Teemo 8 viikkoa

Kakara on jo kahdeksanviikkoinen. Se on kulkenut paljon mukana eri paikoissa, niin metsässä ja erilaisilla luonnonalustoilla kuin keinonurmi- ja kivituhkapohjaisissa halleissakin. Vieraisiin ihmisiin se suhtautuu riemukkaasti, vaikka yksistä treeneistä löytynyt vanhempi pinserinpenikka olikin kaikessa rajuudessaan hieman jännittävä.

Eilen Teemo pääsi ensimmäistä kertaa mukaan mökillemme, kun sain vihdoin ja viimein aikaiseksi vaihtaa autooni kesärenkaat. Pikkusheltti kirmasi isompien perässä ympäri mökin pihaa ja kävi rannassa hieman kahlaamassakin. Iltapäivä mökillä otti voimille niin kovin, että kun me kahvittelimme sisätiloissa, sammui kakara saman tien.

Sitten vielä pari fiilistelykuvaa sunnuntailta. On se mukavaa, kun kuvausassistentti alkaa olla kouluttunut hommaan! Minä suunnittelen tilanteen, mallaan paikat, säädän asetukset ja kerron mistä rajata ja kuvata. Loppu hoituukin itsestään ;)

Kesäkuu täältä tullaan

Huhhuh, millainen ero voi kahden päivän treenisäässä olla! Sunnuntaina jouduin pohtimaan, kuinka selviän hengissä Nooran agilitykoulutuksesta ja pidän koiran edes joten kuten viileänä. Yhden kierroksen jälkeen hiki valui noroina kasvoja pitkin ja treenin päätteeksi koira ryntäsi mielellään jokeen noutamaan keppiä. Hallin valot ylikuumenivat, ja osa treeniajasta vietettiinkin ihan luonnonvalossa.
Maanantaina puolestaan sain puntaroida, olisiko lapaset sittenkin pitänyt ottaa mukaan lämppälenkille ja olisivatko pitkät kalsarit olleet liioittelua.
Ai että, Suomen kesä!

Sunnuntaina Minttu pääsi mukaan, kun suuntasimme naapuriseuran hallille Nooran ja Jaanan kanssa. Meille oli valittu treeniin ihan kivan tekninen rata, jossa riitti haastetta itse kullekin. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui putki-kepit-erottelu, oli nimittäin putken suu niin hyvin tyrkyllä keppien sisäänmenolla, että sinnehän se sheltti sujahti ellei aivan rautalangasta asiaa vääntänyt! Lopulta harjoitus saatiin toimimaan huolellisella niistolla, mutta treeniin menevät myös nämä keppijutut. Onneksi kesällä on pitkät valoisat illat aikaa treenata erotteluita ja vastakääntöä kepeille.
Muutenkin saatiin kivoja juttuja aikaan - Minttu toimi hienosti erilaisissa ohjauksissa ja sen kanssa oli kiva tehdä hommia, vaikka kuumuus loppua kohden aina verottikin voimia.
Näillä eväillä sunnuntain kisoihin!

Treenien jälkeen ruokapalkalla toimineet agilitykouluttaja ja pentutestaaja tulivat meille syömään tortilloita ja testaamaan pennun. Aiemmin en ole pentutestiä teettänyt, mutta tällä kertaa ajatuksena oli saada hieman vertailumateriaalia tulevaa varten. Teemo selviytyi testistä hyvin shelttimäisellä suorituksella ja palautui kuormituksesta hyvin. Sen verran jännittävä päivä kuitenkin taisi olla, että loppuilta meni hyvin tiiviisti unten mailla!

Maanantain agilitytreenit urakoin varsin Meela-painotteisesti. Ensimmäisessä setissä tahkosimme radan teknisempiä osuuksia ja irtoamisharjoituksia, kun sellaisiin mainio kohta löytyi. Toisella kierroksella pyörittelin koiraa satunnaisilla esteillä erilaisilla ohjauskuvioilla, jotka muistuivat mieleen hyvin pidemmän tauonkin jälkeen. Aivan lopuksi Meela sai vielä käydä syömässä hieman kontakteilla. Kokonaisia kontakteja se ei suorita vieläkään, mutta eiköhän ne saada radan osaksi vielä kesäkuun aikana.

