Radalla viimeinkin

Eilen skippasimme oman agilityryhmämme treenivuoron, sillä Noora oli ystävällisesti järjestänyt pienelle porukallemme mahdollisuuden käydä tekemässä agilityä Saija Mustosen treenien merkeissä. Siispä juoksin töistä kotiin ennätysvauhtia, pakkasin koko lauman autoon ja hurautin pikaisesti Pärnälle - juuri ajoissa niin, että ehdin hieman lämmitellä koiria ja sen jälkeen vielä hyvissä ajoin mukaan rataantutustumiseen.

Numeroimatonta rataa läpi käydessämme meinasi iskeä epäusko - millä huumorilla pitäisi muistaa ulkoa 36 esteen rata, kun ei ole edes numeroita muistin tukena? Muutaman kerran radan käveltyäni se alkoi kuitenkin tuntua varsin loogiselta, eikä treeninkään aikana iskenyt muistiongelmia, vaikka niin kuvittelin tapahtuvan.

Meela pääsi ensimmäistä kertaa synnytyksensä jälkeen juoksemaan ihan kunnon rataa, jolla ei ollut mahdollisuutta pahemmin nössöillä. Tehtiin kaikki esteetkin, onhan se kuitenkin jo todella hyvin palautunut yhden pennun tuomista rasituksista. Juoksemista riitti ja oma ehtiminen arvelutti, mutta loppuviimein saimme aikaiseksi hirveän hyviä pätkiä ja onnistunutta ohjaamista. Piristävää!
Meela myös jaksoi todella hyvin koko koulutuksen ajan. Teimme kahdessa noin kymmenen minuutin pätkässä hommia, ja päivä oli melko lämmin.

Suurta ylistystä sai koira osakseen, ja vähän myös ohjaaja. Meelassa on paukkuja vaikka mihin, eikä se vielä kolmivuotiaana ole parhaimmillaan - vauhtia, teknistä osaamista ja muuta sälää ehtii tulla vielä vuosien saatossa lisää. Itse täytyy vain muistaa ohjata koiraa, pientä sellaista, huolella ja muistaa koiran linjat sekä oikeanlainen rytmitys.
Paljon asioita, joita pääsemme treenaamaan ennen kuin kuukauden päästä toivottavasti pääsemme uudelleen Saijan oppiin!

Ihana Anniina kuvasi videoita treeneistämme ja näki vielä valtavasti vaivaa toimittaakseen ne minulle asti!
Ihan viimeistä pätkää meistä tosin ei kuvattu - kuulema kameran takana tuolloin häärinyt Noora jäi niin kovin ihastelemaan menoa, ettei muistanut painaa kuvausnappulaa... ;) Tuohon pätkään kuului nimittäin äärettömän onnistunut lopun alun kieputus sekä loppusuora, jonka päähän ehdin vielä tekemään poispäinkääntöäkin.

Mukavien treenien päätteeksi lauma pääsi vielä kiertämään hyvän lenkin Pärnävaaran maastoissa yhdessä Pinnan sekä Adyan kanssa leikkien samaan aikaan, kun meillä ohjaajilla riitti kovasti koiramaista puheenaihetta.
Aiemmat kuvat sen sijaan on otettu sunnuntaiselta montturetkeltä, kiitos Inka niistä!

Juhannus

Muutamana aiempana vuonna olemme menneet grillailemaan vanhempieni tyhjillään olevalle kaupunkiasunnolle, ja niin teimme myös tänä kesänä.
Koska iltaohjelmassa tiesimme olevan rentoa ruuanlaittoa ja pelailua kaveriporukassa sekä suuri lauma koiria, aloitimme omien koiriemme väsyttämisen heti aamutuimaan. Hallille rakentelimme pienen hyppyradan, jolla molemmat merlet kävivät juoksemassa niin Annan kuin minunkin kanssa.
Treenin lopuksi tehtiin vielä kontakteja (Mintulle juoksareita ja Meelalle vauhdin lisäämistä 2on2off-kontakteihin) sekä pihamaalla nakkikupille ruutuun juoksuja.
Vähän tuo Meelan ohjaus on edelleen pidemmillä pätkillä sellaista paniikinomaista kiirehtimistä, mutta kyyyllä se siitä!

