Pikku-Edwardilla on riittänyt viikon aikana jos jonkinlaista nähtävää. Meillä on käynyt paljon vieraita ihastelemassa pikkupentua, jonka lisäksi se on päässyt myös ulos touhuilemaan ja tutustumaan taloon pentuaitauksen ulkopuolella.
Neliviikkoispäivän kunniaksi päätin viimein vakiinnuttaa käyttöön pitkän aikaa päässäni pyörineen virallisen nimen, ja Edward tunnetaankin tästä edespäin nimellä Agarwaen Balrog of Morgoth.
Pikkukaveri on viikossa myös oppinut poseeraamaan hienosti!
Tekstiin liittymätön kuva viikonlopulta: meillä kävi vähän vieraita!
Minä kuulun siihen kategoriaan ihmisiä, joille ei tuota mitään ongelmaa pyhittää koko viikonloppuaan koiran kanssa treenaamiselle. Huhtikuun viimeinen viikonloppu olikin pyhitetty kokonaan agilitylle, nimittäin meille sattui ohjattuja treenejä kokonaiset kolme päivää putkeen!
Perjantaina kikkailimme Mintun kanssa tekniikkakurssilla. Yksi kerrallaan kurssilaiset - minä mukaan lukien - valuivat halliin ja voihkaisivat lannistuneesti viiden rinnakkaisen hypyn ja yhden u-putken nähdessään: ei kai toi oo välistävetotreeni? Teemana olivat päällejuoksut, ja toisessa setissä sitten ne ah-niin-kamalat välistävedot. Kun kouluttaja vielä pohjusti treenikertaa sanoilla "yleensä pari estettä menee näissä ihan näppärästi, mut sit ei enää pysty", alkoi hieman hirvittää.
Turhaan hirvitti. Ensimmäisen kierroksen aikana ehdittiin heittää päällejuoksuja molempiin suuntiin, joista oikealle eteneminen oli huomattavasti vaikeampaa. Kouluttajan opastuksella löytyi oikea rytmitys ohjauksiin, eikä homma tuntunutkaan enää niin vastenmieliseltä. Samoin kävi myös välistävetojen kanssa. Lyhyen estevälin vuoksi teimme niitä ihan vain peruuttaen, ja ensimmäisellä yrittämällä ei oikeasta vauhdista ja askelluksesta meinannut tulla mitään. Varmuus kasvoi treenin edetessä, ja ihan nättiä välistävetosettiä viidellä esteellä tulikin tehtyä. Ohjaajan tosi täytyy vielä hieman harjoitella tuota takaperin juoksemista, ei nimittäin selvästikään kuulu vahvuuksiini.
Lauantaina oli Nooran shelttitreenien vuoro, ja rata tarjosi teknistä kikkailua yhden koulutuksen tarpeisiin ihan urakalla! Ensimmäisellä kierroksella 1-3 väli tuotti suurta ongelmaa, kun koira jostain syystä keskittyi enemmän Nooralle heittämääni palloon kuin ohjaukseen, mutta onneksi Minttu saatiin palautettua maan pinnalle nopeasti. Kepeillä sai olla tarkkana, ettei koira jätä viimeistä väliä pujottelematta, ja suureksi yllätyksekseni vastakääntö ennen A:ta ei tuottanutkaan suurta ongelmaa! A:n jälkeiselle elämälle kokeiltiin useita eri vaihtoehtoja: persjättöä kahdessa eri kohtaa, toisessa koira luisti putkeen. Valssi tuntui omaan makuuni parhaimmalta vaihtoehdolta. Sylkkäriä ennen puomia tehtiin pitkään ja hartaasti, kun oma rytmitys ja paikka ei meinannut koskaan osua kohdilleen. Kinkkinen kohta!
Toisella kierroksella treenailtiin minulle uutta ohjausta, vippausta. Alkukankeuksien jälkeen myös minä pääsin kiinni jutun juoneen. Puomilta tultaessa oma meno oli vähän hakusessa, ja kuvio onnistuikin yllättäen hieman helpommin radan loppupuolella olevaan kohtaan, jonne mennessä sai juosta täysillä tekemään valssia ja ehtiäkseen ajoissa vippaukseen. Hirveän paljon infoa ja kotona opeteltavia juttuja, mutta eipähän lopu treenattava ihan heti kesken! :)
Sunnuntaina startattiinkin Emmin kanssa auton nokka kohti Kuopiota ja ACE-treenejä. 32 esteen radalle mahtui persjättöjä, hankala keppikohta, haasteellinen valssihässäkkä ja tekniikoiden hiomista. Aika hyvä setti, siis!
