuksia, nimittäin maailman huonoiten rytmitetty persjättö ei ihan toiminut, ja Katja tarjosikin vaihtoehdoksi poispäinkääntöä. Käytiin ohjaus läpi, ja vaikka oma rytmitys oli tässäkin kuviossa heikko, oli se selvästi toimivampi. Pitää treenata näitä lisää, nimittäin ei olla taidettu aiemmin pahemmin moisia kuvioita suorittaa! Ohjaus muurille oli hosuva, mutta siitäkin saatiin onneksi ihan toimivia versioita aikaiseksi.
Lopuksi vielä testailimme vaihtoehtoista ohjausta kepeille tuolta putkien välistä, mikä toimi sekin ihan nätisti, kunhan vain luotin itse koiraan enkä pelännyt liikaa sen sujahtavan takaisin putkeen.

Seuraavaksi suunnatan molempien tyttöjen kanssa hallille tekemään vähän agilityjä ja siitä asemalle hakemaan viikonloppuvieraita, nimittäin Fanny ja Noona tulevat pitkästä aikaa kylään! Toivottavasti viikonlopun aikana tulee kuvattua muutakin kuin näitä iänikuisia huonolaatuisia videoita, niin on jotain muuta laitettavaa blogin koristukseksi.