Agilitytreenien jälkeen ehdimme huilata kotosalla reilun tunnin ennen kuin suuntasimme kohti Utraa ruoka- ja juomakassien kanssa. Kun kaikki illan tykötarpeet oli ladottu jääkaappiin ja juhannusvieraat koirineen saapuneet, lähdimme porukalla harjuille lenkittämään koirat hieman rauhallisempaan mielentilaan.
Kävelyretkellä tunti vierähti aivan huomaamatta, ja sen jälkeen olikin ihanaa asettua laittelemaan grilliä tulille ja ruokaa valmistumaan! Koiratkin osasivat ottaa illan rauhassa, vaikka myöhemmin mukaan lisätty Bebe-dobberi meinasikin hieman sekoittaa pakkaa pentumeiningeillään.

Lauantaina oli mukava nukkua pitkästä aikaa myöhään, kun pentu ei ollut herättämässä. Aikuiset koiratkin nauttivat pitkistä yöunista, joskin vielä enemmän ne varmasti arvostivat pitkää kävelyretkeämme harjuille myös lauantaipäivänä. Koirat saivat kirmailla vapaina koko reissun ajan, ja eksyimmepä epähuomiossa soramonttujakin tutkailemaan.
Sateinen loppuilta onkin nyt hyvä viettää sisätiloissa viimeisintä Game of Thrones-kautta katsellen ja sheltit jalkopäässä nukkuen.

Juhannuskokoonpano: Cara, Minttu, Meela, Hupsis, Myrn, Csilla, Isla, Toivo ja Adya. Bebe-pentu puuttuu kuvasta.

Isla (A. Aysla) alkaa hiljalleen muistuttaa melkoista valasta vauvamahoineen.

Myrn ja Bebe

Tämmönen hiekkalaatikko!

Lapinkoira vain niiiiin kuuluu Suomen luontoon... Yritin vastaavaa kuvaa Meelasta, mutta se ei tuottanut ihan yhtä kaunista lopputulosta.

Tampereenreissu palautti laumakoon normaaliin

Aiemmin Meelan peruja olleissa pinkeissä ulkoilutamineissa kulkenut Teemo sai kisaviikonloppuna ihan oman ulkoilusetin!

A. Anyer "Noona" ja A. Balrog of Morgoth "Teemo" yhteiskuvassa.

Viikonloppu vierähti Suomen agilityparhaimmiston menoa ihastellessa. Jo lauantain joukkuekisoissa sai iloita, nimittäin treeniseuramme Pohjois-Karjalan Seurakoirat ry:n minijoukkue liiteli sijalle neljä! Huikea tulos meidän treenikavereilta!
Omat koirat saivat lomailla vanhempieni luona, sillä kummallakaan ei vielä tänä vuonna ollut asiaa näihin karkeloihin. Ensi kesänä sitten... ehkä ;)

Sunnuntaina jännitettiin porukalla finaaleita, käristettiin nahkaa ja vietettiin viimeisiä hetkiä pikku Teemon kanssa. Pentu oli mukana kisaturistina molempina päivinä, joskin vietti aikaansa pääosin sylissä tai maassa nukkumalla. Aika rankkaa!

Kisapaikalla käväisivät myös Fanny ja Noona, joita oli kumpaistakin mukava nähdä pitkästä aikaa. Noona oli kasvattanut itselleen hurjan hienon turkin sitten viime näkemän! Pentuseurasta neiti ei kuitenkaan välittänyt, mutta sai nuo kaksi joten kuten suostuteltua yhteiskuvaan parin sekunnin ajaksi.

Porukalla jännitettiin maksien ja minien finaalit, mutta medejä ei enää ehditty jäädä katselemaan.
Sen sijaan kävimme Annan kanssa vielä heittämässä Katjan ja Teemon takaisin Messukylään ja sanomassa pennulle heipat. Saattoi muutama kyynelpisara yrittää karata silmäkulmasta, mutta melkoisen hyvin tilanteesta kuitenkin selvittiin! Viimeisen silauksen tilanteen dramaattisuudelle toi, kun autossa pennun poispäin kävelyä katsellessani radiosta pärähti soimaan joku riipaiseva erobiisi.... voi nyyh.

