Tilaus laitettu menemään

Raakakuva suoraan kamerasta

Meelan kanssa vietimme alkuviikon Luleåssa tutustuen ihastuttaviin Kråkeslottets-koiriin ja tietenkin tuohon tummaturkkiseen sulhoon.
Tavoitteet saatiin täytettyä ja sato kylvettyä - sitten vain odotellaan muutama tuskainen viikko ennen ultraa ja tietoa siitä, onko mitään tulossa! Mitenhän sitä malttaa odottaa?

Tuoreempia kuvia pariskunnasta ei tullut otettua, reissun päällä oli kovin pilvinen säätila, vaikka täällä Joensuussa paistaakin taas aurinko.

Meidän huudseilla

Itsenäisen opiskelun päivä sai uuden säväyksen, kun sattumalta kävikin ilmi, että muitakin koirakamuja oli tulossa Noljakkaan lenkkeilemään! Päätettiin lähteä ihan meidän nurkilta suoraan jäälle yhdeksän koiran ja neljän ihmisen voimin katsomaan, mihin asti jaksettaisiin taivaltaa. Kahdeksan kilometriä ja kaksi tuntia saatiin rattoisasti kulumaan porukalla, ja koirillakin näytti olevan huikean hauskaa.
Ei hassummat lenkkimaastot näin talvisin, vai mitä? ;)

Sitten vielä vähän perinteikkäämpiä riekkumiskuvia shetlannineläimistä, jotka tällä hetkellä makaavat ketarat oikosenaan pitkin lattioita.

Nooran mukaan kuuranaamainen Myrn näyttää aivan Rölli-peikolta

Meelaa kiukuttaa, kun Pinna lällättelee menemään keppi suussaan :D

Siinä oli hiihtomummoille ihmettelemistä, kun koirat poseerasivat hyvässä järjestyksessä.

Minttu aksailee

Maanantaina hallitreeneihin kaveriksi lähtikin pitkästä aikaa Minttu, joka oli - kuten arvata saattaa - aivan innoissaan treeneihin pääsystä.
Hallilla oli melko simppeli rata jatkoryhmän jäljiltä, joten otettiinkin sen päivän teemaksi yksin tein irtoamiset ja kohti tulemiset. Suoralle sattui putkea ja erikoisesteitä, mikä toi treeniin vähän erilaista meininkiä.

Näppärästi koira irtoili putkille, suoritti suoria suuntaan jos toiseenkin pallopalkalle. Pienet keppikulmatreenit ja A:n höyläilyt toteutettiin myös, ja juoksutauko oli tehnyt ainakin A:n suoritukselle vain hyvää!
Yleensä alas tullessa Minttu ei oikein ole hallinnut kroppaansa ja heittää helposti takamuksen vinoon ja pois esteeltä, mutta nyt se tuli vauhdilla alas, pysähtyi napakasti ja kannatteli itseään esteellä hyvin. Nyt jälkikäteen vasta tajusin yhdistää tilanteen meidän doboharjoitteluun - aikamoinen ero kolmen viikon treenillä!

Tänään keskiviikkona suunnattiinkin sitten iltatreeneihin hallille, kun poimin Minimonsin blogista kivalta vaikuttaneen putki-kepit erottelutreenin. Hallille päästyäni tosin huomasin melkoisen tragedian kohdanneen meitä kahta, nimittäin Mintun vinkupallo oli jäänyt kotiin! Kaivoin treenilaatikosta tennispallon, pikkupallon ja vielä Hupsiksen onton kumipallon, mutta yksikään niistä ei kelvannut treenileluksi. Nameilla mentiin siis nämä treenit, onneksi sentään älysin ottaa vähän isompia nameja mukaan.

Treeni osoittautui yllättävän helpoksi Mintulle, kunhan vain itse muistin kepeillä ohjata rauhassa oikeaan väliin ja malttaa, että koira oikeasti menee kepeille. Putken leijeröinti onnistui todella helposti, eivätkä radan muutkaan kohdat tuottaneet ongelmia. Tosi kiva täsmätreeni avokulmaan ja erotteluihin saatiin aikaiseksi.

Huomenna minulla on harvinaislaatuinen vapaapäivä, joten se tietää pitkää lenkkiä jäällä ja ehkä vähän jotain treenailujakin.
Perjantaina olisikin sitten meininki kääntää auton nokka kohti pohjoista ja edetä ainakin Ouluun asti. Toistaiseksi pikkusheltti ei ole osoittanut tärppeilyn merkkejä, mutta eihän tässä vielä mikään kiire olekaan.