Joku on joskus päässyt kehumaan meikäläisen persjättöjä, ja ne sujuivat tälläkin kertaa ihan nätisti, kun vain oli itse ajoissa liikenteessä ja luotto koiraan suuri. Tuntui vähän hurjalta painaa menemään ilman että tiesi missä se koira aina liikkuu, mutta kyllähän se ohjaukseen tulee. Persjätöistä pingottiin suoraan vastaanottovalssiin ja putken kautta tekemään kolme erilaista valssia putkeen.
Kepit olivat tämän treenin ongelmapaikka - ensimmäisellä kierroksella Minttu tuijotteli seinille. Liekö muistanut talvella vähän kummastusta aiheuttaneet ilmastointikoneet ja katolta tippuneen lumen? Epämääräiseen nurkkaan päättyvät kepit toivat myös ongelmia, nimittäin loppuun saakka kepittäminen oli työn ja tuskan takana. Treeniin!
Kepeiltä olikin hirmuinen kiire ohjaamaan koiraa suoralle, josta piti kyetä kääntymään aina pari suoran esteen jälkeen tiukasti vasemmalle niisto-persjättöihin. Minttu on kuitenkin hyvä tulemaan kiinni ohjaajaan, joten tämä ei tuottanut ongelmia. Aika haipakkaa sai pinkiä ehtiäkseen seuraavaan kuvioon, persjätön jälkeiseen saksalaiseen, jonka ohjausta hiotiin pari kertaa paremmaksi. Loppuradalla nyt ei sitten ollutkaan mitään ihmeellisempää, puomia edeltänyt niisto-vastakääntökään ei tuottanut sen suurempia ongelmia.
Kakkossetin jälkeen minulla oli yksi kappale melkoisen väsyneitä merlejä, mutta ei ihmekään moisen rupeaman jälkeen. Ihastelin kuitenkin kavereillekin sitä, miten hyvin Minttu jaksoi monen päivän treeniputken. Oman osansa jaksamiseen loi varmasti aiemmin tänä vuonna voittamani FitDogin energia- ja palautusjuomajauheet, joita annoin Mintulle viikonlopun aikana. Meno ei kun parani viimeiselle päivälle! Minttu on melko huono juomaan, mutta pienen lihanokareen kanssa palautusjuomat menevät alas vallan mainiosti.
Tämän treenirupeaman jälkeen on hyvä lähteä kohti vapun kisaviikonloppua!
Kolmiviikkoisena Edward on muuttanut ulos pentulaatikostaan hieman isompaan aitaukseen. Heti aitaan päästyään siitä kuoriutui varsinainen villikko, joka leikkii innoissaan kaikkien vanhempien shelttien kanssa, kiljuu huomiota ja opettelee juoksemaan.
Pikkuhiljaa se on saanut maistella isojen koirien ruokia, ja tänään käytiin ensi kertaa ulkonakin ihmettelemässä maailman menoa.
Hieman kuvia kolmiviikkoisesta. Seisotuskuvat eivät ole vielä aivan Edwardin ominta alaa, mutta eiköhän se poseeraus ala pian luonnistua.
Pääsiäisenä juostiin Mintun kanssa yhteensä neljä rataa Pärnällä JOAn kisoissa. Kolme niistä oli sellaisia "ois voinu olla nolla, mutta sitten tuli ohjaaja"-ratoja ja yksi ihan oikea nolla! Mintun etenemisellä sijoituimme puhtaalla radalla kolmansiksi, ja näin ollen jaossa olleet LUVAt menivät treenikavereille.
Virheet olivat tyypillistä meikäläistä: keppivitonen kun ohjaaja seisoi koiran edessä kepeille mennessä, liian aikaisin kääntynyt pakkovalssi joka muuttui takaakierroksi ja jälkeen jääminen kohdassa, jossa olisi pitänyt ehtiä ohjaamaan.
Muuten tuli juostua ihan kivoja ratoja, ja pitkän kisatauon jälkeen alkukankeudesta päästyäni menokin oli ihan rentoa ja etenkin hyllyttämisen jälkeen sitä uskalsi kummasti kokeilla treenijuttuja kisatilanteessakin.
Hirveä kisakuumehan sieltä oli kotiintuomisina, ja kaiken kukkuraksi sellainen taikalappu, jonka vahvistamiseen vaaditaan kolme tuomaria... ;)
Se oli kyllä sunnuntaipäivän paras juttu!
BH Crimson Light's Truly Divine x Sumburgh Head's Try To Kiss Me
Pennuntuoksuisen kevään jälkeen suunnitelmissa olisi hieman lisää pentuhulinaa. Mintun jätettyä jälkeensä kokonaisen pentueellisen mahtavia harrastuskoira, on aika suunnata katse Agarwaen C-pentueeseen! Sulhanen löytyi jälleen kerran naapurimaastamme Ruotsista. Tevin on mahtava monitoimikoira - komea, taistelutahtoinen ja melkoinen kiituri agilityradalla!