Teemo on kuitenkin kotiutunut Tampereelle Tinja-keeshondin kaveriksi paremmin kuin hyvin. Kessu-paran turkki tosin alkaa kohta olla varsin olematon, sen verran tehokkaasti kakara karvapehkoa harventaa. Kuukauden päästä pentu tuleekin taas visiitille tänne Pohjois-Karjalaan, ja loppuvuoden näyttelysuunnitelmatkin on yritetty pitää mahdollisimman samoina, että päästäisiin näkemään mahdollisimman usein.
Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä Teemosta kasvaa ja kuinka kaksikon arki lähtee rullaamaan!

Teemo 10 viikkoa

Treenisatuja

Ihan ensimmäiseksi lienee syytä palata perjantaiseen tekniikkakurssiin. Noora oli askarrellut viiden esteen radan, jossa ideana oli tehtailla esteelle numero kolme (takaakierto, jonka takana odotti putki seuraavana esteenä eli siivekkeitä pyöriteltävänä) mahdollisimman monta erilaista ohjausta.
No mehän tehtiin, varmaan eniten koko ryhmästä.

Noora kellotteli puhelimella ohjauksia kahdessa eri setissä.

niisto: 4,17 sek
niisto-persjättö: 4,14 sek
peruskäännös: 4,56 sek
takaakierto-päällejuoksu: 4,23 sek
takaakierto-päällejuoksu (toinen suunta): 4,19 sek
backlap: 4,45 sek
pakkovalssi: 4,59 sek

vippaus: 5,15 sek
vippaus (toinen toisto): 4,36 sek
helikopteri: 4,24 sek
helikopteri (toinen toisto): se oli nopeampi ;)
sylivekki: 5,43 sek
sylivekki (toinen toisto): 5,22 sek
twisti: 4,28 sek
twisti (toinen toisto): 4,47 sek

Kuten ensimmäisen kierroksen kellotuksista voi huomata, on Minttu melkoisen tasainen suorittaja noissa itselleni tutummissa ohjauksissa. Kakkoskierroksella kuviot olivat suurimmaksi osaksi sellaisia että testailin ensimmäistä kertaa, joten kaikkein sujuvimpia ne eivät olleet. Kuumalla säällä myös koiran uupuminen saattoi vaikuttaa aikoihin.

Tekniikkakurssit viimeinen kerta osoittautui varsin hupaisaksi. Olimme viimeinen koirakko, ja vasta siinä vaiheessa Noora keksi, että vitsit kun tähän olis käynyt kopteri, sylivekki ja twistikin! Siinäpä sitten muun ryhmän kannustaessa yritettiin niitäkin. Sylivekki oli suorastaan hulvaton, nimittäin siinä vaiheessa kun koutsikin nauraa vedet silmissä että ei tää oo teidän ohjaus, on varmaan syytä ymmärtää jättää homma sikseen :)


Sunnuntaina ajelinkin sitten Mintun kanssa sateisiin agilitykisoihin Maaningalle. Seiskan aikaan aamulla lähteminen ei ollut ihan mun juttu, eikä yksinään kisapäivän viettäminenkään.
Kirmattiin kuitenkin kolme rataa, joista kahdella keppivitoset (minun moka!) ja viimeisellä yliaikanolla. Tämän vuoden parhaat kontaktit Mii ainakin teki, joten selvästi juoksaritreenit tuottavat tulosta. Yliaikaa tehtiin kaikilla radoilla, viimeisellä vaivaiset 0,33 sekuntia. Minttu on sen verran pieni medi, että isot hypyt hidastavat sen vauhtia merkittävästi. Toki myös omilla ohjauksilla on ollut osansa kaarrosten paikoittaisessa leviämisessä.

Hyvät kisat ja hyvät radat kuitenkin tehtiin, ja siihen on hyvä lopetella tämän kisakauden kilpailut!


Illaksi lähdettiin vielä Meelan kanssa tekemään tokoja pienellä porukalla. Lähinnä seuraamisjuttuja käännösten ja liikkeellelähtöjen merkeissä, metskulla leikkimistä ja yksi tunnarikin.
Oma meininki oli aika alavireistä, nimittäin huonosti nukutun yön ja agilitykisojen jälkeen väsytti aivan tolkuttomasti. Iltalenkiksi saivat merlet rällätä pitkin Aavarantaa Csillan, Pinnan ja Sanen kanssa.


