 |
Täytekuvaa lokakuulta. |
Yksi projekteistani tälle vuodelle on ollut kunnollisen treenipäiväkirjan pitäminen. Aloitin sen kanssa puuhastelun jo joululomalla, kun mapitin loman treenit siististi uuteen mustaan kansiooni.
Samalla olen selaillut nettiä etsien koulutusvinkkejä, uusia harjoituksia, mielenkiintoisia agilitypätkiä ja kaikkea sellaista, mistä voisi olla minulle hyötyä koirieni kanssa puuhastellessa.
Nyt, kun olen aktiivisesti mukana myös koulutustoiminnassa, on haluni oppia lisää kouluttamisesta vain korostunut. Minulla on kaksi koiraa, jotka olen koulinut sille tasolle, millä ne nyt ovat. Kaksi shelttiä, samaa sukua, jokseenkin samanlaisia. Toki tekniikkani ovat viiden vuoden aikana kehittyneet, mutta aika pitkälti koirieni oppimistyyli ja olemus on sama. Noutajaryhmissäni tapaan paljon erirotuisia ja -tyyppisiä koiria, ja joudun jatkuvasti ajattelemaan pienen shelttiboksini ulkopuolelle etsiessäni vaihtoehtoja toko-ongelmiin.
Se haastaa, ja laittaa miettimään omiakin harjoituksia.
Tänä vuonna olen painottanut itselleni erityisesti seuraavia: suunnitelmallisuus on tärkeää. Pohdi, mitä haluat harjoituksellasi saavuttaa. Laatu korvaa määrän, myös harjoittelun kestossa ja liikkeiden määrässä.
Haluan tehdä enemmän lyhyitä treenejä lenkkien lomassa, kuin ajaa varta vasten autolla kentälle hinkkaamaan puolivillaisesti läpi kamalan kasan liikkeitä. Pari, kolme hyvin suoritettua harjoitusta riittävät onnistuneeseen treeniin! Tätä tavoitettani onkin tukenut seuran vapaavuorojen asettelu - pari kertaa viikossa tunnin iltavuoro hallilla koko lauman kanssa takaa sen, ettei yhden koiran kanssa ehdi jäädä tekemään liikaa, vaan aika on käytettävä tehokkaasti hyödyksi.
Kirjattuani ylös selkeät tavoitteeni tälle vuodelle, päätin kirjoittaa myös kuukausittain jokaisen tokoliikkeemme tilanteen. Uskoisin, että näin pääsen helpommin pureutumaan ongelmakohtiin ja pysyn itsekin paremmin perässä siinä, mitä on tapahtunut ja mihin suuntaan homma on edennyt.
Koetan pitää kiinni lupauksestani tehdä enemmän kokeenomaisia treenejä, jotka palvelevat tätä liikekatsaus-ajatustani. Mitä pitää vielä harjoitella, että voimme oikeasti mennä kisoihin?
Luultavasti tulen soveltamaan tätä menetelmää jollain tasolla myös agilityssä, jossa meillä riittää pieniä projekteja mm. kontaktien ja keppien parissa.
Suuremman kokonaisuuden lisäksi olen suunnitellut myös treenien kulun. Hyvin usein ennen hallille lähtöä palaan edellisiin merkintöihini ja valitsen muutaman sellaisen liikkeen tai osa-alueen, jonka olen kokenut ongelmalliseksi. Käytän aikaa treenin suunnitteluun, ja pyrin irtaantumaan tutusta kaavasta ja harjoitustavoista. Saisiko tästä harjoituksesta koiralle mielenkiintoisemman? Tässä liikkeessä on menty taaksepäin, mikä sen on voinut aiheuttaa ja kuinka korjaisin asian? Mitä liikettä emme ole hetkeen harjoitelleet? Ja niin edelleen.
Paljon kysymyksiä, joihin ei aiemmin tullut paneuduttua ainakaan tällä tasolla kovinkaan usein. Harjoituksesta riippuen kirjaan ylös myös toistojen määrän. Muussa tapauksessa muistutan itseäni lopettamaan siihen parhaaseen suoritukseen: laatu ennen kaikkea!
Päiväkirjan myötä olen toden totta syventynyt myös pohtimaan, mitä milläkin harjoituksella ajan takaa. Jos treenaan seuraamista, miksi teen sen ja mitä haluan saavuttaa? Laitanko koiran noutamaan vain siksi, että sen nyt pitää osata tää noutoliike ja sitä pitää treenata, vai onko minulla oikeasti joku ajatus siitä millaisen suorituksen koiralta haluan? Palkkaanko koiraa oikeasti siitä, mistä kuvittelen palkkaavani, vai onko ajoitukseni väärä? Mitä koira oppii, jos teen näin?
Paljon hyviä kysymyksiä, joihin ehdottomasti kannattaa paneutua!
Muutaman viikon päiväkirjailun jälkeen en voi olla kuin tyytyväinen.
Joka treenin jälkeen olen jaksanut kirjata ylös huomioitani harjoittelusta, menetelmistä ja koirasta. Toisinaan olen lisännyt takaosan treeni-ideoita sisältäville sivuille hyviä harjoituksia, joita voisin käyttää koulutusryhmissäni.
Kenties joskus tulevaisuudessa käykin niin, että joku homma menee ihan päin seiniä, ja selattuani aikani tuota kansiota hoksaan, mikä sen on oikeastaan aiheuttanut. Kaikki kun kuitenkin lähtee ohjaajasta.
Siitäpä haastetta kevään treeneihin kaikille muillekin, joilla ei omaa treenipäiväkirjaa vielä ole! Kokeile! Joillekin se sopii, toisille ei. Omien treenieni laatu on muutamassa viikossa vain parantunut, ja minua tuo päiväkirjan pito jopa motivoi.
Ihmettelen vain, että miksen ole aikaisemmin tarttunut tuumasta toimeen ja ryhtynyt kirjaamaan juttuja ylös.
No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.