Vuosikilpailumenestystä

Agarwaen Aysla "Isla" ja koko jengin palkinnot

Team Agarwaen edusti Pohjois-Karjalan Seurakoirat PoKS ry:n vuosikilpailuissa melkoisen mukavasti:

A. Aysla "Isla"  Vuoden agilitytulokas & Vuoden agilitykoira
Crimson Light's Truly Divine "Minttu" Seuran agilitymestari III
A. Arya "Meela" Vuoden tokokoira II

Annan omistama vääränrotuinen Ikimuiston Hups Keikkaa "Hupsis" keräsi suurimmat pystit ollen Vuoden Tokokoira, Tokon seuramestari ja kaupan päälle vielä Adhenen malja.

Isla & Inka sijoittuivat myös Shetlanninlammaskoirat ry:n Vuoden agilitytulokas-kisassa jaetulle viidennelle sijalle.

Onnea!

Rakas treenipäiväkirja

Ylläolevassa kuvassa havainnollistuu mahan tilanne pari päivää sitten. Hirveät bailut siellä on koko ajan meneillään, tulevaisuuden agilityvaliot harjoittelevat kuvioitaan jo valmiiksi!
H-hetkeen ei ole enää viikkoakaan.

En ole koskaan aiemmin tajunnut, miten kovasti minä tarvitsen kahta harrastuskoiraa. Treeneihin, valmennuksiin ja ties mihin tulee ilmoittauduttua sen verran tiuhaan tahtiin, että treenien jakaminen kahdelle koiralle on enemmän kuin reilua. Minttu saa tämän kevään aikana paikata myös Meelaa koulutuksissa, ja pari tiukempaa rupeamaakin kalenteriin on vaivihkaa ilmaantunut ihan epähuomiossa.
Vastapainoksi sitten otetaankin rennosti, niin hyvin jaksaa vanhempikin sininen tehdä duunia - varsinkin kun kyse ei tällä kertaa ole pelkästä agilitystä.

Maanantaina käytiin vielä Mintun kanssa hallilla rallattelemassa putki- ja irtoamistreeni, joka ei meille kyllä hirveästi uutta antanut. Kertaalleen meinasin itse lentää nurin keinonurmella, kun olin niin vauhdikkaasti juoksemassa tekemään persjättöä kohtaan, jossa koira piti ensin heittää kauemmas hypylle ja sitten saada suoraan putkeen... onneksi tapaturmilta kuitenkin vältyttiin!

Tauoilla kävin pihamaalla tekemässä tokoja, teemana kaukokäskyjen ensimmäinen m-i vaihto sekä kapula. Ensiksi teetin tehokuurin m-i vaihtoja 5m etäisyydeltä, ja toimi hyvin. Kokeilin vielä koko setin ensin lähijumppana, sitten 5m etäisyydellä, ja kaikki vaihdot menivät läpi oikein kauniisti!
Kapuloilla leikittiin ihan vaan niihin tarttumista ja minulle tuomista, ei kokonaisia liikkeitä ollenkaan.

Meela sai iltaruokansa eteen tehdä tunnaria pihalla. Sisällä harjoitus selvästikin alkoi käydä liian helpoksi, sillä Meela ei jaksanut enää keskittyä hommaan rauhallisesti vaan kävi pikaisesti nappaamassa sen oman ilman kunnon nenätyöskentelyä. Ulkona harjoitus oli vaativampi ja Meelakin jaksoi paneutua asiaan ihan huolella.

Tänään käväistiin Annan kanssa heittämässä pienimuotoiset tokotreenit. Treenailemaan pääsi lähinnä Minttu, jonka kanssa hinkattiin lyhyitä seuruupätkiä, paikallaan käännöksiä ja sivuaskelia.
Luoksaria kaksi toistoa, joissa toisessa seisominen + maahanmeno, josta kutsu sivulle mutta kesken matkan vapautus. Toisessa palkka seisomisesta.

Seuraamisen jälkeen siirryttiin ruudun kimppuun - tällä kertaa kasasin ruudun kentälle jo ennen koiran tuomista, eli se oli nähnyt ruudun vain ohimennen treenin yhteydessä. Ensimmäisellä lähetyksellä ruudussa oli palkkaa, ja koira haki sinne hirveän hyvin! Melkoinen edistysaskel.
Tein pari lähetystä tyhjään ruutuun ja palkkasin pallolla, jolloin käännös ja pysähdys ruudussa oli napakampi. Viimeinen oli lähetys pallolle ruutuun. Ihan lopuksi tein vielä yhden ruudun loppuosan, eikä siinäkään ollut valittamista.