Maanantain viikkotreeneissä Minttu sai suurimmaksi osaksi huilia rankan kisarupeaman jälkeen. Hallissa oli pitkä ja kieputuksia täynnänsä oleva rata, jota tehtiin Meelan kanssa. Tämä harjoitus olikin mukavan haastava, nimittäin oli melkoisia kääntymisiä putkilta ja runsaasti niistoja ja persjättöjä tehtävänä!
Suurin haaste oli oma ehtiminen ja rytmitys, mutta ihan hyviä settejä saatiin pikkusheltin kanssa duunailtua.

Ulos raahasin vielä erikseen kepit ja yhden hypyn, joilla pystyi harjoittelemaan sitä avokulmaa. Minttu teki pääsääntöisesti keppijuttuja, Meela sai hakea ensimmäistä väliä pallopalkalla.
Oman ryhmän lopeteltua Minttu juoksi vielä pari kertaa kontaktit hirmuisen hyvällä rytmillä ja alas asti. Uskomattoman nopeasti se homman tajusi, ihanaa!

Mökkielämää

Perjantain antoisan tekniikkakurssikerran jälkeen pakkasimme koirat, ruuat ja muut romppeet suunnataksemme Liperiin meidän mökille. Viikonloppu oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, joten ulkona tuli vietettyä aikaa niin nuotiokokkailujen kuin veneretkenkin merkeissä. Koirat tietysti saivat uida ja leikkiä pihamaalla juuri niin paljon kuin halusivat.
Suurin yllättäjä oli Meela, joka puljasi vedessä ihan urakalla Annan perässä! Se ei ole aiemmin osoittanut niin suuria uimahaluja vaikka noutaakin lelua ihan mielellään. Nyt se ui todella pitkiä aikoja ihan omine aikoineen.

Mökkireissun aikana tuli räpsittyä kuva jos toinenkin.

Meela lähti kuntouinnille.

Mintusta tulee tuplamummo!

Isla ja Luka.

Mintun tytär  A. Aysla "Isla" käväisi tänään ultrassa. Näillä näkymin viikolla 28 syntyväksi odotellaan 6 - 8 kipaletta shetlanninlammaskoiran pentuja harrastavista vanhemmista!
Näin isosta pentueesta voisi vielä löytyä just Sulle se oma kainalokaveri, treenikenttien kiituri ja paras shelttiystävä ikinä.

Tsekkaa lisätiedot pentueesta Islan omasta blogista!

Koska pentue on kokonaan Inkan oma projekti ja minun roolini on olla vain henkisenä tukena ja pentulaatikon lainaajana, voi yhteydenotot laitella suoraan Inkalle tuolta blogista löytyvään osoitteeseen.

Iltaharkkoja

Auringonpaiste on tehnyt comebackin. Sen myötä myös treeni-into on kasvanut aivan mahdottomaksi. Viileinä, valoisina iltoina on aikaa treenata, ja talven aikaan varsin harvalukuiseksi käynyt treeniporukammekin alkaa hiljalleen kaivautua yhdeksi ryppääksi tokoilemaan.

Maanantaina hallilla oli radanpätkä hyppyrata-teemalla. Ihan huippua, nimittäin halusin Mintun pääsääntöisesti huilivan kisojen jälkeen ja Meelan pääsevän tositoimiin. Raivokääpä saikin suorittaa radan ihan kokonaan, ja meno tuntui hyvältä. Vähän on hiomista ja pientä epävarmuutta omassa ohjauksessa tämän herkkiksen kanssa, mutta sieltä se rutiini selvästi on tulossa.
Suoritimmekin radan onnistuneesti ihan nollana läpi, ja loppuajan teinkin sitten putkeen irtoamista ja muita helppoja irtoamistreenejä runsailla palkkauksilla.

Mintulle raahasimme kontaktit pihalle ja niitä tietysti otettiin. Lisäksi teetin sille samat irtoamisharjoitteet kuin Meelallekin, mutta muuten ei radalle lähdetty. Minttu kyllä osaa, ei tässä olisi ollut sille mitään treenattavaa.

