Tehokoulutusta

Kurre on ehdottomasti shelttiläisten lempitemppu. Kumpainenkin tietää, että kun oikein mallikkaasti kurreilee, saattaa leipää tehdessä ihan epähuomiossa tipahtaa vaikka pala juustoa lattialle. Jostain kumman syystä saan aina leiväntekohetkiini mukaan kaksi pyllyllään kekottavaa sheltinkäistä... :)

Tämänpäiväinen ultra kertoi päivitettyä tilannetta pentuasioiden suhteen, kun kuvassa näkyi kaksi pientä masuasukkia. Toivottavasti duo kehittyy normaalisti ilman mitään ihmeempiä ja ilmaantuu iloksemme huhtikuun alussa!

Maanantain agitreeneissä touhuttiin Mintun kanssa putki-kontaktierotteluja. Itse treenin aiheessa ei ollut mitään ongelmaa, joten keskityin sitten hinkkaamaan radan loppupuolelta löytynyttä irtoamiskohtaa, jossa koira siis lähetettiin hyvin kaukaa kääntävällä valssilla hypylle. Toisena vaihtoehtona testailin sitten hieman lähemmäs estettä ajautuvaa jaakotusta, molemmat ohjaukset toimivat ihan nätisti siihen kohtaan. Olisi ollut hauska kellottaa, kumpi oli nopeampi.

Tänään ruokatuntini ratoksi etsiskelin pieniä muutaman esteen tekniikkaharjoituksia, joita voisin vapaavuorolla käydessäni soveltaa. Tänä perjantaina taitaa joku niistä päästä syyniin, jahka hallille asti jaksan lähteä!

Noutajatokoissa oli puolestaan tehokoulutuskerta ulkopuolisen kouluttajan vetämänä. Tällä kertaa aiheena oli käännökset ja askelsiirtymät, ja voi miten hyvin meillä Mintun kanssa menikään!
En tiedä vaikuttiko kouluttajan läsnäolo omaan olemukseeni ja tapaani tehdä juttuja, mutta meillä meni hurjan hyvin ja koira suoritti tehtävät paremmin kuin koskaan. Jopa minulle aina niin vaikeat vasemmalle askellukset onnistuivat kehujen arvoisesti, vaikka oikein tosissani yritin kärttää jotain kritiikkiä. Tämän fiiliksen kun saisi vielä niihin omiin treeneihin, niin olisi aika huippujuttu.

Askelsiirtymien lisäksi seurattiin erilaisia liikkuroituja pätkiä koko porukka yhdessä sekä pujoteltiin seuraten ympyrällä.
Rivissä koiria seuruuttaen tehtiin liikkeestä maahan ja seiso, joista jälkimmäisessä ahne possueläimeni alkoi tonkia maasta jotain nakkia kun oli aikansa seisonut mallikkaasti paikoillaan! Voihan sika! Huomautus ja liikkeen uusinta, niin unohtui se maaperän tonkaminenkin sitten.
Alokkaan luoksarikin suoriutui mallikkaasti, vaikka vähän halusi ennakoida liikkurin käskyä. Eipä me kyllä paljon liikkuroituja olla tehtykään, pitää ottaa tehokkaaseen treeniin.

Odotellessa teetin pieniä temppuja ja treenailin vähän kaukokäskyjä. Hurjaa edistymistä niissäkin nyt, kun tarkensin kriteeriä hieman itselleni: aiemmin koira oli vähän ylivireessä ja esimerkiksi seisomaannousuissa se venytti itseään niin, ettei kyennyt enää menemään siististi istumaan tai maahan ilman, että takajalat liikkuivat. Nyt olen vaatinut seisomisiin rauhallisen, tasapainoisen asennon jossa seisotaan tanakasti kaikilla neljällä koivella, niin alkavat muutkin vaihdot sujua paljon näppärämmin!

