torstai 20. maaliskuuta 2014

Voi odotus


Pentuprojekti on ollut yhtä odotusta.
Ensin odotin juoksuja alkavaksi. Seuraavaksi puolestaan sitä, milloin pääsen lähtemään Ruotsiin. Sitten ultran tuloksia. Pentujen liikkeitä.
Nyt on odotettavana enää reilu viikko, ennen kuin laumamme kasvaa hetkellisesti.
Mene aika nopeasti!

Odotellessani olen tutustuttanut äitikoiraa uuteen yksiöönsä ja viettänyt pitkiä hetkiä tunnustellen liikehdintää sen mahassa. Meela puolestaan on jo nyt turhautunut remmilenkkeihin ja lyhyisiin tokotuokioihin. Se on enemmän toiminnan koiria, ja varmasti rallaa sydämensä kyllyydestä, kunhan pääsee seuraavan kerran irti muun lauman kanssa. Saati sitten agilitykentälle.

Mintun kanssa käytiin maanantaina tekemässä välistävetoja ja leijeröintejä kepeille hallilla. Keskiviikkona noutajien tokossa sain hyviä vinkkejä omaan kävelemiseeni seuraamisliikkeessä, ja tehtiin paljon häiriökontaktitreenejä. Treeni oli omalta osaltani vähän huono, nimittäin kenttä oli peilijäässä ja jouduimme linnoittautumaan pienelle nurmikaistaleelle isolla porukalla. Siinä ei oikein mahtunut seuraamaan ja tilan vähyys alkoi turhauttaa minua valtavasti. Lisätään soppaan vielä kentän laidalla talven muhineet koiranpaskat ja koiraa kiinnostaneet rusakonpapanat, niin voi vaan kuvitella, millaisin fiiliksin tuli treenailtua.
Onneksi loppuajasta sain omaa päätä vähän kasailtua, ja saatiin harjoituksista lopulta jotain vähän irtikin.

Iltaruualla ollaan tehtailtu tunnaria molempien shelttien kanssa. Homma on edennyt siihen pisteeseen, että seuraavaksi lienee syytä pakata kamat kainaloon ja siirtyä pihamaalle harjoittelemaan, että päästäisiin vähän eteenpäin.

Kevään kuviotkin alkavat hiljalleen hahmottua. Näyttelykehissä en pääse koiriani esittämään ennen kuin loppuvuodesta, mutta sen sijaan agilityyn olisi tarkoitus panostaa näin keväällä oikein huolella. Pääsemme Mintun kanssa naapuriseura JOAn tekniikkakurssille treenailemaan ohjauskuvioita. Seuraavat shelttitreenit ja treenikerta ACElla on myös merkitty kalenteriin.
Ahkeraa agilityrutistusta ennen kuintenkin lomaillaan antaumuksella - ja nautitaan pennuista!


Tämä kuva on jo miltei viikon vanhaa materiaalia ja maha on kasvattanut kokoaan entisestään :)

1 kommentti:

  1. Voin vain kuvitella Meelan fiilikset! nitakin on luonteeltaan niin malttamaton ja sen verran energinen eikä se ymmärtänyt miksi ei saa riehua :D Ja seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen se oli lähdössä lenkille...

    VastaaPoista