Mintun kanssa tekaistiin treenien päätteeksi nopeat kontakti- ja keppitreenit, jotka riittivät vallan mainiosti eilisen rankan rupeaman jälkeen. Täytyy jossain vaiheessa vielä yrittää ehtiä vapaavuoroilemaan kontaktien merkeissä, mutta se saa riittää meille kenraaliharjoitteluksi kesäkuun ensimmäisiä kilpailuja varten.

Aksailukuvat on otettu lauantaina, kun roudattiin varta vasten pari estettä pihamaalle, että saataisiin vähän kuvituskuvia aikaiseksi. Hyvä oli treenailla vähän tekniikkasipistelyä.

Treeniperjantai

Maailman paras raivokääpä.

Mitäpä muuta sitä koiraihminen perjantaina tekisi kuin treenaisi! Mieluusti vielä sekä agilityä että rallytokoa, ihan peräkkäin ja eri kentillä.
Pentu oli luonnollisesti mukana molemmilla reissuilla, ja suhtautui oikein luontevasti niin vieraaseen halliin kuin pesiskenttään ja uusiin kavereihin.

Agilityn tekniikkakurssilla käytiin läpi vippausta ja poispäinkääntöjä, jotka pienen alkukankeuden jälkeen saatiin Mintun kanssa luistamaan hyvin. Juostiin vippausharjoituksessa pieni pätkä, jossa oli peräti kaksi vippausta peräkkäinkin! Treenit tosin loppuivat hieman vähemmän juhlavasti siihen, ettei poispäinkääntö kepeille ottanut onnistuakseen sitten millään. Koiraa väsytti ja oli kuuma, joten otettiin mieluummin kotiläksyksi kuin jäätiin hinkkaamaan sitä yhtään enempää.

Rallytokoa siirryttiin treenailemaan oman lauman sekä Iitan ja Roopen kanssa pesiskentälle. Hirveän kivaa, kun treeniseuraa löytyy lähistöltä! Koirillakin oli kivaa, kun pääsivät viettämään iltaa tällaisen hupailun parissa.

Kierrä koira! Minttu hakee oikeoppisesti jo katseella meikäläisen paikkaa vasemmalla puolella.

Mintun ei-niin-oikeaoppinen käsitys eteentulosta.

Takaa sivulle! Hihnaa vaihtaessa on hyvä joustaa polvista.

Liikkeestä maahan. Oli muuten hankala liike Mintulle jostain syystä, kun itse pysähdyinkin koiran mukana!

Sitten Meelan kanssa! Vähän pujottelua. Muita julkaisukelpoisia kuvia ei löytynyt, höh!

Edward 7 viikkoa

Tiistaina pikkumerle täytti jo seitsemän viikkoa. Hieman haikeana pohdiskelin, että tässä vaiheessahan sen voisi jo luovuttaa uuteen kotiinsa. Pentu tulee kuitenkin pyörimään laumassa vielä pari viikkoa lisää, joten kenties ehdin siinä ajassa viimein saada tarpeekseni tästä omapäisestä villikosta.

Seitsenviikkoinen on päässyt mukaan lyhyille metsäretkille vaihtelevaan maastoon muun lauman kanssa. Se kipittää aikuisten koirien perässä minkä jaloistaan pääsee ja ratkoo eteensä tulevat ongelmat nopeasti. Komentaa röyhkeästi muita leikkimään kanssaan eikä epäröi vaatia huomiota - olkoonkin, ettei se kyllä huutamalla ikinä sitä saa. Tänään Edward - tai kuten sitä uudessa kodissaan kutsutaan, Teemo - pääsi mukaan agilityhallillekin. Pentu katseli hetken ympäriinsä ja juoksi sitten perässäni, kun tutkailin rataa. Siinä sivussa teimme ensimmäiset hurjat treenitkin. Kakara sai paljon ruokaa mukana kulkemisesta ja luoksetuloista, jonka lisäksi leikimme vähän vetoleikkejä sen omalla lelulla.

Helle on vähän rajoittanut lauman kanssa liikkumista, kukaan ei nimittäin meinaisi jaksaa treenata tai ulkoilla näillä keleillä. Maanantain agilityissä teetinkin lähinnä pieniä ohjaustekniikkajuttuja, ja loppulämmittelyiksi molemmat koirat pääsivät uimaan jokeen. Tuli ilmeisesti tarpeeseen, sen verran mielellään sheltit vedessä lutrasivat.