Loppuun vielä tunnari, jossa kapulat ympyrällä. Mintun häsläystä tunnarissa olen saanut vähennettyä ruokkimalla sitä kapuloiden seasta, ja tälläkin kertaa oli maassa nami per välikkö. Työskentely oli kivan näköistä ja huolellista, eikä epätoivo meinannut iskeä silloinkaan, kun oma ei meinannut heti löytyä. Nosti oman ja palautti sivulle. Ihan superhieno!

Meela sai tehdä mielenvirkistykseksi vähän seuraamisen liikkeellelähtöjä ja tunnarin. Olisi ollut paukkuja enempäänkin, ja pikkusheltin ilme oli melko tyrmistynyt, kun se vietiin autoon moisten surkeiden treenien jälkeen.

On kyllä mahtavaa aikaa tämä kevät, kun treenikentät aukeavat ja luovat lisää mahdollisuuksia tokotreeneille! Ei tarvitse liukastella kauppojen parkkipaikoilla tai kitkuttaa iltayhdeksän jälkeen hallin harvoilla vapaavuoroilla. Ihana kevät.

Voi odotus

Pentuprojekti on ollut yhtä odotusta.
Ensin odotin juoksuja alkavaksi. Seuraavaksi puolestaan sitä, milloin pääsen lähtemään Ruotsiin. Sitten ultran tuloksia. Pentujen liikkeitä.
Nyt on odotettavana enää reilu viikko, ennen kuin laumamme kasvaa hetkellisesti.
Mene aika nopeasti!

Odotellessani olen tutustuttanut äitikoiraa uuteen yksiöönsä ja viettänyt pitkiä hetkiä tunnustellen liikehdintää sen mahassa. Meela puolestaan on jo nyt turhautunut remmilenkkeihin ja lyhyisiin tokotuokioihin. Se on enemmän toiminnan koiria, ja varmasti rallaa sydämensä kyllyydestä, kunhan pääsee seuraavan kerran irti muun lauman kanssa. Saati sitten agilitykentälle.

Mintun kanssa käytiin maanantaina tekemässä välistävetoja ja leijeröintejä kepeille hallilla. Keskiviikkona noutajien tokossa sain hyviä vinkkejä omaan kävelemiseeni seuraamisliikkeessä, ja tehtiin paljon häiriökontaktitreenejä. Treeni oli omalta osaltani vähän huono, nimittäin kenttä oli peilijäässä ja jouduimme linnoittautumaan pienelle nurmikaistaleelle isolla porukalla. Siinä ei oikein mahtunut seuraamaan ja tilan vähyys alkoi turhauttaa minua valtavasti. Lisätään soppaan vielä kentän laidalla talven muhineet koiranpaskat ja koiraa kiinnostaneet rusakonpapanat, niin voi vaan kuvitella, millaisin fiiliksin tuli treenailtua.
Onneksi loppuajasta sain omaa päätä vähän kasailtua, ja saatiin harjoituksista lopulta jotain vähän irtikin.

Iltaruualla ollaan tehtailtu tunnaria molempien shelttien kanssa. Homma on edennyt siihen pisteeseen, että seuraavaksi lienee syytä pakata kamat kainaloon ja siirtyä pihamaalle harjoittelemaan, että päästäisiin vähän eteenpäin.

Kevään kuviotkin alkavat hiljalleen hahmottua. Näyttelykehissä en pääse koiriani esittämään ennen kuin loppuvuodesta, mutta sen sijaan agilityyn olisi tarkoitus panostaa näin keväällä oikein huolella. Pääsemme Mintun kanssa naapuriseura JOAn tekniikkakurssille treenailemaan ohjauskuvioita. Seuraavat shelttitreenit ja treenikerta ACElla on myös merkitty kalenteriin.
Ahkeraa agilityrutistusta ennen kuintenkin lomaillaan antaumuksella - ja nautitaan pennuista!

Tämä kuva on jo miltei viikon vanhaa materiaalia ja maha on kasvattanut kokoaan entisestään :)

Kymppisynttärit

Paljon onnea Timi kymmenen vee!
Ajatella - siitä on kymmenen vuotta, kun ensimmäinen nelijalkainen luppakorva asteli meidän talouteemme. Nykyisellään Timi asuu edelleen vanhempieni kanssa, mutta toisinaan ilahdutan vanhan herran päiviä viemällä sen kanssani mätsäriin touhuilemaan. Mikään suuren luokan kehäkettu Tim ei ole, mutta yhdessä touhuilua ja kehässä telkkuamista se rakastaa.




Tänään kävimmekin shelttiporukalla moikkaamassa luppakorvaista kaveria Utrassa, ja voi mikä riemu repesikään kun koirakaverit saapuivat kylään! Pienet asiat piristävät vanhuksen päiviä, ja niin se jaksaa vielä leikkiä kavereiden kanssa kuin nuorena poikana.