Valoilmiöitä

Höyryttyäni koko viikon työpaikalla siitä, miten aion olla ihan koko viikonlopun ulkona, tartuin tuumasta toimeen ja olin ainakin koko sunnuntain ulkona. Kello 11.00 aloitettiin, kotona käytiin vaan syömässä ja hallilla tekemässä vähän tokoja Mintun kanssa. Sisään painuttiin, kun aurinko oli viimein laskenut jonnekin noiden puitten taakse.
Mitenhän sitä pitäisi malttaa huomenna istua taas jossain toimistossa, häh?

Tehopaikkikset

Kuten viimekertaisessa agilitykirjoituksessa toivoinkin, jäi Vähäniityn valkka Meelan viimeiseksi agilitytreeniksi ennen ultraa ja mahdollisia pentuja. Maanantaina en uskaltanut mennä enää treeneihin häiritsemään poikia, ja Minttukin juoksi. Ensi viikolla se pääseekin sitten tositoimiin!

Muutenkin treenit keikahtivat nyt koirilla vähän nurin päin: Meela tekee kanssani dobon ohjelmaa, Minttu vain koiran harjoituksia. Meelan kanssa tehtiin tänäänkin iltalenkin yhteydessä pieni kolmen liikkeen tokosetti, kun Minttu puolestaan pääsi hallille paikkiksen tehotreeniin. Sain kuin sainkin nimittäin houkuteltua neljä treenikaveria mukaani tekemään paikkiksia, niin saatiin ihan kunnon häiriöt kasaan.

Minttu oli totta kai ihan hirveän onnellinen päästessään pitkästä aikaa häkkiin, ja vaikka alku menikin vähän haukkumiseksi muiden pakkautuessa paikalle ja pentukoiran mölistessä häkissä, niin loppuviimein tuo osasi olla hirmuisen fiksusti ja hiljaa ilman painestumista.
Tehtiin tosiaan viisi erilaista paikkisharjoitusta, joita vähän vaikeutettiin loppua kohti.

Ensimmäinen harjoitus oli ihan vaan peruspaikkis, kolmisen minuuttia rivissä ohjaajat näkyvillä. Mintun kanssa on ollut niin paljon paikkisongelmia, että palkkailin sitä rauhallisesta makuusta useaan otteeseen. Hirmu varma ja rauhallinen, halli ympäristönä tai häkeissä odottavat koirat eivät paljon häirinneet.

Toinen harjoitus sisälsi jo hieman liikettä: koirat laitettiin riviin makaamaan, ja yksi kerrallaan koirakko pujotteli muiden koirien välistä rivin toiseen päähän ja laittoi taas koiransa maahan. Mintulle harjoitus oli helppo eivätkä ohi pujottelevat koirat saaneet aikaan kovinkaan suurta liikehdintää rivissä kenenkään osalta.

Kolmanneksi tehtiin vähän liikkeestä maahanmenoakin. Koiria seuruutettiin rivissä lamppurivin alle, josta ne käskettiin maahan. Ne odottivat siinä noin minuutin ja sitten yksi kerrallaan käytiin palaamassa koiran sivulle ja seuruutettiin se pois rivistä. Tämäkin oli Mintulle helppo homma, ja se lähti topakasti mukaan seuruuseenkin kun kävin ensin kääntymässä sen takana.

Neljäntenä olikin sitten Mintullekin jo vähän vaikeampi harjoitus, johon kuului myös luoksetulo. Rivistä joka toinen koirakko astui hieman eteenpäin ja käski koirat maahan. Takarivin koirat jäivät istumaan. Yksi kerrallaan takarivistä kutsuttiin koirat sivulle edessä makaavien koirien ohitse. Minttu ei reagoinut muihin mitenkään, mutta Annan kutsuessa Hupsista se sitten lähti. Uusittiin, ja sen jälkeen pysyi tosi varmasti ja hyvin.

Lopuksi otettiin vielä pari noutotreeniä niin, että Minttu ja Eetu-corgi juoksivat kapuloineen vastatusten. Vähän perusasentojakin muistuttelin tuolle välissä, ja ne ovat kyllä tiiviin talvitreenailun myötä parantuneet hurjasti.

Hyvistä treeneistä innostuneina sovittiin pitävämme lähiaikoina ruutu-tehotreenit, niin että jos hyviä ja vähän erilaisia ruutuharjoituksia tulee mieleen, niin saa vinkata! Ainakin kaksi ruutua saadaan halliin kasaan.

Minttupainotteisia leikkikuvia viikonlopun lenkiltä Lennu-nahkan ja muun lauman kanssa.

Meela juoksee!