Tälle illalle olin varannut hallin treenejä varten, sillä säätiedotus lupasi pitkälle iltapäivään, että kyllä illaksi tulee ukkonen. Kuten arvata saattaa, mitään ukkosen tapaistakaan ei päästy näkemään, ja ilma oli iltasellakin vielä tuskaisen hiostava. Ajoin kuitenkin hallille kun kerran olin treenit jo suunnitellutkin, ja merlet pääsivät tekemään vähän tokojuttuja (ruutu, tunnari ja seuraaminen) ja Minttu vielä kontaktejakin.
Kovin paljon ei vaadittu, että jaksaminen loppui tukalassa ilmanalassa, vaikka hallissamme melko viileää onkin.
Tulisi vaan se ukkonen! Raikastuisi luonto sen verran, että siellä jaksaisi taas samoilla.

Ensimmäinen kesäpäivä

Meela kolme vee poseeraa. On se vaan niin nätti, vaikka itse sanonkin!

Ensimmäisen hellepäivän kunniaksi vierailin Joensuun KV-näyttelyssä kuvailemassa tuttuja koiria ja kannustamassa niitä kehän laidalla. Pitkän päivän päätteeksi päätä jomotti ja niskakin oli palanut. Siitä huolimatta nappasimme koko lauman kyytiin ja ajelimme Aavarannalle ottamaan kuvia poseeraavista shelteistä ja pennusta, joka meuhkasi sydämensä kyllyydestä koko rannalla viettämämme puolitoistatuntisen. Kotosalle palattuamme meno vain jatkui, ja kyytiä saivat niin kameralaukku, pennun lelut kuin aikuisten koirien häntäkarvatkin.
Mukavan ulkoilupäivän kruunasi vielä pitkä lenkki naapurin koirien kanssa, edes metsän kosteus ei haitannut pätkääkään!

Näiden kuvien kohdalla iski vähän kriisi. Kuinka monta kuvaa juoksevasta pennusta on soveliasta laittaa Facebookiin? Saati sitten yhteen blogipostaukseen? Pentua on kuitenkin vain yksi kipale, joten päätin, että minulla on oikeus laittaa useamman pennun edestä kuvia, kun niitä kerran on. Laitoin siis kaikki kymmenen.

Tottelevaisuusasioita

Torstaina shelteillä oli aivan huikeaa ohjelmaa, nimittäin saimme pitkästä aikaa kasattua vallan rallytoko-radan lähikentälle! Treeniseuraksi tulivat myös Jaana & sekalainen lauma paimeneläimiä, joka saattoi tarkoittaa vain sitä, että kentältä päästiin lähtemään vasta auringon laskiessa.

Molemmat merlet duunailivat rallyjuttuja oikein näpsäkkäästi, ainoastaan saksalainen on jotain niin mystistä, että se varmaan pitäisi ihan opettaa koiralle erikseen. Aika rankkaa!
Hihna on myös yksi häiriötekijä alokasluokassa, kun en sellaisen kanssa tule oikein juttuun lenkkeillessäkään. Hirveän hankala kapine, jatkuvasti jaloissa! Joensuuhun on kuitenkin uhkailtu järjestettäväksi jonkinmoisia rallykisailuja syksylle, joten voi olla, että täytyy ilmoittaa joku koira niihinkin kekkereihin kokeilemaan. Kenties se motivoisi moisen hupailun pariin hieman useamminkin.

Kuvan aihe lienee "pureta kätesi koiralla".

Perjantaina kävin shoppailemassa kivan Berran treenitaskun, joten pakkohan sitä oli päästä testailemaan! Lisäksi havaitsin suureksi riemukseni, että Nobby on tuonut markkinoille pienen lateksisen vinkupallon, jossa on kohokuvioituja luita. Ostin yhden testiin, ja Minttu hyväksyi pallon treenikäyttöön. Nyt siis äkkiä ostamaan paikallinen Musti ja mirri tyhjäksi niistä palloista!

Tokotreeneihin kaveriksi lähtivät Anni & Lennu , joten otettiin liikkeitä vähän vuorotellen. Kaikki nämä treenikuvat ovatkin nimenomaan perjantailta ja Annin ottamia, suurkiitos niistä!

Meelan kanssa treeniin valikoituivat nopeat perusasennot, oikein kunnon raivoon hetsattu seuraaminen ja luoksarin stopit. Meela oli hirveän mielissään päästessään tekemään, ja siltä tulikin oikein näpsäköitä suorituksia. Talvella ongelmoimani luoksarin haukkuongelmakin on jollain purkkaviritelmällä saatu korjattua, nimittäin pari kokonaista avo-luoksaria toimi hirvittävän nätisti! Innostuksissani raksin muutamia tokokokeita loppukesälle, että jos sitä suuntaisi mammalomilta tokokentille ja tuo Myrnkin starttaisi kisauransa...