Kuvissa Timi poseeraa viime kesänä mätsäreissä. Kuvat on ottanut Netta T.

Heijastuksia

Tänään oli mitä mainioin sää viettää pitkän viikonlopun maanantaita: satunnaista auringonpaistetta, upeita kuvauspaikkoja ihan takapihalla, osittain jo kuivat asfalttitiet ja rento remmilenkki koko lauman kanssa.
Illalla mennään vielä Mintun kanssa hallille tehtailemaan jotain pientä estehyppelyä, joten hirveän paljon paremmaksi ei maanantaita varmasti voisi enää saadakaan.

Koulutusta koulutuksen perään

Kamerakikkailua pyörän lampulla.

Melkoinen treeniviikko takana agilityn saralla! Mintun kanssa käytiin peräti kolmissa treeneissä, ja joka ikinen niistä oli vieläpä ohjattuja. Koira jaksoi hyvin tsempata koko viikon rupeaman, ensi viikolla otetaankin sitten vähän rennommin ja keskitytään vaihteen vuoksi tokoihin.

Tiistain ohjatut meille tarjosi seuratoverimme Veera. Tällöin aiheena olivat ansaesteet - sopi Mintulle kuin nenä päähän! Muutama hieno ratamme on kisakentillä kaatunut nimenomaan kontaktilta houkuttelevaan hyppyyn, ja sellainen löytyi radalta myös tällä kertaa. Ensimmäisellä yrittämällä Minttu karkasi sinne, mutta toisella kierroksella sain sen pysymään mukanani esteen ohitse.
Vähän jännitystä muuten helpohkoon treeniin saatiin, kun alettiin kellottaa aikoja koirille, ja Inkan & Islan kanssa otettiinkin pieni skaba siitä, kumpi suorittaa vähemmillä virheillä ja nopeammin. Virhekisa me voitettiin keppivitosella, mutta Islan aikoihin ei pikkumedillä kyllä hirveästi ole asiaa.

Perjantaina Sari Vähäniitty saapui Poksille kouluttelemaan meitä. Rata tarjosi melkoisen pähkinän purtavaksi kepeille viennissä, ikinä en ole sylkkäriä kepeille tehnyt ja siltä se sitten suoritettaessa kyllä näyttikin. Alun päällejuoksuissa Mii meinasi vähän ensin luistella, mutta asiasta hieman tehokkaammin käskyttämällä huomautettuani palasi shelttikin taas ruotuun ja kuulolle.

Hirveästi hinkattavaa Sari ei meille keksinyt, mutta putkelta hypylle perjättöä tahkottiin pitkään ja hartaasti. Kun ei vaan uskalla lähteä etenemään kun ei luotto koiraan pelaa, niin ei uskalla! Lopulta sain rytmitettyä homman oikein, jolloin todettiin Mintun kääntyvän todella huonosti hypyillä ja putkista, vaikka oma ohjaukseni ei pahemmin falskaisikaan. Palloa vinguttamalla alkoivat käännöksetkin tiivistyä, ja kotiläksyksi saatiin hinkata kaarroksia kuntoon sen pallon kanssa. Ihan huippujuttu, kaarteiden kanssa olen nimittäin tuskaillut viime aikoina ihan mielettömästi, kun ei meinaa ajat riittää kisakentillä pikkumedin kanssa mennessä!

Alla video treeneistä, kiitos Kati sen kuvaamisesta! :)
Kyllä huomaa miten jäätävän kömpelö sylkkäri kepeille on, hirveää takkuamista. Mutta ehkä se siitä, treeniin vaan!

Tänään kokoonnuttiin ensi kertaa shelttiporukalla JOAn hallille. Olin järkkäillyt Nooran kouluttamaan pientä shelttiporukkaamme, ja tarkoituksena olisi ottaa tällainen ihan tavaksi. Noora oli taiteillut meille kivan ohjauskikkailuradan, jolla riitti kyllä tekemistä ihan kaikille!
Mintun kanssa tahkottiin omalla vuorollamme rata parissa pätkässä loppuun saakka, ja hirmu kivastihan tuo kulkee. Omat linjat vaan pitää muistaa säilyttää ja tehdä tämän koiran kanssa niin liikkuvia ohjauksia kuin vain pystyy, niin ei tule radan suorittamisesta sellaista seisoskelua.
Hyvä treeni, vaikka ajan kanssa meinasikin tulla vähän tiukkaa! Videota ei harmi kyllä saatu - tarkoitus oli ottaa pätkä viimeiseltä kierrokselta, muttei sitten ehdittykään suorittaa ennen kuin toinen ryhmä saapui halliin. Mutta ei se mitään, kyllä me kaikki mahdolliset opit irti saatiin varmasti jo ensimmäisellä kiekalla :)

Pentulaatikko kotiutui tänään ja hilasimme palat olohuoneeseen. Seuraavaksi pitäisi varmaan keksiä, miten tuo rakennustyön taidonnäyte kasataan! Onneksi tässä on vielä pari viikkoa aika ihmetellä sitä osiota, ennen kuin päästetään Meela tutustumaan boksiinsa.