Muiden poistuttua otin vielä Meelan kanssa pari liikettä mielen virkistykseksi. Olen joutunut huomaamaan, ettei se nyt jaksa keskittyä kovin pitkiin treeneihin kerrallaan, joten lyhyt ja tehokas olkoon kantoajan teema!
Muutamia seuruun käännöksiä ja siirtymiä, joissa pikkumerle oli mainio. Annan avustusta odotellessa hinkkasin sillekin voittajan kaukoja, joiden perusidea alkaa olla hyvin hahmottuneena koiran päähän.
Luoksareita tehtiin viiden setti, joissa ensin stopilta palkalle, läpijuoksu, kokonainen liike, stopilta palkalle ja läpijuoksu. Tosi hyvä treeni, eikä yhdessäkään suorituksessa ollut valittamista!
Autolle poistuttaessa tekaisin vielä jäävät nopeasti läpi, ja ne Meela jaksoi vielä hyvin keskittyä ja saikin sitten superpalkan.

Siitä on tulossa myös oikein superahne, eilen porsas meni luvatta syömään televisiotasolla odottaneita raksuja kun kävin kesken dobohetkemme vastaamassa puhelimeen.

Kisakauden korkkaus

Myrn, joka starttasi ensimmäisissä rally-toko kilpailuissaan

Toiset lähtee viideltä ajamaan Jyväskylään, toiset starttaavat yhdeltätoista Kuopioon. Osa porukasta jäi vielä kotiinkin melkoisen kongi- ja ydinluuvuoren kanssa, ettei ainakaan pitäisi ihan kamalan nopeasti tulla tylsää. Ilmeisesti ruokaa ja puuhaa oli tarjolla kuitenkin liian vähän, sillä Hupsis oli päättänyt sosialisoida aputasolla nököttäneen rinkelipussin parempiin suihin.

Jyväskylän päässä kilpailivat Anna ja Myrn ensimmäisissä rally-toko kilpailuissaan. Kuuleman mukaan palkkaamattomuus, ohjaajan jännitys ja juosten tehty spiraali olivat pikkumustalle jokseenkin... kiihdyttäviä asioita, mutta kaksikko suoritti radan läpi sen verran mallikkaasti, että hyväksytty tulos sieltä napsahti!
Seuraavia kisoja ei ole ihan hetkeen tulossa, joten ennen niitä treenejä ja kokemusta ehtii kertyä hyvissä määrin.

Kuopioon taas suuntasin minä itse kisakaverini Mintun kanssa. Autoon seuraa pitämään lähtivät vielä Katariina ja Kiri-auspai, joten kisareissu oli varsin mukava!
Meillä oli tavoitteena juosta kaksin kappalein hyviä ratoja, ja se me tehtiinkin - vain molemmille radoille sattunut puomin kontaktivirhe oli esteenämme kolmosiin nousulle. Eikä edes harmittanut, sillä kokonaisuutena radat olivat sujuvia ja ehjiä, koira toimi hienosti ja sen kanssa oli hyvä fiilis juosta. Vauhtiakin löytyi Mintuksi aivan hurjasti, ja kentän laidalta sainkin kommenttia, että täysillähän se pinkoo, mutta medihypyt on pikkukoiralle niin isoja, että ne hidastavat auttamatta menoa.
Vitosvirheillä kivuttiin molemmilla radoilla toiselle sijalle palkintopallilla, joten kotiinviemisiksi oli pari pussia täynnä erilaisia herkkuja koirille.

Kisareissuamme varjosti myös eräs synkkä asia, nimittäin...

...noiden Mintun rakastamien lateksisten vinkupallojen valmistus on lopetettu! :(
Ymmärrätte varmaan hätäni: kun olen viimein löytänyt lelun, jolla koirani leikkii, sitä ei saa enää mistään! Aikoinaan hamstrasin palloja meille useammankin kipaleen, mutta nyt jäljellä on enää tuo yksi. Mitä minä teen sitten, kun sekin katoaa? Mintulle ei treeneissä kelpaa tennispallo, ei vinkuva tennispallo, everlasting ball, siilipallo tai kuutio.
Pakkohan jossain on olla vastaavanlaisia palloja! Sen pitäisi olla pieni, pehmeä, vinkuva ja ilman nystyjä.
Jos joku tietää, mistä tuollaisia leluja voisi ostaa, niin olisin ikuisesti kiitollinen jos voisit ilmiantaa mestan!