Edward ei turhia hosu, vaan silmät aukesivat just eikä melkein neljäntoista vuorokauden iässä. Pentulaatikossa treenataan kovasti seisomista ja kävelemistä. Pentu pysyykin pystyssä joka päivä varmemmin, kuten ylläolevasta hienosta seisontaharjoituskuvastakin huomaa! Seuraavan viikon aikana alkavat pentulaatikon reunat varmasti tuntua jo hieman matalilta. Pian sitä saakin olla jo virittämässä vähän isompaa asumusta yh-äidille ja tämän pojalle.
Minttu sai tänään privaattiaikaa kanssani, se pääsi nimittäin mukaan kouluun! Tämän viikon ajan olen käynyt Niittylahdessa opiskelemassa liikunnanohjausta, ja nyt oli ohjelmassa eräjormailua. Käytiin porukalla kiipeämässä isolle kukkulalle maisemia katsomaan ja pienen parin kilometrin luontopolun kautta takaisin autolle ja tallomaan Elovaaran retkireittiä. Matkan varrella keiteltiin nuotiolla kahvit ja paisteltiin makkaraa, ja taisipa yksi kerjäävä shelttikin saada retkieväistä osansa. Loppua kohden alkoi vähän meno hyytyä, eikä joka puolelta satelevia rapsutuksiakaan enää olisi oikein jaksanut ottaa vastaan.
Lauantaina elimme jännittäviä hetkiä suurinpiirtein lottoarvonnan aikaan. Mitään merkittävää ei kuitenkaan tapahtunut - molemmat koirat taisivat saada yhdet oikein, eikä sillä oikein pääpottia irronnut. Mainittakoon kuitenkin, että lapinkoira ja trikkisheltti olisivat arponeet meille neljä oikein-riveillään yhteensä kaksikymmentä euroa, mutta enköhän minä lototessani päättänyt säästää ne rivit ensi viikolle. Pahus!
Perjantaina olimme Mintun kanssa ensimmäistä kertaa JOAn järjestämällä tekniikkakurssilla, jossa ohjaamassa oli vanha tuttumme Noora. Mainittakoon, että meikäläinen on täysin ulalla noin 90% ajasta kun puhutaan ohjaustekniikoista, niiden nimistä ja varsinkin oikeaoppisesta toteuttamisesta. Ensimmäisen kerran aiheeksi oli valikoitunut valssit, mikä onkin ehkä ohjaustekniikoista haasteellisin. Kaltaiseni jumittava puupökkelö kun ei vain kykene ajoittamaan valssejaan oikein, ja yleensä ne menevätkin luokkaan oho, hups! kun tuleekin läheltä piti-tilanne koiran kanssa.
Radalle siis täytyi yrittää viritellä valssit joka ikiseen käännökseen. Rataantutustumisen jälkeen löysin monen monta paikka, joissa aivan varmasti kompastun jalkoihini tai jotain muuta yhtä viehkeää. Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut, koiraan ei törmätty eikä kukaan kuollut! Ihan hyvä saldo siis. Radan alkupätkää tahkottiin useaan otteeseen, kun jäin odottelemaan koiraa (miksi?!?) ja hidastelemaan, vaikka koutsi miten yritti tsempata juoksemaan. Kakkoskierroksella valssit sujuivat kuin sujuivatkin suurin piirtein oikeaan aikaan, ja lopuksi sitten kirmattiinkin koko valssikammotus kertaalleen läpi. Eikä se tuntunutkaan sitten enää niin pahalta. Harmi ettei tästä tilanteesta ole videota, olisi nimittäin ollut ihan kiva katsoa että näyttikö se meno oikeasti niin toimivalta kuin tuntui!
Viikonlopun ohjelmaan olin suunnitellut tokotreenejä, mutta kentälle tuli lähdettyä vain lauantaina. Minttu sai duunailla ensimmäisessä setissä ruutua, kapulan
hakuja, ja luoksaria, joka oli yhden äkin muuttunut taas kympin
arvoiseksi. Tauon jälkeen tehtailtiin vielä vähän jotain seuruuntynkää
ja kaukoja, mutta eipä niistä mitään ihmeempää.
Meela puolestaan näytti niin tylsistyneenä kotosalla, että summasin sen kanssa lenkkeilyn lomaan vähän patukkaleikkiä ja lyhyitä hetsattuja seuruupätkiä, ja hirveän onnessaan se touhusikin. Pikkuhiljaa tästä vielä päästään takaisin treenikentille iänikuisen olohuonetokoilun sijaan.