Minttu pääsi puuhastelemaan ruudun, jäävien ja kaukokäskyjen parissa. Ruutuun oli tarkoitus hakea vähän vauhtia ja matkaa lähettämällä pallopalkalle, mutta jonkun aivopierun innoittamana Pötkö juoksi sisään aina vasemmalta laidalta, eikä etureunasta. Täytyi siis muuttaa strategiaa ja siirtyä lähelle muistuttelemaan sitä oikeaa sisäänmenotapaa ja paikkaa.
Jääviä tehtiin iloisesti niin, että juoksin ympäri kenttää ja huutelin koiralle käskyjä. Ihan hyvin erottaa kaikki kolme jäävää, vaikka istuminen saisi olla säpäkämpi.
Kaukoissa huikea 7m etäisyys ja sivupalkkana pallo, joka tosin oli tässä vaiheessa Mintun mielestä ihan kuivakka juttu. Seisomaannousut veeeenyyyyy eteen, mutta toisaalta se kyllä jotenkin kummassa kykenee taittelemaan itsensä vielä jalkoja liikuttamatta taakse makaamaan, joten se ei ole niin paha. Itse en kuitenkaan asennosta pidä, joten täytyy treenata kovasti vähän tasapainoisempaa seisomista!

Treenien jälkeen käytiin vähän vielä tallustelemassa Aavarannalla, joka tosin oli yllättävän ruuhkainen siihen aikaan illasta. Pentukoira sai juoksennella vapaana isojen ollessa remmissä, ja hienosti ylittyivät pikkueläimeltä puiset sillatkin, vaikka ensin vähän jännitti :)

Huomatkaa uusi pallo! Kelpaa!

Haha ilme!

Edward kuusi viikkoa

Edward kävi kuusiviikkoisuutensa kunniaksi pentutarkastuksessa, jossa se todettiin kaikin puolin terveeksi pikku shetlantilaiseksi! Painoa kuusiviikkoisella on 1700g.
Eläinlääkärissä pikkuista vähän jännitti, ja mikrosirun laittoon olisi äänenkäytöstä päätellen voinut vähintäänkin kuolla.

Myös Minttu tutkittiin silmiltään terveeksi, joten kesän astutusreissulle ei sen suhteen ole mitään esteitä!

Eläinlääkärin jälkeen kurvasin keskustaan työpaikalleni, jossa Edward sai viettää vajaan tunnin verran ilahduttaen toimistolaisia olemuksellaan. Hetken ihmeteltyään pentu innostui tutkimaan vierasta huonetta ja pyrki jokaisen ihastelemaan tulleen syliin häntä heiluen ja pusuja jaellen! Aivan mahtavan sosiaalinen kakara, uusia ihmiskontakteja tuli varmasti sillä kertaa päälle kymmenen, eikä ujostuttanut yhtään.
Käytävää pitkinkin pentu kävi seikkailemassa ympäri Carelicumin tiloja, kunnes alkoi olla niin väsynyt että hakeutui vain jalkoihin nukkumaan. Siinäpä olikin hyvä sauma lähteä kohti kotia.

Edward toimistolla

Pikkuhiljaa takaisin agilitykentille

Kuvan Mintusta Savonlinnan kisoissa otti Miia K-M, suurkiitos!

Yksi kasvattajan tärkeistä tehtävistä on turvata pikkupennulle hyvät pohjat tulevaan elämään. Edward asuu luonamme hieman pidempään, joten sen kanssa pohjatyötä pääsen tekemään aivan erityisellä tavalla.
Pikkukoira onkin päässyt jo muutaman kerran auton kyytiin ja se matkustaa oikein reippaasti takakontissa. Äitienpäivää vietimme vanhempieni luona vieraassa asunnossa vieraiden ihmisten ja uuden koiratuttavuuden ympäröiminä. Pentu tutustui ympäristöönsä rohkeasti, eikä arastellut isoa koiraa tai vieraampia naamojakaan.