Helpottaa

Helpottaa. Jännitys nimittäin.
Meela on ultrattu kantavaksi! Pentujen lukumäärää käydän kuikuilemassa ensi viikolla uudelleen, nyt oli melko hiljaista ja sen verran pientä löydöstä, ettei hedelmöityksestä voinut olla sitä odotettua reilua kolmea viikkoa.
Parasta kuitenkin, että pentujen tulo on viimein varmistettu! Ihanaa! :)

Tokoviikko

Mennyt viikkoa on ollut pullollaan tottelevaisuutta. Oli Noutajakoirayhdistyksen kenttäkouluttajien kokous, keskiviikkotreenit, torstaitreenit, koko päivän kestänyt seuraamisklinikka ja vielä sunnuntaitokotkin. Hyvä treenitahti ja mikä parasta, on intoa pursuva Meelakin päässyt pitkästä aikaa mukaan kentälle.

Keskiviikkona työpäiväni venyi kahdeksaan ja suureksi harmikseni en ehtinyt osallistua viikoittaisiin ryhmätreeneihimme. Onneksi Anna oli kuitenkin tuonut myös merlesheltit mukanaan kentälle odottelemaan saapumistani, ja päätin kaikesta huolimatta heittää niiden kanssa pikaiset treenit, kun kerran siellä asti oltiin. Molempien kanssa teemana oli Annan luoma ihmishäiriö niin kontaktin, seuraamisen kuin noutoliikkeenkin kanssa. Noudon kohdalla Meela keksikin varsin hupaisan tempauksen, ja palautti kapulan minun sijastani hieman sivummassa seisoneelle Annalle. Onneksi se ei ole keksinyt tuota kertaakaan kokeessa, olisi voinut olla pokassa pitelemistä kun pikkusheltti olisi kiikuttanut kapulan liikkurille tai tuomarille!

Torstaina käväisimme hallilla treenaamassa seuruun käännöksiä Annan ja Melissan kanssa. Minttu vetäisi syystä taikka toisesta oikein ekstrapaineet siitä että paikalla oli Melissa koirineen, mutta loppuviimein onnistuneita pätkiä tuli paljon.
Päätimme testata hieman normitreeneistämme poikkeavaa tapaa tehdä noita käännöksiä, ja laittelin hallille rallykylteistä muodostuvan radan, joka sisälsi siis vain ja ainoastaan erilaisia käännöksiä seuraamisen yhteydessä. Harjoitus oli ihan toimiva, mutta vaatisi vielä hieman hiomista, jotta kehtaisin viedä sen esimerkiksi koulutettavan tokoryhmäni treeneihin testattavaksi.
Meela varsinkin kunnostautui tässä asiassa, ja suoritti radan ensin seuruu-käännöksillä ja runsaalla palkalla, myöhemmin uudemman kerran paikallaan käännöksillä ja tietenkin hienosta työstä kunnolla palkattuna.

Lauantain vietin itse opiskelijan roolissa, kun Mia Skogster saapui hallillemme luennoimaan seuraamisesta. Päivä meni hurjan nopeaan, ja kuten aina, myös tällä kertaa tarttui mukaan treenivinkkejä ja oivalluksia seuraamisesta. Samalla jo hetken aikaa hiljaiseloaan viettänyt iso koira-kuumeiluni nosti hieman päätään, sillä klinikan kaikki esimerkkikoirat olivat tyylikkäitä isoja palveluskoiria ja näytettävät videotkin sisälsivät yksinomaan upeiden malikoiden työskentelyä. No, malia meille tuskin koskaan tulee, mutta olen aivan varma, että esimerkiksi hollanninpaimenkoira sulautuisi laumaan näppärästi.

Seuruuklinikasta innostuneena olin jo menossa heti samaisena iltana treenaamaan omia koiriani, mutta lopulta Anna sai taivuteltua minut sunnuntaitreeneihin. Treenin aiheiksi valitsin sen seuraamisen, ruudun, luoksarin ja tunnarin. Tulipa siinä sitten tehtyä vielä pari hyppynoutoakin, Minttu metallisella ja Meela puisella kapulalla.

Meelan tunnari koki kolauksen, kun tyyppi alkoi mitä ilmeisimmin turhautumistaan hamuilla vääriä. Omaa se etsi, mutta ei se muiden kapuloiden maistelu työn lomassa ole mistään kohden sallittua. Lähti myös kapuloille vasta toisesta käskystä, mikä saattoi johtua pitkästä odotteluajasta ennen käskyn tuloa. Tämä treeniin, kisatilanteessa välimatka ja odotteluajat ovat kuitenkin melko pitkiä!