Tänään oli sen verran ruma sää, että uitettuani kerran koiriani mutaisilla lenkkipoluilla en enää raaskinut lähteä kentälle treenaamaan. Piti sitten lievittää erityisesti Meelan tylsistymistä pienillä sisätokoiluilla, että jaksaa sitten taas makoilla pentulaatikossaan Edwardin ilona. Hirveän kivat voittajan kaukot olen sille rakennellut tässä lomailun aikana, jos ei muuta!
Pakko kyllä myöntää, etten yhtään ihmettele sen tylsistymistä kun pentuboksin kaveri näyttää lähinnä tältä:
Ylläolevat kuvat on otettu Edwardin yksiviikkoispäivänä. Voi mahoton kun on söpö! Painoa sillä on jo puolisen kiloa, ääntä riittämiin pienen shelttimarsun tarpeiksi ja ruokahalua enemmän kuin laki sallii.
Koska treenirintamalla ei tapahdu mitään jännittävää, päätin repäistä ja laittaa lottorivin vetämään. Kaksikin, itse asiassa. Merletytöt pääsivät auttamaan numeroiden valinnassa. Kyllähän nyt näin söpöjen onnettarien toimesta täytyy vähintään pääpotti irrota! ;) Ideasta sopii kiittää Narulelu maailmalla-blogia, johon eksyin aivan sattumalta.
Pentu kasvaa aivan silmissä - se on jo likimain tuplannut painonsa näiden viiden päivän aikana. Se tosin ei ole mikään ihme, kun maitobaarin antimet ovat vain ja ainoastaan hänen käytössään. Onneksi pentulaatikossa on tilaa möngertää ja varsin liikkuvainen kaveri Edward onkin. Se seikkailee boksissa aktiivisesti eikä lannistu, vaikka välillä vähän kauemmas äidistään eksyisikin.
Edward on myös aloittanut Bio sensor-ohjelman, joka toistetaan kerran päivässä kunnes pentu on reilu pariviikkoinen. Vielä en ole muodostanut mitään mielipidettä siitä, mikä on ohjelman todellinen hyöty tällaiselle olohuoneessa kasvavalle pupelolle, mutten usko yhdenkään käsittelyhetken menevän hukkaan. Tarjoaahan tuo toki hieman erilaisia kokemuksia kuin perinteinen pikkupennun lällyttely.
Mintun elämää olen riemastuttanut nelisen viikkoa kestävällä tokon treeniohjelmalla, jonka olisi tarkoitus valmentaa meitä kohti kokeita. Liikkeiden ketjutuksia, lyhyitä kokeenomaisia treenejä ja osien harjoittelua sopivassa suhteessa.
Tämän viikon aikana etenkin ruudun kohdalla on tapahtunut varsinainen läpimurto, nimittäin Minttu hakee sen katseellaan kentältä ja hakeutuu ruutuun varman oloisesti, mihin se ei ole aiemmin pystynyt. Seuraava askel onkin sitten lisätä vähän vauhtia meininkiin, sen verran hidasta ponilaukkaa ruutuun vielä painetaan. Mutta eiköhän sekin tule sieltä varmuuden kasvaessa!
Ihana, rauhallinen pentulomaviikkoni on lopuillaan. Seuraavan viikon ajan pentulaatikon päivävahtiminen saa olla Annan tehtävä, niin pääsen itse takaisin toimistohommiin. Vaikken ihan ehkä ole vielä sisäistänytkään, miten tällaisen pakkauksen malttaa jättää kotiin työpäivän ajaksi:
Eilen illalla blue merle uros 230g. Edwardiksi tai "Eetvartiksi" kätilöapulaisten toimesta nimetty pikkupoika on hyvin eläväinen ja vilkas tapaus.
Meela puolestaan on mitä parhain äitikoira. Synnytykseen ei ihmisiä kaivattu, vaan pentu oli maailmassa ennen kuin sitä kukaan ehti huomatakaan. Touhukas emä ei meinannut malttaa nukkua lainkaan, vaan koko yö olisi mennyt pikkuista pentua ihmetellessä ja hoivaillessa. Tällä hetkellä kaksikko viettää rauhallista pentuaikaa pentuhuoneeksi muunnellussa olohuoneessamme ja molemmat voivat mainiosti.
Näillä näkymin pentu muuttaa Tampereelle opastamaan hyvää ystävääni harrastemaailman saloihin.
Ugh, kiitos kuvani värien sotkemisesta, blogger! Onneksi pennun todellinen väritys tulee esiin alemmassa kuvassa.
Koska syvästi epäilen, etten seuraavien kahden kuukauden aikana saa tilaisuutta tunkea täytekuviksi synttärikuvausten oheessa syntyneitä otoksia, saavat ne mahtua samaan tilaan ylläolevan kanssa. Shelttejä ja ruusuja.