Ei mennä korkkaamaan kisoja ACElle parin viikon päästä.
Me ollaan nimittäin silloin astutusreissulla.

Sari Vähäniityn valmennus

Mintun ollessa edelleen poissa hallitreeneistä juoksujensa takia, ollaan me Meelan kanssa ehditty tehdä yhtä sun toista: hiottu puomiin vauhtia ja varmempaa paikkaa, käyty tutustumassa uuteen agilityryhmäämme ja vähän valmentauduttukin.

Perjantaina pyörähdimme pikkusheltin kanssa ensin Noutajakoirayhdistyksen tokotoimikunnan kokouksessa, josta jouduin tosin poistumaan ennen kokouksen loppua suoraan hallille tekemään agilityjä. Meillä oli kauan odotettu Sari Vähäniityn valmennus,  jonka teemana oli tällä kertaa poispäinkäännöt (ja hillitön juokseminen).


Treenattiin parikymmentä minuuttia per koira ja kahdessa erässä. Ensimmäisellä kierroksella käytiin koko rata ohjauksineen läpi muutamassa pätkässä, ja voi elämän kevät että oli tuskaa! Ei ole hetkeen ollut sellaisia treenejä, että oikeasti tulen pois radalta naama hikeä valuen ja kuoleman partaalla. Tulipahan juostua.
Toiselle kierrokselle keuhkot oli sen verran avattu, että juokseminen ei tehnyt tiukkaakaan.

Valmennuksessa tuli esiin varsin tuttuja juttuja: Meela lähtee hirveän herkästi liikkeeseen, mulla ei aina ihan ohjaus mene kuin strömssössä ja puomin paikkaa pitää vahvistaa.
Hurjan hyviä kohtia radalle kuitenkin eksyi useaan otteeseen, ja etenkin tuon alkupätkän persjätöstä olen hirveän ylpeä! Meela hakee niin hyvin ne esteet sieltä ja lähtee vielä hirveen hyvin vastakääntöönkin! Sitten alkaakin ohjaajan hidastelu, kun ei vaan pääse liikkeelle hyvin ennen koiraa ja lähestyminen hyppykieputukselle on jatkuvasti tosi tuskaisen näköistä. Argh!

Kakkoskierrokselle eksyi jostain syystä ihan ihmeellisiä aivopieruja ohjauksiin. Kohdat, jotka olivat sujuneet hyvin ensimmäisellä kierroksella, menivät johonkin iiiihan ihme sohlaukseen. Unohtui persjätöt ennen pimeää putkikulmaa ja eihän se ohjaus onnistunut sitten mitenkään. Huonoja päällejuoksuja pituudelle ja mitähän vielä. Pallokaan ei pysynyt taskussa, pakko varmaan ensi kuussa hankkia uusi treeniliivi tuon reikäsen tilalle, niin tarvitse tuskastella enää sen kanssa, että mihin sitä saisi namit ja pallot kätevästi talteen.

Hirveän hyvä ja tehokas valmennus, josta saatiin kyllä taas hirveästi treenailtavaa omiin harjoituksiin. Ilmeisesti A-tiimin siniset edustajat onnistuivat vakuuttamaan menollaan myös itse koutsin, sen verran positiivista palautetta siskosten mahtavasta luonteesta ja draivista tuli saatua valmennuksen edetessä.
Hyvä aloitus tälle vuodelle!

Peiliin katsomista ja päiväkirjoja

Täytekuvaa lokakuulta.

Yksi projekteistani tälle vuodelle on ollut kunnollisen treenipäiväkirjan pitäminen. Aloitin sen kanssa puuhastelun jo joululomalla, kun mapitin loman treenit siististi uuteen mustaan kansiooni.
Samalla olen selaillut nettiä etsien koulutusvinkkejä, uusia harjoituksia, mielenkiintoisia agilitypätkiä ja kaikkea sellaista, mistä voisi olla minulle hyötyä koirieni kanssa puuhastellessa.

Nyt, kun olen aktiivisesti mukana myös koulutustoiminnassa, on haluni oppia lisää kouluttamisesta vain korostunut. Minulla on kaksi koiraa, jotka olen koulinut sille tasolle, millä ne nyt ovat. Kaksi shelttiä, samaa sukua, jokseenkin samanlaisia. Toki tekniikkani ovat viiden vuoden aikana kehittyneet, mutta aika pitkälti koirieni oppimistyyli ja olemus on sama. Noutajaryhmissäni tapaan paljon erirotuisia ja -tyyppisiä koiria, ja joudun jatkuvasti ajattelemaan pienen shelttiboksini ulkopuolelle etsiessäni vaihtoehtoja toko-ongelmiin.
Se haastaa, ja laittaa miettimään omiakin harjoituksia.