Koska ryhmässämme oli kovin vähänlaisesti porukkaa, tokoilin kummankin koiran kanssa seuraavaa ryhmää (ja koiranruokasäkkiä) odotellessani. Kumpikin sai tehdä tunnarit, joissa palkka ihan vaan oman merkkaamisesta. Pienet seuruupätkät ja luoksarin stoppeja putkesta tullessa. Kummallakin koiralla liikkeeseen tuli hurjasti vauhtia ja säpäkkyyttä, kun putki oli innostamassa ja toki välimatka hieman koetilannettakin lyhyempi.

Tiistaina intouduimme Emmin, Annan ja Melissan kanssa lähtemään iltatreeneihin raviradan parkkiin. Kummallekin koiralle oli sama teema: kontakti ja seuraaminen häiriössä. Teetin ihan perusasentotreeniä muiden huudellessa ympärillä, liikkuessa ja heitellessä esineitä. Samaa tehtiin seuruussakin, jossa koirat reagoivat jonkun verran lentäviin esineisiin, mutta muuten ihmiset tai äänet eivät niitä kiinnostaneet.
Meela sai tehdä vielä kaukoja superhäiriössä, se kun on ollut niin kovin työlästä tälle kaverille. Todella hyvin työskentelivät molemmat koirat, vaikka välillä satoikin vähän vettä suoraan korviin ;)

Tänään olisi ohjelmistossa myös toinen setti tokotreenejä samaisella porukalla. Sunnuntaina taas Minttu pääsee juoksemaan peräti kolme rataa Maaningalla, kun meidät otettiin jälki-ilmona hyppärillekin, jipii!
Ne mahtavat olla tämän kauden viimeiset kisat mummokoiralle, toivottavasti hyvällä fiiliksellä!

PS. Kuukauden hauskin hakusana tänne blogiin: kuolema ei ollut vaihtoehto.
Voisin olettaa pätkän johtaneen muutaman vuoden takaisen Ahvenlammen-kamaluusvaelluksemme alkulähteille, mutta vielä mielenkiintoisempaa voisi olla tietää, mikä oli tarina kyseisen haun takana.

Teemo 9 viikkoa

Teemo pääsi mukaan tokotreeneihin isomman koiralauman keskelle. Se sai sosiaalistua, ja tehtiinpä pari höpsöä pentuluoksariakin kun kerran treenaamaan oli lähdetty!
Treenien jälkeen laskimme kymmenen koiran laumamme vapaaksi pellolle, ja siellähän se puupi vilisteli muiden joukossa vaikka ensin varsinkin kovaääninen mudi meinasi vähän laittaa jännittämään.

Tavoitteet täytetty

Fb-laatua kisapaikalta

Täytyy myöntää, etten Minttua aikoinaan kotiin tuodessani osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea me kaksi tulisimme vielä vuosien saatossa puuhaamaan. Nyt se on kolmen pennun äiti, yhden pennun mummo, kisaa voittajaluokassa tokoa, on luonnetestattu ja bh-koekin läpäisty ihan huvin vuoksi.
Tänään se sitten nousi agilityssä kolmosluokkaan.

Kisat juostiin taas kerran JOAn hallilla Pärnävaaralla. Oli hyvä ja rento tunnelma, rata oli sellainen että kyllä me osataan. Ja hyvin osattiin! Yhdessä kohden unohdin putkijarrun ja koira lähti kaarrattamaan ennen rengasta, mutta korjasi hienosti ja hyppäsi renkaankin aivan oikein.
Paljon tuloksia tuli, kymmenestä koirakosta yhdeksän sai jotain aikaiseksi. Mintun vauhti riitti kakkossijalle, ja niinpä sieltä serti napsahti!

Päätimme jäädä vielä kokeilemaan yhden kolmosten radan, kun heti ensimmäiseltä tosiaan noustiin ja kahdelle olin ilmoittanut. Kolmosissakin varma meno jatkui - itse hetkeksi unohdin radan, mutta Minttu paikkasi hyvin. Loppusuoralla olin itse liian innokas etenijä ja koira lähti liikkeen mukana puomin ohitse. Se ei kuitenkaan haitannut, nimittäin hyvällä hyllyllä on ihan hyvä aloittaa!
Ensi viikonloppuna vielä pari kolmosten rataa Maaningalla, jonka jälkeen on hyvä jäädä vähän taukoilemaan.