Meelan kohdalla on kyllä pakko ihastella sitä, miten helposti se omaksuu juttuja. Ihan ensimmäistä kertaa tehtiin sitä hyppynoutoa, ja pelkkä käsky "yli!" riitti lähettämään koiran suoraviivaisesti kapulalle ja nätisti esteen yli takaisin.
Näppärä tokokoira!

Harri Kataisen valmennus

Matalapaine löysi sitten Joensuunkin. Aurinkoisia ulkoilukelejä ei ole näkynyt päiväkausiin, mikä puolestaan näkyy tuoreiden kuvituskuvien vähyydessä. Tässä siis Meela poseeraamassa jollain tammikuisella lenkillämme, kun ei Minttu-the-treenikaverista ole toistaiseksi hirveästi uusia otoksia tarjolla.

Kataisen Harri ProPerrolta kävi sunnuntaina oman seuramme hallilla opastamassa meitä agilityn saloihin. Meille oli päätetty opettaa oikein urakalla kilpailemista, mikä tiesi pitkää 27 esteen rataa ja juoksemista. Paljon. Voin kertoa, että sekä koira että kartturi olivat kohtalaisen piipussa tämän valmennuksen jälkeen.
Harmi kyllä kameran akku loppui ennen kuin videointi ehti alkaakaan, joten videomateriaalia tästä valmennuksesta ei ole tallennettuna.

Rata oli pitkä, muttei ohjauksellisesti meille kovinkaan haastava. Mintun kanssa valmennukset ovat palkitsevia, sillä ehdin keskittyä huolella niihin ohjauksiin ja ennen kaikkea ehdin tehdä kaiken suunnittelemani. Kiltti shetlantilainen suorittaa esteet mukisematta minun juostessani sen edellä, eikä se nopeudessaankaan yllä aivan tyttärensä tasolle.

Ensimmäisessä setissä käytiin koko rata läpi ja ihan parissa kohdassa mietittiin ohjauksia vähän tarkemmiksi. Toisella vuorolla taas hetsattiin ensin koiraan vauhtia kunnon etupalkalla niin, että minä juoksin hallia päästä päähän ja Minttu suoritti kahta eri putkea ja paria hyppyä siinä matkalla. Vähän lisää vauhtia siihen tällä treenillä saatiinkin, joten etupalkkaa aletaan meillä hyödyntää normitreeneissäkin mahdollisuuksien mukaan.

Kolmannella kierroksella pääpointti oli ehkä ratasuoritus, aina jos tuli virhe, pilli vihelsi ja aloitettiin alusta. Minun onnekseni pilliin puhallettiin vain kerran ensimäisen yrityksen kolmannen esteen kohdalla, joten kovin suurta juoksukuolemaa ei osakseni ehtinyt koitua.
Minttukin tsemppasi hirveän hyvin kanssani alkupätkän, puolivälissä molemmat vähän nuupahtivat, mutta hyvin tsempattiin kuitenkin rata loppuun ja selvittiin suurimmista kieputuksistakin pienin kaarroksin sekä selkein ohjauksin, mikä on tärkeintä.

Tunnin lopuksi Minttu pääsi vielä demonstroimaan keppikulman opettelua naksuttimella, se kun taisi olla ainoa naksuun ehdollistettu koira porukasta. Hyvin se tarjosi vieraallekin ihmiselle toimintoja targetille.
 

--------

Viikonloppuna tapasimme myös pitkästä aikaa ihanaisen Noonan, joka tuli omistajineen meille kyläilemään. Koiramaista laatuaikaa ja illan istumista siis!

A-tiimiläinen Isla käväisi myös aiemmin silmäpeilissä, ja sen näkimet todettiin edelleen terveiksi ja ripsettömiksi. Huippujuttu!

Treenitiivis alkuviikko

Siinä missä viime viikko meni pohjolan matkailuiden vuoksi vähän huilimiseksi, on tällä viikolla kiristetty treenitahtia. Tai lähinnä Minttu on - Meelalla kun toistaiseksi ei ole ollut asiaa halliimme. Täysin toimetonna sekään ei kuitenkaan ole saanut makoilla, vaan kotona on treenailtu voittajaluokan kaukoja, doboiltu ja harjoiteltu pitkästä aikaa joitakin uusia temppuja.