Tänä vuonna olen painottanut itselleni erityisesti seuraavia: suunnitelmallisuus on tärkeää. Pohdi, mitä haluat harjoituksellasi saavuttaa. Laatu korvaa määrän, myös harjoittelun kestossa ja liikkeiden määrässä.
Haluan tehdä enemmän lyhyitä treenejä lenkkien lomassa, kuin ajaa varta vasten autolla kentälle hinkkaamaan puolivillaisesti läpi kamalan kasan liikkeitä. Pari, kolme hyvin suoritettua harjoitusta riittävät onnistuneeseen treeniin! Tätä tavoitettani onkin tukenut seuran vapaavuorojen asettelu - pari kertaa viikossa tunnin iltavuoro hallilla koko lauman kanssa takaa sen, ettei yhden koiran kanssa ehdi jäädä tekemään  liikaa, vaan aika on käytettävä tehokkaasti hyödyksi.

Kirjattuani ylös selkeät tavoitteeni tälle vuodelle, päätin kirjoittaa myös kuukausittain jokaisen tokoliikkeemme tilanteen. Uskoisin, että näin pääsen helpommin pureutumaan ongelmakohtiin ja pysyn itsekin paremmin perässä siinä, mitä on tapahtunut ja mihin suuntaan homma on edennyt.
Koetan pitää kiinni lupauksestani tehdä enemmän kokeenomaisia treenejä, jotka palvelevat tätä liikekatsaus-ajatustani. Mitä pitää vielä harjoitella, että voimme oikeasti mennä kisoihin?
Luultavasti tulen soveltamaan tätä menetelmää jollain tasolla myös agilityssä, jossa meillä riittää pieniä projekteja mm. kontaktien ja keppien parissa.

Suuremman kokonaisuuden lisäksi olen suunnitellut myös treenien kulun. Hyvin usein ennen hallille lähtöä palaan edellisiin merkintöihini ja valitsen muutaman sellaisen liikkeen tai osa-alueen, jonka olen kokenut ongelmalliseksi. Käytän aikaa treenin suunnitteluun, ja pyrin irtaantumaan tutusta kaavasta ja harjoitustavoista. Saisiko tästä harjoituksesta koiralle mielenkiintoisemman? Tässä liikkeessä on menty taaksepäin, mikä sen on voinut aiheuttaa ja kuinka korjaisin asian? Mitä liikettä emme ole hetkeen harjoitelleet? Ja niin edelleen.
Paljon kysymyksiä, joihin ei aiemmin tullut paneuduttua ainakaan tällä tasolla kovinkaan usein. Harjoituksesta riippuen kirjaan ylös myös toistojen määrän. Muussa tapauksessa muistutan itseäni lopettamaan siihen parhaaseen suoritukseen: laatu ennen kaikkea!

Päiväkirjan myötä olen toden totta syventynyt myös pohtimaan, mitä milläkin harjoituksella ajan takaa. Jos treenaan seuraamista, miksi teen sen ja mitä haluan saavuttaa? Laitanko koiran noutamaan vain siksi, että sen nyt pitää osata tää noutoliike ja sitä pitää treenata, vai onko minulla oikeasti joku ajatus siitä millaisen suorituksen koiralta haluan? Palkkaanko koiraa oikeasti siitä, mistä kuvittelen palkkaavani, vai onko ajoitukseni väärä? Mitä koira oppii, jos teen näin?
Paljon hyviä kysymyksiä, joihin ehdottomasti kannattaa paneutua!

Muutaman viikon päiväkirjailun jälkeen en voi olla kuin tyytyväinen.
Joka treenin jälkeen olen jaksanut kirjata ylös huomioitani harjoittelusta, menetelmistä ja koirasta. Toisinaan olen lisännyt takaosan treeni-ideoita sisältäville sivuille hyviä harjoituksia, joita voisin käyttää koulutusryhmissäni.
Kenties joskus tulevaisuudessa käykin niin, että joku homma menee ihan päin seiniä, ja selattuani aikani tuota kansiota hoksaan, mikä sen on oikeastaan aiheuttanut. Kaikki kun kuitenkin lähtee ohjaajasta.

Siitäpä haastetta kevään treeneihin kaikille muillekin, joilla ei omaa treenipäiväkirjaa vielä ole! Kokeile! Joillekin se sopii, toisille ei. Omien treenieni laatu on muutamassa viikossa vain parantunut, ja minua tuo päiväkirjan pito jopa motivoi.
Ihmettelen vain, että miksen ole aikaisemmin tarttunut tuumasta toimeen ja ryhtynyt kirjaamaan juttuja ylös.