Viime viikolla fyssari kävi hoitamassa läpi molemmat aikuiset koirat, eikä pentu olisi malttanut olla pois hierontatilanteesta sitten millään! Paljon huomiota pikkusheltti saikin osakseen, minkä lisäksi totesimme Helin kanssa yhteistuumin, että sen kivekset ovat jo hyvää vauhtia laskeutumassa alas paikoilleen.
Molemmat merleni olivat oikein hyvässä kunnossa, ja Meelakin sai luvan jo palata tekemään hieman agilityjuttuja, kunhan vain aloitamme rauhallisesti. Kovin huonoon lihaskuntoon Meela ei tiineytensä aikana ole päässyt, eikä yksi pentu luonnollisestikaan kuluta narttua samaan tapaan kuin suurempi pentue.

Maanantaina siis pakkasin pitkästä aikaa molemmat agilitykaverit autoon ja hurautin hallille ryhmätreeneihin. Sisälle oli rakennettu kolmenkymmenen esteen rata, mutta päätin suorittaa siitä vain ensimmäiset parikymmentä estettä.

Minttu toimi hirmuisen kauniisti, eivätkä radalle osuneet putkiansat tai tyrkyllä olleet ylimääräiset hypyt paljon merleä kiinnostaneet. Suurin ilonaiheeni oli, kun saatoin jättää Mintun yksin kepittelemään ja kirmata itse jo edeltä suorittamaan pakkovalssia, joka sujui valtavan hyvin - taisi perjantaisella tehotreenillä olla osansa asiaan! Tekniikkakurssilla tosiaan kävimme läpi saksalaisia ja pakkovalsseja, joissa kummassakin koirani toimii hyvin, mutta ohjaaja voisi vähän rohkeammin lähteä liikenteeseen eikä odotella koiraa.

Meelaa varten laitoin pienen hyppyjä ja putkia sisältävän pätkän ja vaihdoin rimat ponnareihin. Kun puolisen vuotta sitten edelliskerran agilityesteitä nähnyt merleni sitten pääsi halliin, meinasi se räjähtää liitoksistaan. Esteillä sillä oli vauhtia enemmän kuin koskaan, ja pitkästä aikaa oma menoni tuntui siltä, etten oikeastaan tiedä mitä olen tekemässä. Mikä ero, kun tottui Mintun kanssa niin helppoon ja varmaan elämään!
Olin myöhässä heti ensimmäisessä takaakierrossa, eikä luotto koiraankaan ollut kohdillaan. Sieltä se kuitenkin tulee, hitaasti mutta varmasti. Viimeksi elin samanlaisissa fiiliksissä aivan Meelan agilityuran alkutaipaleella - puolen vuoden tauko on selvästi tehnyt tehtävänsä.

Alkukesän treenikerrat meillä menevätkin melko pitkälti kunnon palautteluun ja siinä sivussa yhteisen sävelen löytämiseen. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tiedän jo nyt, että loppuvuodesta tulee agilityn osalta huikea, kun pääsen taas tekemään töitä raivokääpäni kanssa!

Savonlinnan kisailut

Mintun kanssa käytiin juoksemassa Savonlinnassa kaksi rataa. Koira kulki loistavasti ja fiilis radalla oli hyvä. Alkaa olla itselläkin kisasta toiseen viimein sellainen olo, että homma on oikeasti hanskassa ja me osataan nämä jutut!

Kolmosiin ei näissäkään kisoissa noustu, nimittäin ensimmäisellä radalla hävittiin voittajakoirakolle (joka oli muuten kyytitoverimme Iita & Roope, onnea!) puolitoista sekuntia ja luva meni näin ollen sivu suun. Toisella radalla oltiin tekemässä hirveän hienoa nollaa, kunnes maailmankaikkeuden varmin ja kiltein kisakaverini spottaa kentän laidalta koiran, jolle kääntyy haukkumaan juuri ennen keppejä?!? No kieltohan sieltä tuli, kun koira aivopieruillessaan rynni niiden keppien ohi. Minttu mitä!
Tällä vitosella vielä voitettiin koko rata sitten.
Palkintojen jaossa tuomarikin naureskeli, että etsi nyt tolle koiralles ne kolme tuomaria mittaamaan se niin pääset sinne mineihin, hypyt verottaa niin paljon ajassa. Hei olen ihan samaa mieltä!

Onnistuneen kisapäivän jälkeen oli mukava ajaa auringonpaisteessa kohti kotia. Naapurista Netta kipaisi assaroimaan pentukuvien kanssa, joten nyt on Edwardistakin vähän toimeliaampaa kuvasaastetta tiedossa :)
Kuvien ylikontrastisuudesta kiitokset bloggerin automaattimuokkauksille.

Tällainen pusuttelija se on :)