Maaliskuussa mökkeillään

Mökkiporukka: Hupsis, Meela, Toivo, Myrn, Isla, Cnut & Minttu

Perinteikäs jokatalvinen mökkireissumme koiraporukalla ajoittui tällä kertaa hiihtolomaviikon alkuun. Tai no - hiihtolomasta tässä tapauksessa lienee turha puhua, kun maa näkyy vähän milloin mistäkin ja ladutkin alkavat viimein vapautua lenkkeilijöiden käyttöön. Noljakan metsissä voi kuitenkin vielä toistaiseksi fiilistellä talvea, sillä auringonpaisteesta ja linnunlaulusta huolimatta siellä on vielä lunta. Liperissä, kuten kuvasta voi huomata, taas ei ole.
Reissu koostui koirien osalta yleisestä hengailusta sisällä ja pihamaalla, mutta se riittikin vallan mainiosti leppoisan viikonlopun touhuiluiksi.

Treeni-innostuksissani kävin torstai-iltana heittämässä pienet tokot hallilla. Teemaksi valitsin erilaiset noudot ja ruudun - asiat, joita ei tällä hetkellä ulkosalla voi oikein treenailla.

Mintun kanssa touhusin ihan alkuun lyhyen tekniikkatreenin agilityn parissa, aiheena poispäinkääntö. Treenailtiin hypyille, kepeille ja putkeen. Näistä kepit olivat se vaikeuksien vaikeus, mutta muutamalla toistolla alkoi tulla niitä onnistuneitakin suorituksia, kun oma rytmitys oli kohdillaan ja ajoitus selkeä.

Minttu sai mennä hetkeksi lepäämään ja Meela pääsi ensimmäisenä tokovuoroon. Ruutua tehtiin ensin lähetyksiä koko hallin mitalta alustalle ruutuun + kävin vielä palkkailemassa koiran ruutuun, kun se sinne jäi kauniisti seisomaan. Meelan ruutu on kyllä huippuhieno, se menee sinne ihan täysillä ja hiljaa, mikä on hirmu hienon näköistä!
Ihan lopuksi tehtiin vielä ruudun loppuosaa, josta Maasu pieni lähti kovaa ja säpäkästi käskystä seuraamaan vierellä. Aika superi!
Ruututreenien välissä naksuttelin sille metallia ja otin muutaman sivulle tuonninkin ja pitkän palautuksen. Onnistuneista suorituksista intoutuneena päätin kokeilla hyppynoutoa metskulla. Meelahan ei ole tehnyt hyppynoutoa kuin kerran aiemmin puukapulalla, joten vähän heikoilla jäillä liikuttiin. Ja eikö mitä! Kamalan vino heitto, mutta pikkusheltti paineli varmasti esteen yli kapulalle ja toi sen minulle!

Tapahtumasta on videotodistekin, sen voi katsoa tästä!

Mintun tokot menivät melko pitkälti samalla kaavalla kuin Meelankin. Miin kanssa työskennellessä panostan tosin aivan eri tavalla valmisteluihin, rauhallisuuteen ja ääntelyn minimoimiseen - tuo tytär kun ei pahemmin liikkeitä suoritettaessa hauku.
Minttu teki ruutuun lähetyksiä alustalle ja pari kertaa myös pallopalkalla, tosi nätti! Minttu vain tuntuu tosi laimealta Meelan jälkeen, vaikka se etenee laukalla reippaasti ruutuun, puuttuu siitä se räjähtävyys kuin tyttäreltä.
Metskua naksuttelin ja tein palautuksia, jotka toimi tosi nätisti. Hyppynoutoa tehtiinkin sitten ihan vain puisella, ja alun haahuilun jälkeen saatiinkin peräti täysin hiljaisia toistoja aikaiseksi pari peräkkäin! Lopuksi vielä rauhallisessa mielentilassa kaukokäskyjä viiden metrin matkalta ja superpalkalla, niin kyllä jäi hyvä mieli treenaamisista :)

Otin tänään vähän dokumenttikuvia Meelasta, tältä näyttää pikkukoiran tilanne, kun vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta on 34.