No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ensimmäiset treenit

Joululoma - mikä ihana syy treenata!
Koirat varmaan huokaisivat helpotuksesta siinä vaiheessa kun palasin työmaalle, nimittäin loman aikana treenejä kertyi melkein jokaiselle päivälle. Käytiin tokoilemassa Annan kanssa, Noora kävi vetämässä meille yhdet agilitytreenit, niiden inspaamina vähän tekniikka- ja keppiharjoituksia, vähän lisää aksaa... Koska sekään ei ole riittänyt, on sisällä puuhasteltu iltaisin tunnaria, kaukoja ja turhuustemppuja, kuten lelujen siivoamista koppaan.

Hallitreenit ovat painottuneet Meelan kanssa puuhaamiseen, sillä joulupäivänä Minttu päätti aloittaa juoksut, eikä juoksunartuilla ole asiaa halliimme. Onneksi ihan ilman puuhaa ei Miimaakaan ole jäänyt, nimittäin...

Pukin paketeista paljastui limenvihdeä dobo-pallo sekä ohjekirja. Molemmat ovat olleet lyhyen koeajon jälkeen ahkerassa käytössä, ja Mintun osoittauduttua luonnonlahjakkuudeksi doboilussa olemme aloittaneet yhdessä kirjan takaosasta löytyvän harjoitusohjelmankin. Minttu on ollut harjoituksista hurjan innoissaan, ja ne ovat olleet sille melko helppoja. Mintun temppuvalikoima on sen verran suuri, ettei sitä ole paljon tarvinnut houkutella hyppäämään ylitseni, ryömimään selkäni ali, tasapainottelemaan pallolla tai kiertämään sitä ja minua eri asennoissa. Koirasta huomaa, miten se joutuu käyttämään lihaksiaan pallon päällä tasapainoiluun ja asennonvaihtoihin, mutta silti halu pallon päälle on kova.

Meelan tasapainottelu pallon päällä on toistaiseksi niin lapsenkengissä, että olemme harjoitelleet vain siinä pysymistä eri asennoissa. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut jo muutamassa kerrassa, nimittäin ensimmäisellä harjoittelukerralla Meela meni heti makaamaan pallolle, mutta nyt se voi jo seistä siinä jonkin aikaa!

Tasapainotyynykin lainattiin urheilija-pikkuveljeltäni, ja molemmat koirat ovat saaneet treenata sillä etutassut tyynyllä sen ympäri pyörimistä.

Uutena lajina kävimme Annan ja Myrnin kanssa kokeilemassa hallilla rally-tokoakin, nimittäin Myrn sai joululahjaksi laminoidut kyltit. Nopeasti kasaamamme alokasluokan rata ei tarjonnut erityisesti haastetta manulais-sisaruksille, vaikka uudenlaisista käännöksistä löytyikin harjoittelun aihetta. Ihan samanlaista innostusta tämä laji ei minussa saa aikaan kuin toko ja agility, mutta ihan mukavana mielenvirkisteenä se kyllä voisi mennäkin.

Merlesheltit saivat viettää vuodenvaihteen mökillä rakettien paukkeen kuulumattomissa. Sain ne kuitenkin sen verran hyvissä ajoin takaisin, että päätimme suunnata hallille tekemään vuoden ensimmäiset agilityt Emmi ja Csilla seuranamme

Sopiva rata löytyi näppärästi Evitan & Carman blogista, joskin sitä täytyi hieman säätää halliimme sopivammaksi. Olin toivonut treeneihin irtoamista ja takaaleikkauksia, joten tämä rata sopi harjoituksiin passelisti. Bonuksena vielä runsaasti leijeröintejä!

Kokonaisuudessaan saatiin kasaan hirmuisen onnistuneet treenit. Ensimmäinen kierros meni palkatessa koiraa muutaman esteen pätkistä ja vahvistellessa takaaleikkausta muurin jälkeiselle hypylle. Lopulta saatiin kasaan sen verran ehjä ja toimiva kokonaisuus, että päätin ottaa radan kokonaisena läpi ja vieläpä videolle. Tästä on hyvä sitten loppuvuodesta katsoa, mihin ollaan edetty ;)

Loppuviikko meneekin shelteillä ihan löysäillessä, minkä ne ovat tiiviin treenirupeaman jälkeen kyllä ansainneetkin. Ensi viikolla kuitenkin päästään taas kiinni tiiviiseen treenimeininkiin, kun luvassa on Sari Vähäniityn valmennusta ja sellaista!