Maanantain agilitytreeneissä oli teemana putki-puomierottelut, joissa varsin odotetusti puomi meinasi alkuun viedä aina voiton. Loppua kohden homma kuitenkin lähti selkeytymään, ja kirmattiinpa me rata varsin onnistuneesti läpikin treenin lopuksi ilman yhden ainoaa levähtänyttä kaarrostakin!

Tiistaina käväisin itse hallilla vetämässä pentuaksaajille ohitusharjoituksia. Koska hallille tuli kuitenkin lähdettyä, pääsi Minttukin mukaan duunailemaan vähän tokojuttuja pentuvuorolaisten jälkeen. Treeneihin häiriötä loivat tietenkin kentältä löytyneet agilityesteet, mutta toisaalta ne loivat myös mainioita mahdollisuuksia hieman monipuolistaa treenejä: suuri osa liikkeistä tehtiin ilman perusasentoa, esimerkiksi hyppyä tai putkea käyttäen vauhtia antamaan.

Suurin plussa treenissä oli Mintun viretila ja asenne. Ei paineistumista, kaikki tehtävät suoritettiin innokkaasti ja halukkaasti. Niin, ja tulihan sieltä hiljaisia ruudun paikkoja ja hyppynoutoakin! Ei ihan helpoin juttu tälle kaverille.
Viimeisenä liikkeenä tehtiin myös tunnaria ekstrakapuloilla ja muutama rauhoittava nami kapuloiden sekaan leviteltynä, omahan sieltä nousi rauhallisen nuuskuttelun jälkeen.

Keskiviikkoiset iltatyöni hieman haittaavat harrastusta, sillä niillä on ikävä taipumus venyä ohjattujen tokojen päälle. Tällä viikolla kävi kuitenkin sikäli onnekkaasti, että osallistujapulan vuoksi ennätin livistämään vetämästäni mediatoiminnasta jo hyvissä ajoin.

Kisaryhmän tehotreenikerran aiheena oli liikkeestä istuminen, jota tahkottiinkin erilaisin harjoituksin koko tunti. Minttu esitteli kentällä tänäänkin parastaan, ja koko tunti meni rouvasheltin osalta täysin hiljaisissa merkein - ei siis yhden yhtä haukahdusta!
Istumisetkin se suoritti niin mallikkaasti, että sai kertaalleen toimia ryhmälle esimerkkikoiranakin. Häiriöistäkään se ei juuri välittänyt, kun istumisia tehtiin rivissä edeten. Lopputunnista alkoivat varpaat jäätyä ja suoritusvarmuus heikentyi, mutta kun käpälät oli sulateltu, ei asiassa ollut enää mitään ongelmaa.

Ihan lopuksi tehtiin vielä parin minuutin piilopaikkis, jossa vaati kaksoiskäskyn maahan. Muistiin itselle: lisää treeniä passiiviseen odotteluun ja kontaktiin sekä sivulta maahan menemiseen ja sen nopeuteen!

Keskiviikon erityisyyksiin kuului myös fyssari-Helin vierailu, kun molempien merlejen kropat katsottiin huolella läpi. Meela sai kehuja jämäkästä lihaksistostaan, mutta sen lantiolta ja takakoivista löytyi jumeja. Mintulla puolestaan ei mitään erityisiä jumikohtia ollut, mutta koska koira oli niin kokonaisvaltaisen jähmeä, päätettiin molemmille koirille varata uusintakierros hierontaa seuraavalle viikolle.

Mintun ACE

Minttu pääsi mukaani reissuun, kun käytiin Kuopiossa ACElla Tiian opissa jälleen kerran. Ensi alkuun ensimmäinen putki tuotti ongelmia, mutta sen jälkeen rata sujuikin pääsääntöisesti kuin vettä vaan - kunhan ensin vauhtiin päästiin!

Tämänkertainen treeni meni vähän varmisteluksi ja koiran tsemppaamiseksi, sillä se ottikin yllättäen valtavasti häiriötä katolta putoilevista lumista. Onneksi Minttu palautuu järkytyksistä nopeasti eikä menetä toimintakykyään, ja tsemppasi pätevästi läpi koko parikymmenesteisen radan. Hyvää harjoitusta tämän kuun kisoja varten, tarkoituksena olisi nimittäin juosta parit radat Kuopiossa kuun loppupuoliskolla.