 |
| Tekstiin liittymätön kuva viikonlopulta: meillä kävi vähän vieraita! |
Perjantaina kikkailimme Mintun kanssa tekniikkakurssilla. Yksi kerrallaan kurssilaiset - minä mukaan lukien - valuivat halliin ja voihkaisivat lannistuneesti viiden rinnakkaisen hypyn ja yhden u-putken nähdessään: ei kai toi oo välistävetotreeni?
Teemana olivat päällejuoksut, ja toisessa setissä sitten ne ah-niin-kamalat välistävedot. Kun kouluttaja vielä pohjusti treenikertaa sanoilla "yleensä pari estettä menee näissä ihan näppärästi, mut sit ei enää pysty", alkoi hieman hirvittää.
Turhaan hirvitti. Ensimmäisen kierroksen aikana ehdittiin heittää päällejuoksuja molempiin suuntiin, joista oikealle eteneminen oli huomattavasti vaikeampaa. Kouluttajan opastuksella löytyi oikea rytmitys ohjauksiin, eikä homma tuntunutkaan enää niin vastenmieliseltä. Samoin kävi myös välistävetojen kanssa. Lyhyen estevälin vuoksi teimme niitä ihan vain peruuttaen, ja ensimmäisellä yrittämällä ei oikeasta vauhdista ja askelluksesta meinannut tulla mitään. Varmuus kasvoi treenin edetessä, ja ihan nättiä välistävetosettiä viidellä esteellä tulikin tehtyä. Ohjaajan tosi täytyy vielä hieman harjoitella tuota takaperin juoksemista, ei nimittäin selvästikään kuulu vahvuuksiini.
Lauantaina oli Nooran shelttitreenien vuoro, ja rata tarjosi teknistä kikkailua yhden koulutuksen tarpeisiin ihan urakalla! Ensimmäisellä kierroksella 1-3 väli tuotti suurta ongelmaa, kun koira jostain syystä keskittyi enemmän Nooralle heittämääni palloon kuin ohjaukseen, mutta onneksi Minttu saatiin palautettua maan pinnalle nopeasti. Kepeillä sai olla tarkkana, ettei koira jätä viimeistä väliä pujottelematta, ja suureksi yllätyksekseni vastakääntö ennen A:ta ei tuottanutkaan suurta ongelmaa!
A:n jälkeiselle elämälle kokeiltiin useita eri vaihtoehtoja: persjättöä kahdessa eri kohtaa, toisessa koira luisti putkeen. Valssi tuntui omaan makuuni parhaimmalta vaihtoehdolta. Sylkkäriä ennen puomia tehtiin pitkään ja hartaasti, kun oma rytmitys ja paikka ei meinannut koskaan osua kohdilleen. Kinkkinen kohta!
Toisella kierroksella treenailtiin minulle uutta ohjausta, vippausta. Alkukankeuksien jälkeen myös minä pääsin kiinni jutun juoneen. Puomilta tultaessa oma meno oli vähän hakusessa, ja kuvio onnistuikin yllättäen hieman helpommin radan loppupuolella olevaan kohtaan, jonne mennessä sai juosta täysillä tekemään valssia ja ehtiäkseen ajoissa vippaukseen.
Hirveän paljon infoa ja kotona opeteltavia juttuja, mutta eipähän lopu treenattava ihan heti kesken! :)
Sunnuntaina startattiinkin Emmin kanssa auton nokka kohti Kuopiota ja ACE-treenejä. 32 esteen radalle mahtui persjättöjä, hankala keppikohta, haasteellinen valssihässäkkä ja tekniikoiden hiomista. Aika hyvä setti, siis!
Joku on joskus päässyt kehumaan meikäläisen persjättöjä, ja ne sujuivat tälläkin kertaa ihan nätisti, kun vain oli itse ajoissa liikenteessä ja luotto koiraan suuri. Tuntui vähän hurjalta painaa menemään ilman että tiesi missä se koira aina liikkuu, mutta kyllähän se ohjaukseen tulee. Persjätöistä pingottiin suoraan vastaanottovalssiin ja putken kautta tekemään kolme erilaista valssia putkeen.
Kepit olivat tämän treenin ongelmapaikka - ensimmäisellä kierroksella Minttu tuijotteli seinille. Liekö muistanut talvella vähän kummastusta aiheuttaneet ilmastointikoneet ja katolta tippuneen lumen? Epämääräiseen nurkkaan päättyvät kepit toivat myös ongelmia, nimittäin loppuun saakka kepittäminen oli työn ja tuskan takana. Treeniin!
Kepeiltä olikin hirmuinen kiire ohjaamaan koiraa suoralle, josta piti kyetä kääntymään aina pari suoran esteen jälkeen tiukasti vasemmalle niisto-persjättöihin. Minttu on kuitenkin hyvä tulemaan kiinni ohjaajaan, joten tämä ei tuottanut ongelmia. Aika haipakkaa sai pinkiä ehtiäkseen seuraavaan kuvioon, persjätön jälkeiseen saksalaiseen, jonka ohjausta hiotiin pari kertaa paremmaksi. Loppuradalla nyt ei sitten ollutkaan mitään ihmeellisempää, puomia edeltänyt niisto-vastakääntökään ei tuottanut sen suurempia ongelmia.
Kakkossetin jälkeen minulla oli yksi kappale melkoisen väsyneitä merlejä, mutta ei ihmekään moisen rupeaman jälkeen.
Ihastelin kuitenkin kavereillekin sitä, miten hyvin Minttu jaksoi monen päivän treeniputken. Oman osansa jaksamiseen loi varmasti aiemmin tänä vuonna voittamani FitDogin energia- ja palautusjuomajauheet, joita annoin Mintulle viikonlopun aikana. Meno ei kun parani viimeiselle päivälle!
Minttu on melko huono juomaan, mutta pienen lihanokareen kanssa palautusjuomat menevät alas vallan mainiosti.
Tämän treenirupeaman jälkeen on hyvä lähteä kohti vapun kisaviikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti