Matalapaine löysi sitten Joensuunkin. Aurinkoisia ulkoilukelejä ei ole näkynyt päiväkausiin, mikä puolestaan näkyy tuoreiden kuvituskuvien vähyydessä. Tässä siis Meela poseeraamassa jollain tammikuisella lenkillämme, kun ei Minttu-the-treenikaverista ole toistaiseksi hirveästi uusia otoksia tarjolla.
Kataisen Harri ProPerrolta kävi sunnuntaina oman seuramme hallilla opastamassa meitä agilityn saloihin. Meille oli päätetty opettaa oikein urakalla kilpailemista, mikä tiesi pitkää 27 esteen rataa ja juoksemista. Paljon. Voin kertoa, että sekä koira että kartturi olivat kohtalaisen piipussa tämän valmennuksen jälkeen.
Harmi kyllä kameran akku loppui ennen kuin videointi ehti alkaakaan, joten videomateriaalia tästä valmennuksesta ei ole tallennettuna.
Rata oli pitkä, muttei ohjauksellisesti meille kovinkaan haastava. Mintun kanssa valmennukset ovat palkitsevia, sillä ehdin keskittyä huolella niihin ohjauksiin ja ennen kaikkea ehdin tehdä kaiken suunnittelemani. Kiltti shetlantilainen suorittaa esteet mukisematta minun juostessani sen edellä, eikä se nopeudessaankaan yllä aivan tyttärensä tasolle.
Ensimmäisessä setissä käytiin koko rata läpi ja ihan parissa kohdassa mietittiin ohjauksia vähän tarkemmiksi. Toisella vuorolla taas hetsattiin ensin koiraan vauhtia kunnon etupalkalla niin, että minä juoksin hallia päästä päähän ja Minttu suoritti kahta eri putkea ja paria hyppyä siinä matkalla. Vähän lisää vauhtia siihen tällä treenillä saatiinkin, joten etupalkkaa aletaan meillä hyödyntää normitreeneissäkin mahdollisuuksien mukaan.
Kolmannella kierroksella pääpointti oli ehkä ratasuoritus, aina jos tuli virhe, pilli vihelsi ja aloitettiin alusta. Minun onnekseni pilliin puhallettiin vain kerran ensimäisen yrityksen kolmannen esteen kohdalla, joten kovin suurta juoksukuolemaa ei osakseni ehtinyt koitua.
Minttukin tsemppasi hirveän hyvin kanssani alkupätkän, puolivälissä molemmat vähän nuupahtivat, mutta hyvin tsempattiin kuitenkin rata loppuun ja selvittiin suurimmista kieputuksistakin pienin kaarroksin sekä selkein ohjauksin, mikä on tärkeintä.
Tunnin lopuksi Minttu pääsi vielä demonstroimaan keppikulman opettelua naksuttimella, se kun taisi olla ainoa naksuun ehdollistettu koira porukasta. Hyvin se tarjosi vieraallekin ihmiselle toimintoja targetille.
--------
Viikonloppuna tapasimme myös pitkästä aikaa ihanaisen Noonan, joka tuli omistajineen meille kyläilemään. Koiramaista laatuaikaa ja illan istumista siis!
A-tiimiläinen Isla käväisi myös aiemmin silmäpeilissä, ja sen näkimet todettiin edelleen terveiksi ja ripsettömiksi. Huippujuttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti